Työnantaja korvasi työntekijän toisella

Fysioterapeutti Jarno Puumalainen menetti työpaikkansa, mutta voitti oikeudessa.

Kuvateksti
Fysioterapeutti Jarno Puumalainen ryhtyi irtisanomisensa jälkeen opiskelemaan luokanopettajaksi. Kuva Mikko Nikkinen

Fysioterapeutti Jarno Puumalaisen elämä mullistui 11. tammikuuta 2013. Työnantaja ilmoitti, että kymmenen vuotta kestänyt työsuhde Lappeenrannan kylpylässä päättyy.
Kylpylässä oli käyty yhteistoimintaneuvotteluja taloudellisten vaikeuksien vuoksi, mutta Jarnolla riitti työtä. Hän  oli vetänyt työpaikallaan hyvinvointikursseja jo pitkään.

– Irtisanominen tuntui käsittämättömältä, kun kurssit olivat kesken. Työtä oli niin paljon, että siitä selvisi kunnialla vain pitkän kokemuksen ansiosta.
Jarno muistaa toimineensa irtisanomistilanteessa asiallisesti, vaikka sisällä kuohui. Työnantajan edustajat käyttäytyivät karun toteavasti eivätkä perustelleet, miksi juuri Jarno sanottiin irti. Samalla he sanoivat irti kaksi muuta työntekijää.

Yrityksessä oli pitkään työskennellyt viisi fysioterapeuttia. Joulukuussa 2012, noin kuukausi ennen Jarnon irtisanomista, työnantaja oli lisännyt fysioterapeuttien määrän kuuteen, kun kuntohoitajana työskennellyt työntekijä oli valmistunut fysioterapeutiksi.

Työntekijää ei voi korvata toisella niin, että palkkaa toisen ja sanoo irti toisen, jos työtehtävät ovat samat.

Työpaikan luottamusmies päätti selvittää Tehystä, oliko työnantaja toiminut oikein irtisanoessaan Jarnon tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, vaikka hetkeä aikaisemmin oli palkattu uusi fysioterapeutti.

Lakimies Vappu Okkeri ilmoitti heti, ettei työntekijää voi korvata toisella niin, että palkkaa toisen ja sanoo irti toisen, jos työtehtävät ovat samat.
Jarnolla oli neljän kuukauden irtisanomisaika, mutta hän joutui jäämään irtisanomisen jälkeen sairauslomalle eikä enää palannut työpaikalle. Työnantaja epäsi terveysterveyshuollon psykologipalvelut, joille olisi ollut tarvetta.

Okkeri yritti selvittää irtisanomista työnantajan kanssa, mutta tuloksetta. Jarno olisi ollut valmis sopimaan asian, jos työnantaja olisi keskustellut hänen kanssaan - kohdannut  ja perustellut päätöksensä.

Koska sovintoa ei syntynyt, Tehy laittoi asian vireille käräjäoikeudessa. Oikeuteen lähtemistä Jarnon ei tarvinnut isommin miettiä.

– Olin pitänyt työstäni, tehnyt sen hyvin, sitoutunut työnantajaan ja noudattanut työelämän sääntöjä.

Käräjäoikeuden istunto ei pelottanut, sillä Jarno oli valmistautunut siihen hyvin luottamusmiehen ja häntä oikeudessa edustaneen Okkerin kanssa. Jarno tiesi, mitä oikeudessa tapahtuu.
Käräjäoikeus tuomitsi KK-Kunto Oy:n korvauksiin työsuhteen perusteettomasta päättämisestä sekä maksamaan oikeudenkäyntikulut.
Työnantaja valitti tuomiosta hovi­oikeuteen, mikä ei Jarnoa yllättänyt.

– Asenne oli ollut koko ajan se, että virhettä ei myönnetä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

– En ollut rahan vaan oikeuden perässä. Kyse on periaatteesta: asiat pitää hoitaa työelämässä rehdisti puolin ja toisin.

Jarno ei löytänyt lähialueelta vastaavaa uutta työtä. Työhyvinvointikokemuksella ja opistotutkinnolla ei päässyt työhön terveydenhuoltoon. Yrittäjäksi hän ei halunnut ryhtyä pienten lastensa vuoksi.

– Elämä muuttui ihan täysin. Tulot olivat olleet vakituiset kymmenen vuotta.

Jarnon lähipiirissä oli opettajia, joiden kautta hän alkoi saada opettajan sijaisuuksia. Kokemus työhyvinvoinnin edistämisestä auttoi opettajan työssä, ja hän sai hyvää palautetta.

Vähitellen kypsyi ajatus opiskella luokanopettajaksi. Hän oli harkinnut luokanopettajaksi opiskelemista jo ennen fysioterapiaopintoja, joten päätös oli helppo. Hän aloitti opinnot ensin avoimessa yliopistossa. Syksyllä 2015 hänestä tuli Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen opiskelija. Tarkoitus on valmistua ensi vuonna.

– Tuskin olisin kuitenkaan lähtenyt ilman irtisanomista tälle tielle. Olisin luultavasti edelleen samassa työpaikassa.

Mitä laki sanoo?

  • Työsopimuslaissa säädetään, miten työnantaja voi sanoa työntekijän irti taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla.
  • Työn pitää vähentyä "olennaisesti ja pysyvästi".
  • Perustetta irtisanomiseen ei ole, jos työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin ilman, että työnantajan toimintaedellytykset ovat olennaisesti muuttuneet.
  • Säännöksen tarkoitus on estää työnantajaa verhoamasta irtisanomisen todellisia syitä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin.

Julkaistu Tehy-lehdessä 6-7/2016