Poliisi hoitaa oman tonttinsa tilanteen selvittelemisessä, mutta meidän ensihoitajienkin täytyy saada tietoon tarkat vammamekanismit, jotta saamme tarjottua oikeanlaista hoitoa.
Pahoinpitelijä voi olla uhrille tuntematon tai läheinen ja rakas. En tiedä, kumpi järkyttää turvallisuuden tunnetta enemmän.
Minusta tuntuu tärkeältä, että potilas kertoo mahdollisuuksiensa mukaan kaiken. Ajattelen, että silloin tapahtunut muuttuu todemmaksi eikä hän vähättele sitä. Ammattilaisena minun pitää myös pystyä ottamaan kaikki vastaan ilman, että potilaan tarvitsee miettiä, kestänkö minä kuulla.
Väkivaltatilanteisiin liittyvät keikat ovat karmivia. Pahoinpitelijä voi olla uhrille tuntematon tai läheinen ja rakas. En tiedä, kumpi järkyttää turvallisuuden tunnetta enemmän. Usein joudun keikan jälkeen itsekin hengittämään muutaman kerran syvään ja kokoamaan itseäni. Ajoittain ihmisluonnon pahuus ja silmitön väkivalta tuntuvat käsittämättömiltä.
Olen kiitollinen hätäpuheluista, sillä aivan liian moni pahoinpitely jää pimentoon. Hätäkeskukseen soittaa joskus pahoinpidelty itse, joskus naapuri tai ohikulkija. Uhrit eivät välttämättä tarvitse vammojen hoitoa, mutta ainakin pääsemme heti juttelemaan heidän kanssaan.
Kannustan aina potilaita tekemään rikosilmoituksen, mutta yllättävän harva haluaa sitä tehdä. Minä tsemppaan ja otan kädestä kiinni. Monelle kerta ei ole ensimmäinen, vaan kylkiluut ovat rutisseet aiemminkin. Poistuessamme kiitän potilaita heidän rohkeudestaan ja toivotan voimia tulevaan – niin laimeilta kuin nuo sanat tällaisissa tilanteissa kuulostavatkin.
Veera Kamaja on sairaanhoitaja-ensihoitaja, joka kuvittelee aina olevansa televisiosarjassa heittäessään hyvää vitsiä työparin kanssa ambulanssilla ajellessaan.
