Ensihoitajan työssä tarvitsee osata hieman ihan kaikesta. Suurin fokus on toki hätätilapotilaan hoidossa, ovathan nämä potilaat kriittisimmin avun tarpeessa. Tällöin täytyy osata toimia. Harjoittelemme ja ylläpidämme osaamistamme jatkuvilla kouluttautumisilla ja kertaamisilla, mutta joitakin asioita on silti haastavaa harjoitella.
Elvytysnukessa on erilainen tuntuma kuin oikean ihmisen rintakehässä.
Elvytysnukella harjoiteltaessa tuntuma on erilainen kuin ihmisen rintakehää paineltaessa. Intraosseaali- eli luuydinyhteyden avaamista harjoittelemme tekoraajoilla, mutta ongelma on sama. Cadaver-harjoittelu mahdollistaa aivan erilaisen oppimiskokemuksen, koska siinä esimerkiksi tuntee, miltä mikäkin kudos tuntuu tai pitäisi tuntua.
Vainajan iho tuntui kylmältä ja joustamattomalta. Alkujännityksen jälkeen harjoittelu veti mukaansa ja sain todellisen anatomian tehokurssin.
Sain harjoitella intraosseaaliyhteyden avaamista, neulakoniotomiaa eli hätäilmatien avaamista sekä neulatorakosenteesiä, jolla voidaan purkaa potilaan paineilmarinta. Nämä minun – ja jokaisen ensihoitajan – tulee osata suorittaa hätätilanteessa. Toimenpiteet ovat toki verraten yksinkertaisia ja osasin ne jo ennestään, mutta koen silti saaneeni valtavasti lisää oppia sekä varmuutta uudenlaisesta harjoittelukokemuksesta.
Tunsin saamaani mahdollisuutta ja vainajaa kohtaan suurta kiitollisuutta. Tulevat potilaani hyötyvät, että minä varmasti osaan.
Kuolleet auttavat eläviä.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja-ensihoitaja, joka kuvittelee aina olevansa televisiosarjassa heittäessään hyvää vitsiä työparin kanssa ambulanssilla ajellessaan.
