Rehema todisti vieressä, kuinka nainen silpoi yksi kerrallaan tyttöjen sukuelimet. Hän leikkasi parilla viillolla klitorikset ja kaikki ulkoiset sukuelimet irti. Kehonosat hän keräsi pieneen astiaan. Rehema oli tytöistä viimeinen. Hän tappeli vastaan niin kovaa, että lopulta naiset joutuivat kutsumaan lisäapua, jotta he saivat pideltyä hänet paikoillaan.
Seuraavien päivien aikana, Rehama makasi muiden silvottujen tyttöjen tavoin huoneessa paikoillaan. Naiset puhdistivat haavoja kuuman veden, suolan ja yrttien sekoituksella. Päivät sekoittuivat toisiinsa, eikä Rehema aina tiennyt, näkikö hän unta vai oliko hän valveilla.
Nykyisin Rehema taistelee Keniassa tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. Hänen kertoessaan tarinaansa istuimme tamarindi-puun alla ja katselimme kylän elämää. Olin sopinut Reheman kanssa tapaamisen, sillä halusin keskustella siitä, miten järjestömme voisi auttaa Rehemaa hänen työssään.
Kirjoitin muistiinpanoja, ja Rehema kertoi yksityiskohtaisesti tuntemuksistaan ja elämästään silvottuna naisena. Hän kertoi verenvuotoon menehtyneistä ystävistään ja pienistä tytöistä, joiden kuolema selitettiin kielekkeeltä putoamisella. Todellisuudessa he olivat menehtyneet verenvuotoon pimeän savitalon lattialle.
Keniassa ympärileikkaus on kuulunut esimerkiksi maasai-paimentolaiskansan kulttuuriin. Keskustelumme aikana eräs vanhempi maasai-mies saapui paikalle. Rehema peitti sulavan huomaamattomasti muistiinpanovihkoni helmansa alle ja vaihtoi puheenaiheen lennosta karjan kasvatukseen ja kuivuuden tuomiin haasteisiin. Hän kumartui miestä kohden kunnioituksen merkiksi, ja mies kosketti kevyesti hänen otsaansa. Miehen poistuttua Rehema jatkoi itsevarmasti.
Pandemian vuoksi koulut Keniassa ovat olleet kiinni, eivätkä oppilaitokset suojele tyttöjä väkivallalta. Viimeisen puolen vuoden aikana Reheman kotikylässä on silvottu yli kolmekymmentä tyttöä. Heistä neljä menehtyi pian toimenpiteen jälkeen verenvuotoon ja komplikaatioihin.
Tyttöjen sukuelinten silpominen kiellettiin Keniassa lailla vuonna 2011. Virallisten lukemien mukaan silpominen on vähentynyt huomattavasti. Todellisuus monilla alueilla on kuitenkin toinen, sillä silvottujen tyttöjen tarinat eivät tule kuulluiksi. Edes yhteisöiden sisällä toimenpiteestä ei puhuta ääneen. Lisäksi tyttöjä silvotaan yhä nuorempina, jotta he eivät kerro kokemuksistaan koulussa tai taistele vastaan.
Reheman kaltaisten rohkeiden naisten myötä muutos on mahdollinen. Kun ajattelumallit murtuvat ja muutos alkaa kyteä yhteisön sisällä, vaarallisesta perinteestä on mahdollista päästä eroon. Siihen myös minä tahdon vaikuttaa täällä Keniassa ollessani.
Sairaanhoitaja Viola Wallenius tekee avustustyötä Keniassa ja on kahdeksan ottolapsen äiti.
Lue lisää:
Epäiletkö tytön ympärileikkausta? Ota asia rohkeasti puheeksi
Kuka saa hoitoa koronaan? Tehy-lehden kolumnisti kertoo arjestaan Keniassa
