Islanninhevostallilla työskennellessä opin työntekoa helpottavaa ergonomiaa ja kartutin sinnikkyyttäni. Lantaa täynnä olevat kottikärryt eivät liiku mutavellissä vain voimalla, vaan myös nokkeluudella. Omasta kunnosta täytyy pitää huolta, että jaksaa. Eväiden laadulla on hurja merkitys!
Nakkikioskin tyttönä Savossa jouduin kehittämään sosiaalisia kykyjäni. Asiakkaat tulivat likipitäen tiskin yli tiedustelemaan, mitäs tyttöjä täällä ollaan. Olen heille ikuisesti kiitollinen jäyhän hämäläistytön leipomisesta sujuvaksi rupattelijaksi. Ensihoitajan on tärkeää osata jutustella mukavasti mutta tavoitteellisesti. Ilman nakkikioskikoulua en tähän varmaankaan kykenisi.
Leirintäaluepäällikkönä opin jämptiyttä. Opin myös vaikeiden asioiden puheeksi ottamista, kun täytyi selvitellä esimerkiksi työntekijän puutteellista työnjälkeä. Harjoittelin työn ja vapaa-ajan rajaamista ja stressinhallintaa. Totesin, ettei palvele ketään, jos murehtii keskellä yötä keskeneräisiä majoitustilastoja.
Henkilökohtaisena avustajana pääsin ensimmäistä kertaa – turvallisesti ja varovaisesti – kokeilemaan toisen ihmisen henkilökohtaisessa tilassa olemista. Miten ollaan toisen kanssa vessassa? Opin lempeyttä ja kärsivällisyyttä, kohtaamista ja koskettamista.
Kolumnistina olen oppinut havainnoimaan pieniäkin vivahteita ja asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Olen huomannut, kuinka monilla eri tavoilla kirjoittamani voidaankaan ymmärtää. Sanoilla on suuri voima.
Nyt kun entisiä työpaikkojani ajattelen, olen vakuuttunut, että olen niiden ansiosta parempi ensihoitaja.
Kirjoittaja on sairaanhoitaja-ensihoitaja, joka kuvittelee aina olevansa televisiosarjassa heittäessään hyvää vitsiä työparin kanssa ambulanssilla ajellessaan.
