Elääkö kissakaan kiitoksella? kysyy Millariikka Rytkönen

"Sinä teet työtä, jolla on todella merkitystä." Toimittaja katsoo minua tyhjien kahvikuppien yli hymyillen. Ulkomaalainen turistiryhmä kulkee kahvilan terassin ohi, ja aurinkoisessa aamupäivässä on ripaus syksyä. "On ihanaa haastatella ihmistä, jonka silmät tuikkivat hänen puhuessaan työstään!"

Haastattelu on kestänyt jo yli kaksi tuntia. Hätkähdän toimittajan kommenttia, koska ay-pomona kuulee harvoin samoja sanoja, joita tottui kuulemaan hoitajan työssä. Enemmän on tottunut kuraan. Myös ennätyshelteisenä kesänä ennen lokakuun loskakautta.

Tuomas Enbuske kirjoitti koskettavan kolumnin sairaalareissustaan ja kohtaamistaan empaattisista sairaanhoitajista. "Klassisen talousteorian mukaan ihmiset tekevät paremmin töitä, kun on kannustimia ja bonuksia. En lakkaa ihmettelemästä, miksi sairaanhoitajat ovat aidosti niin empaattisia. Sairaaloissa ei ole tippikulttuuria, eikä kukaan saa sen paremmin rahaa tai töitä, teki duuninsa hyvin tai huonosti."

Enbuske kiteytti sen, miksi Tehy syntyi 36 vuotta sitten: juhlapuheiden kauniilla sanoilla ei makseta vuokraa eikä osteta maksamakkaraa. Eikä kolumnien kauniilla kiitoksilla elä.

Me tehyläiset jos ketkä tiedämme, että niin kauan kuin naisvaltaisen sosiaali- ja terveysalan palkkatasoa ei nosteta, palkkatasa-arvo ei suomalaisessa yhteiskunnassa etene.

Niin kauan kuin korkeasti koulutetuilla naisvaltaisilla aloilla on pienemmät palkat kuin miesvaltaisilla vähemmän koulutetuilla aloilla, on kertakaikkisen väärin puhua tasa-arvosta työelämässä.

Alamme huono palkkataso vaikuttaa alamme vetovoimaan. Näin vaalien lähestyessä jokaisen tehyläisen kannattaa kysyä ehdokkailta suoraan: aiotko tehdä palkoille oikeasti jotain? Milloin on hyvä hetki korjata tämä asia? Sen sijaan, että ehdokas pyrkii tarjoamaan sinulle grillimakkaraa tai flaijeria, pyydä häneltä vastauksia. Nakkimuki vaaliteltalla ei korjaa alamme tilannetta. Sen korjaa mukia tyrkyttävä päättäjä eduskunnassa, jos niin tahtoo.

Jokainen kaipaa työstään myös kiitosta. Siksi Enbusken kolumni kosketti. Se, että joku teistä oli tehnyt työnsä hyvin, puhutteli häntä niin paljon, että hän kirjoitti siitä Apu-lehteen kokonaisen sivun verran. Sillä on valtava merkitys yhteiskunnassamme. Vaikka arvostus ei elätä, se vaikuttaa niinä hetkinä, jolloin palkoistamme ja työoloistamme päätetään.

Päättäjä tekee valintoja jakaessaan yhteisiä varojamme, eikä syvästä palkkamontustamme kiivetä ylös pelkkien liittokierrosten voimin. Jos palkkatasomme todella halutaan korjata, siihen vaaditaan niitä ihmisiä, jotka valitaan neljän vuoden välein pylvästaloon Helsinkiin Mannerheimintielle.

En vielä tiedä, millainen tulee siitä lehtijutusta, joka kertoo naisesta, jonka silmät kuulemma tuikkivat hänen kertoessaan nykyisestä työstään. Mutta sen tiedän, että saan joka päivä tehdä työtä, jolla on valtava merkitys teille jäsenille. Saan tehdä töitä teidän eteen ja haluan tehdä sen täysillä. Teitä aidosti kuunnellen.

Kiitos niistä kesän kohtaamisista, jolloin nykäisitte rohkeasti hihasta ja tulitte jutulle. Teidän tarinoilla on merkitystä enemmän kuin ehkä ymmärrättekään. Ne ovat työni polttoaine. Kiitos tankkauksestani.

Tankki täynnä työmarkkinakentän syksy saa tulla.