Millariikka Rytkönen: Käsipareja ja tikunpyörittäjiä

Minulla oli 55 työsopimusta saman työnantajan palveluksessa ennen kuin minut vakinaistettiin viiden vuoden jälkeen. Silpputyösuhteiden karuus kulminoituu hetkeen, jolloin jäin yksinhuoltajaksi ja määräyskirjaa ei ollut jäljellä kovinkaan pitkäksi aikaa. Tätä hetkeä seuranneet 15 kuukautta ovat ajanjakso, josta en muista juuri mitään. Minulla oli 3-vuotias lapsi, kolmivuorotyö synnytyssalin kätilönä ja 30 työsopimusta, joista lyhin oli kahdeksi päiväksi ja pisin 76 päiväksi.

Kriisin keskellä en osannut edes hakea apua, sillä kaikki jaksaminen meni selviytymiseen. Yhden hetken kuitenkin muistan. Sairaalan Tehyn pääluottamusmies tiesi tilanteeni ja tuli juttelemaan. Hän valoi uskoa siihen, että yhden palikan paikka pystytään elämässäni järjestämään: työsuhteeni.

Ja lopulta se oli se kaikkein merkittävin palikka. Kun työsuhdetta ja toimeentuloa ei tarvinnut ajatella päivittäin pelonsekaisin tuntein, voimia vapautui muuhunkin. Nykyään koen, että tehtäväni on antaa takaisin kaikki se, missä minua kannateltiin. Parhaiten pystyn siihen, kun toimin aktiivisesti Tehyssä.

Myönnän hämmentyväni siitä mantrasta, että Tehy ei tee mitään. Senkin jälkeen, mitä teimme yhdessä SuPerin kanssa vappuaattona. Ainoina liittoina kuntapöydässä. Vai olisitko sinä hyväksynyt diilin, jossa työnantajalla olisi oikeus siirtää sinut koronakriisin vuoksi toisiin tehtäviin kahdeksan viikon sijaan jopa 7,5 kuukaudeksi ja leikata samalla palkkaa? Tässä hetkessä, koronan toisen aallon jo alettua, olen erityisen ylpeä päättäjistämme, jotka tyrmäsivät ratkaisuesityksen täysin yksimielisesti. Sinun vuoksesi.

”Väitän, että jokainen oppii tikun käytön ja tarroittamisen”, linjasi eräs ihminen Twitterissä. Toinen totesi minulle, että ”saat muovitikun tunkemisen nokkaan kuulostamaan niin kamalan vaikealta”. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Ylen pääuutiset kertoi, että koronatestien ottajiksi kaavaillaan ei-terveydenhuollon henkilökuntaa ja minä kommentoin uutista sanomalla, että sanattomaksi vetää. Totesin, että suomalaisen terveydenhuollon alennusmyynti on alkanut.

Jos emme muista, että Suomi menestyy tulevaisuudessakin koulutuksen ja osaamisen avulla, vedämme maton jalkojemme alta. Alamme haasteet eivät ratkea koulutustasoa laskemalla. Päinvastoin: meidän koulutettujen osaajien ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää vielä nykyistä huomattavasti paremmin.

Kaiken tämän julkisen keskustelun keskellä, jossa me olemme vain käsipareja ja tikunpyörittäjiä, huomaan palaavani ajatuksissani hetkiin, jolloin minua on kannateltu työelämässä. Tehy on jaksanut silloinkin, kun itse olen meinannut iskeä hanskat tiskiin.

Koska Tehy on yhtä kuin me tehyläiset, haluan kiittää sinua. Kiitos, että pidät huolta. Asiakkaidemme lisäksi myös työkaverista. Kuulumalla liittoon. Ja ehkä myös lähtemällä ehdolle päättäjäksi Tehyyn?

Ja sinulle, joka et juuri nyt jaksa tehdä kuin työvuorot, koska kaikki muu tuntuu liian raskaalta: Älä soimaa itseäsi. Tehdään tämä vuorovedoin. Välillä on hyvä hengähtää vaihtoaitiossa. Ei maitohapoilla maaleja tehdä. Tämä on joukkuelaji ja yhdessä me tämä voitetaan. Matsi kerrallaan. Tärkeintä on, että meillä on sama Tehyn pelipaita päällä. Se, jonka logossa on auttavat kädet.