Piha on valtavan iso ja metsää riittää. Vastaan tulee pieniä reippaita ihmisiä. Olemme Uudenkaarlepyyn Skogsstjärnans daghemissä eli päiväkoti Metsätähdessä.
Päiväkodin kolmessa ryhmässä on 49 lasta. Yksi 1–3-vuotiaiden ryhmän tukipilareita on Catarina Östman, 63, joka on työskennellyt vuodesta 1983 lasten parissa synnytyssairaalassa, perhepäivähoitajana ja pisimpään päiväkodin lastenhoitajana.
”Päiväkodissa olemme paljon lattialla, ja lapset saavat kömpiä aikuisen syliin. Luomme turvallisen ilmapiirin. Tärkeintä on olla läsnä ja antaa aikaa”, Catarina sanoo.
Catarina kiittää, että kaupunki antaa päivähoitoon tarpeeksi voimavaroja. Hän tapaa pääluottamushenkilönä kursseilla kollegoita ympäri Suomea, ja huomaa, että heillä Uudessakaarlepyyssä asiat ovat hyvin.
”Yleensä alle kolmevuotiaiden 12 lapsen ryhmässä on kolme kasvattajaa, mutta meillä on neljä työntekijää tässä ryhmässä. Jaamme toiminnan usein pienryhmiin. Menen neljän lapsen kanssa omaan tilaan, jolloin melu vähenee ja näen lapsista heidän kehitysvaiheensa ja vuorovaikutuksen toisten lasten kanssa. Tätä havainnointia olisi vaikea tehdä 12 lapsen ryhmässä.”
Onnea kasvattamassa
Catarina pohtii, että pienellä paikkakunnalla ihmiset ottavat vastuuta yhteisistä asioista. Maalaisympäristössä tehdään ja korjataan itse, eikä oleteta jonkun muun hoitavan asiaa.
”Jos päiväkotiin tarvitaan kasvatuslaatikko, se rakennetaan. Tai sitten tunnetaan joku, joka osaa sen tehdä. Täällä on helppo pyytää apua. Meillä ei ole vanhempainyhdistystä, mutta vanhemmat ovat meille tuttuja. Käymme ehkä samassa jumpassa, ja meillä on nyt lapsia, joiden vanhempia olen hoitanut lapsena päiväkodissa.”
Catarina kertoo, että Pohjanmaalla asuu itsenäisiä ihmisiä, joilla ei ole peukalo keskellä kämmentä.
”Olemme myös lähellä luontoa. Luonnossa ihminen on osa jotain isompaa, ja tutkimusten mukaan sekin lisää onnellisuutta. Päiväkodilla on iso piha, ja oma metsä tarjoaa lapsille vaativiakin kiipeilykohtia. Käymme metsässä tutkimassa vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa luontoa.”
Jo ihan pienille lapsille opetetaan tunnetaitoja. Jos kaveri alkaa itkeä vaikkapa turhan kovakouraisen halauksen takia, aikuiset sanoittavat tilanteen. Hän tuli surulliseksi, miksi luulet näin käyneen? Joskus apuna käytetään lapsille näytettäviä tunnekortteja. Miltä tämä poika sinusta näyttää? Hän on surullinen. Mitähän on tapahtunut, onko joku tönäissyt? Milloin sinä olet surullinen?
Suurimmalla osalla lapsista on sisaruksia. Yksilapsisia perheitä ei Uudessakaarlepyyssä juurikaan ole. Ruotsinkieliset maakunnat ovat myös hedelmällisyystilastojen kärjessä, ja moni nuori jää kotiseudulleen lähelle läheisiään. On helpompi hankkia lapsia, jos apua on lähellä. Myös asuminen on halvempaa kuin Etelä-Suomessa.
Yhteistyö, ystävällisyys ja maltti
Uudenkaarlepyyn vieressä on toinen vahvasti ruotsinkielinen paikkakunta, Pedersöre. Se on yksi Suomen 35:stä kunnasta, joka on saanut Unicefin lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen. Lasten osallisuus omaan varhaiskasvatukseensa on ollut jo pitkään kunnan tärkeä painopiste.
”Päiväkodeissamme lapset voivat vaikuttaa arkeensa monin tavoin. Meillä on esimerkiksi lasten toivepäiviä. On toivottu paloauto pihalle, metsäretki ja vesi-ilmapalloja ja uima-allasta. Eräs lapsi toivoi vesipistooleja, joilla saisi ampua aikuisiakin. Aikuisten kastelu on harvinaista herkkua, ja se oli hauskaa kaikille kuumana päivänä, kun päiväkoti sulkeutui lomille”, nauraa kolmen päiväkodin aluejohtaja Ida Åsvik.
Tänä vuonna kunta otti vielä askeleen eteenpäin, kun kaikki varhaiskasvatuksen työntekijät osallistuivat Se det Goda! – Huomaa hyvä! -täydennyskoulutukseen. Se perustuu positiiviseen pedagogiikkaan ja vahvuusajatteluun. Koulutuksessa opetellaan tunnistamaan omia ja toisten luonteenvahvuuksia. Tavoitteena on luoda päiväkoti, jossa kaikkien hyvinvointi ja yhteenkuuluvaisuuden tunne vahvistuvat, kun keskitytään hyvän huomaamiseen ja kannustamiseen.
Päiväkoti Östensö avattiin vuoden alussa ison remontin jälkeen. Entisestä koulusta tehtiin tilava päiväkoti, jossa on neljä lapsiryhmää ja 58 lasta. Gabriella Ljunggren työskentelee lastenhoitajana 4–5-vuotiaiden ryhmässä.
Meillä on lapsia, joiden vanhempia olen hoitanut lapsena.
Kun kaikki lastenhoitajat, lastentarhanopettajat ja avustajat olivat käyneet Huomaa hyvä! -koulutuksen, saivat tiimit tehtäviä. Työntekijöiden piti tunnistaa toistensa vahvuudet, ja niitä yhdistämällä saatiin oman tiimin vahvuudet. Lopuksi äänestettiin omalle päiväkodille kolme vahvuutta, joita kohti pyritään kuluvana vuonna.
”Meillä Östensössä näitä ovat yhteistyö, ystävällisyys ja jaksaminen eli maltti”, Gabriella toteaa.
Sitten aloitettiin työskentely lasten vahvuuksien kanssa. Jokainen lapsi tekee itsestään kollaasin, jossa on hänen vahvuuksiaan kodin, kavereiden, päiväkodin aikuisten ja hänen itsensä arvioimana. Kaikki ryhmät tekevät tämän, mutta tietenkään yksivuotiailta ei voi kysyä samalla lailla kuin viisivuotiailta.
”Kun yksivuotiailla oli maalausta, niin kaikille ei ollutkaan omaa paperia, vaan se jaettiin kaverin kanssa. Näin heille selvisi, mitä on yhteistyö”, antaa Ida Åsvik esimerkin.
Positiiviset huomiot poimitaan usein vahvuuskorteista. Niistä lapset ja aikuiset voivat valita toisten vahvuuksia.
”Nyt työskentelemme ystävällisyyden kanssa. Kuinka voi olla toisille kiva ja millainen on hyvä kaveri. Lapset alkavat jo pieninä kiusata toisiaan, ja puutumme siihen heti. Mutta emme anna negatiivisille tunteille isoa tilaa, vaan painotamme positiivisia ja mietimme, miten saisimme homman toimimaan”, Gabriella toteaa.
Ida lisää, että monet työntekijät ovat työskennelleet vahvuuksien kanssa ennenkin, mutta nyt luodaan varhaiskasvatuksen uusi arvopohja – tapa toimia ja nähdä lapsessa oleva hyvä.
”Lapset näkevät, että myös me työntekijät annamme toisillemme kiitosta ja olemme positiivisia”, Gabriella sanoo.
