Sairaanhoitajan ammatista voi ja pitää olla ylpeä, kirjoittaa Rayan Hämäläinen kolumnissaan.
Kuka on potilaan vierellä kellon ympäri? Kenen havaintojen perusteella konsultoidaan tarvittaessa lääkäriä?
Sairaanhoitajan tietenkin.
Hänen on osattava tehdä havaintoja potilaan tilan muutoksista tai romahtamisesta riittävän varhain. Muuten hoitojakso voi pitkittyä tai syntyä jopa hengenvaarallisia vaurioita.
Vastoin edelleen vallalla olevia mielikuvia sairaanhoitajan työ sisältää vaativaa kognitiivista ja itsenäistä työskentelyä. Ei lääkäri ole kertomassa, milloin potilaan tila romahtaa. Eikä hän edes osaisi kertoa, miten hoitotyötä tehdään.
Sairaanhoitajan ammatista voi ja pitää olla ylpeä. Kenenkään ei tulisi enää kuvitella olevansa lääkärin lakeija ja yrittää sysätä vastuuta itseltään.
Osallistuin tänä keväänä masterclass-koulutusviikolle. Sen tarkoituksena oli parantaa hoidon laatua ja turvallisuutta kehittämällä sairaanhoitajien asiantuntijuutta päivystys- ja valvontahoitotyössä. Punaisena lankana kulki näyttöön perustuva hoitotyö.
Australialaisten luennoitsijoiden puheista kävi selväksi, että sairaanhoitajilla on tärkein rooli hoidon laadun ja potilasturvallisuuden takaamisessa. On ehdotonta, että eturintamassa ahertavat hoitajat osaavat ajatella kriittisesti ja perustella päätöksensä luotettavalla näyttöön perustuvalla tiedolla. Mikään tekosyy ei oikeuta haihattelemaan 30 vuoden takaisia oppeja ja sääntöjä, jos tutkimusnäyttö todistaa muuta.
Koulutuksen tärkeänä teemana oli oppia tunnistamaan potilaan tilan muutokset ennakoiden ja järjestelmällisesti. Ennakoidakseen muutoksia sairaanhoitajan pitää tietää muun muassa eri sairauksista, anatomiasta ja fysiologista sekä lääkkeiden ja laitteiden toiminnasta. Teorian ja kliinisen silmän rinnalla on osattava hyödyntää järjestelmällisiä työkaluja, kuten ABC-mallia (ilmatie, hengitys, verenkierto).
Vastuuta on yhä enemmän, mutta palkka ei ole kehittynyt samaa tahtia. Alkuvuonna käytiin työtaistelua asianmukaisen palkan puolesta, mutta tavoitetta ei tietenkään saavutettu kertaheittämällä. Onneksi suuren yleisön tietoisuuteen nousi kuitenkin vihdoin se, että sairaalat pyörivät terveydenhuollon ammattilaisten selkänahasta ja kustannuksella.
Työpaikoilta kuuluu hätähuutoja jaksamisesta, sillä työvuoro ei meinaa riittää edes välttämättömien tehtävien hoitamiseen. Turhautuminen ja väsymys ovat ymmärrettäviä reaktioita, mutta niidenkään ei saa antaa vaikuttaa ammatillisuuteen.
Työntekijöiden jaksamista voitaisiin parantaa satsaamalla työhyvinvointiin ja asiantuntijuuden kehittämiseen. Samalla kohenisi terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus ja potilasturvallisuus.
Työntekijöiden kehitysehdotukset pitäisi ottaa modernissa hengessä osaksi läpinäkyvää johtamis- ja päätöksentekokulttuuria.
Sairaanhoitajien jaksaminen ja asiantuntijuus ovat elintärkeitä hoidon laadun ja potilasturvallisuuden kannalta. Tämä on tärkeää jo kansallisen edun vuoksi. Kansalaiset ansaitsevat, että sairaanhoitajille suodaan mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen sekä aikaa kehittää itseään ja päivittää ammattitaitoaan.
Kolumnistimme Rayan Hämäläinen on sairaanhoitaja, joka pitää Tehy-lehden verkkosivuilla Sairaan(hyvä)hoitaja-blogia.
