Huumorintajuinen työporukka auttaa jaksamaan rankkaa työtä, sanoo Milad Masudi. Kuva: Liisa Takala

Vuoden lähihoitaja osaa asettua elämän kolhiman potilaan asemaan

Pakolaisena varttuneen Milad Masudin mukaan valtaosa turvapaikanhakijoista on sairastanut masennusta, mutta se jää usein tunnistamatta.

1. Sinulla on maahanmuuttajatausta. Miten kotiuduit Suomeen?

Perheeni on Afganistanista. Pakenimme ääriliikkeitä Iraniin, joka oli silloin lähin pakolaisia vastaanottava maa. Vaikka molemmissa maissa puhutaan samaa kieltä ja on sama uskonto, meillä lapsilla ei ollut mahdollisuutta käydä koulua kuin pätkissä. 8-vuotiaana kaupustelin kadulla hedelmiä ja myöhemmin kodin koristeita. Se oli henkisesti raskasta aikaa. Oli pakko kypsyä nopeasti. 10-vuotiaana olin varmaankin henkisesti jo 17-vuotiaan tasolla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vuonna 2004 tulin perheeni kanssa Mikkelin lähelle Haukivuoreen YK:n pakolaiskiintiön kautta. Olin 11-vuotias, kävin kuudennen ja seitsemännen luokan puolessatoista vuodessa ja opin suomen puolessa vuodessa. Vaikka en osannut heti suomea, sain nopeasti kavereita, sillä pelasin jalkapalloa, joka on sosiaalinen laji.

2. Miksi valitsit lähihoitajan opinnot?

Kävin lukion, mutta en kirjoittanut ylioppilaaksi. En tiennyt, mikä minusta tulee isona, sillä pelasin jalkapalloa ikäisteni SM-tasolla, kunnes nivusvamma pysäytti ja vamma esti huippujalkapalloilijan uran. Kyselin kavereilta lähihoitajakoulutuksesta, pääsin soveltuvuustestien kautta sisään ja suoritin tutkinnon kiitettävin arvosanoin

3. Miten päädyit psykiatriseen hoitotyöhön?

Vaikka minulla ei ollut yhtään kokemusta psykiatrisesta hoitotyöstä, sain heti töitä Moision psykiatrisesta sairaalasta. Pidän työpaikastani, sillä meillä voi keskustella kaikesta avoimesti. Akuuttihoito-osasto on henkisesti raskas työpaikka, sillä potilaat tulevat psykoosin, masennuksen tai itsetuhoisuuden takia. Työssä jaksamisessa auttaa huumorin­tajuinen työporukka.

4. Mitkä ovat vahvuutesi hoitotyössä?

Lähihoitajan kuuluu olla ammattitaitoinen ja avoin persoona. Hänen pitää pystyä asettumaan toisen ihmisen asemaan ja antamaan potilaalle sanatontakin tukea.

Olen rauhallinen ja sosiaalinen. Yksi erityisvahvuuteeni on persian ja darin kielen taito. Siitä on apua turvapaikanhakijoiden kanssa, kun voin puhua heidän kanssaan omalla äidinkielellä. Turvapaikanhakijoilla on traumatausta – varmaankin 99 prosenttia on sairastanut masennusta, mutta sitä ei ole tunnistettu. Kun ihminen pääsee pois sodan ja pelon keskeltä turvaan, traumaattiset kokemukset aktivoituvat.

Masennusta ja itsetuhoisuutta pahentaa se, että odottelu vastaanotto­keskuksessa voi kestää jopa neljä vuotta ilman, että on mitään tekemistä. Apua tarvitsevien miesten määrä olisi kolmin­kertainen apua hakevien määrään, mutta Lähi-idän ja Keski-Aasian kulttuureissa mies ei voi pyytää apua. Se on tabu. Eikä siellä ole tarjolla ­psykiatrista apua, sillä masennusta ei edes tunnisteta.

5. Riittääkö lähihoitajan palkka elämiseen?

Kun yksin elää niin riittää, mutta palkka ja työn vaativuus eivät vastaa toisiaan.

6. Mikä sai sinut valitsemaan Tehyn ammattiliitoksesi?

Tutkin asiaa ja kyselin kollegoilta. Olen saanut Tehystä nopeasti vastauksen esimerkiksi työsopimuksiin liittyviin kysymyksiin.

 

Milad Masudi, 26

  • Vuoden lähihoitaja 2019. Valinnan tekee Suomen Lähihoitajat ry, joka on Tehyn yhteistyökumppani.
  • Työskentelee Moision psykiatrisessa sairaalassa Mikkelissä.
  • Harrastaa urheilua, muun muassa jalkapalloa ja kuntosalia.

Mainos
Mainos