Psykologin mielestä on oikeastaan normaalimpaa jännittää kuin olla jännittämättä. Kuvitus: Pia Hietamies ja Pia Inberg

Älä suotta häpeile jännittämistä! ”Kyllä ihmisten edessä pitäisi saada takellella ja olla punainen”

Jännittämisestä ei voi eikä tarvitse päästä kokonaan irti, korostaa psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin. Hyväksymisen, itsemyötätunnon ja harjoittelun avulla jännittämistä voi lieventää. Siitä saattaa tulla jopa voimavara.

Tunne on tuttu: Sydän pamppailee ja puna nousee poskille, kun on aika esitellä uutta projektia. Kädet hikoavat ja ääni pettää, kun pitäisi tutustua uusiin ihmisiin.

”Jännittäminen on niin yleistä, että on oikeastaan normaalimpaa jännittää kuin olla jännittämättä. Se liittyy kaikkiin tilanteisiin, joissa haluamme onnistua”, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Jännittämisen skaala on laaja. Toisessa päässä on kutkuttava poreilu ja mukavalta tuntuva virittyneisyys, toisessa päässä niin vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko, että ei oikeastaan kykene osallistumaan mihinkään toimintaan muiden kanssa. Yksi jännittää vain tietyissä tilanteissa, toisella jännittäminen läpäisee kaikki arjen kerrokset.

Martinin viesti on lohdullinen.

”Jännittämisestä ei ole edes tarpeen pyrkiä kokonaan eroon. Sitä voi kuitenkin lieventää, kun oppii rauhoittamaan ylivirittynyttä kehoa, sietämään vireystilan nousua ja jäsentämään jännittämistä.”

Työelämässä moni tilanne panee perhoset pörräämään vatsassa ja sanat takkuamaan. Tuskin löytyy ihmistä, jota työhaastattelu tai uuden työn aloittaminen ei jännittäisi lainkaan.

Myös esiintyminen tai muulla tavoin huomion kohteeksi joutuminen voi vireyttää kehoa liikaa, vaikka ei muuten jännittäjätyyppi olisikaan. Monelle ihan tavallinen viikkopalaverikin on turhauttava, kun ei jännityksen takia pysty ottamaan puheenvuoroa ja ilmaisemaan mielipidettään.

”Jännittäminen liittyy yleensä sosiaalisiin tilanteisiin ja vuorovaikutukseen. Olemme muiden edessä haavoittuvimmillamme, koska kaipaamme hyväksyntää”, Martin sanoo.

Silti suorituspaineita tulee myös silloin, kun kyse ei ole muista ihmisistä. Esimerkiksi uusi työtehtävä voi jännittää niin, että kädet tärisevät ja ajatus puuroutuu.

”Jännittäminen liittyy virheiden pelkoon. Meidän työkulttuurissamme on hyvin vahva suoriutumisen vaatimus. Mutta jos ajattelee työelämää, niin sehän on täynnä tilanteita, joissa voi tulla virheitä. Virheet ovat inhimillisiä.”

Terveydenhoitoalalla virhe voi kuitenkin olla kohtalokas.

”Niinpä. Tässä tullaankin sitten siihen, että tehokkuusajattelu ja jatkuva resurssien kiristäminen eivät ainakaan helpota tilannetta, vaan lisäävät suoriutumis- ja onnistumispaineita.”

Jännittämisen aiheuttamat tuntemukset voivat olla hyvin voimakkaita. Jännittäminen vaikuttaa sekä kognitiivisesti – ajatus pätkii ja sanat katoavat – että fyysisesti – huimaa, heikottaa, tärisyttää, oksettaa ja pissattaa.

”Jännittäessä autonominen hermosto menee taistele tai pakene -tilaan. Kehomme reagoi kuin olisimme hengenvaarassa, vaikka jännittäminen ei henkeä uhkaakaan.”

Martin pohtii, että jännittämisen laukaisema autonomisen hermoston aktivoituminen voi juontua jo kaukaa ajalta, jolloin jännittäminen oli evoluution kannalta vahingollista. Ehkä se ilmensi haavoittuvuutta ja pelkoa, mikä oli lauman hengissä selviämisen kannalta huono asia.

Jännittäminen ei olisi lainkaan niin iso juttu, jos me kaikki suhtautuisimme siihen hyväksyvämmin.

”Ja ehkä siksi jännittäminen hävettää ja nolottaa niin paljon. Ajattelemme, että heikkoutta ei saa osoittaa, joten yritämme kaikin tavoin peitellä jännittämistä.”

Suomalainen kulttuuri, jossa kaikenlaisten tunteiden ilmaiseminen on jähmeää, lisää jännittämisen aiheuttamaa häpeää. Martin haluaakin ravistella tällaista kulttuuria.

”Hyvin tavallista on kuulla vaikkapa kommentti ’esityksesi oli muuten oikein hyvä, mutta jännitys näkyi liikaa’. Miksi se ei saisi näkyä? Jos me kaikki suhtautuisimme jännittämiseen rennommin ja hyväksyvämmin, se ei olisi lainkaan niin iso juttu. Kyllä ihmisten edessä pitäisi saada takellella, olla punainen ja vapiseva.”

Arki ja kanssakäyminen muiden kanssa voivat häiriintyä jännittämisen takia. Sille kannattaa siis ehdottomasti tehdä jotakin.

”Jännittäminen voi haitata myös opintoja tai hidastaa uralla etenemistä. On sääli, jos jännittämisen takia alisuoriutuu eikä saa koko potentiaaliaan käyttöön.”

Jännittämistä voi kesyttää omin avuin monin eri keinoin. Rauhoittumista voi harjoitella vaikkapa joogan, pilateksen tai erilaisten kehotietoisuus- ja hengitysharjoitusten avulla.

”Jos harjoituksia tekee säännöllisesti, alkavat taidot pikkuhiljaa siirtyä myös tilanteisiin, joissa keho ylivirittyy. Kun oppii rauhoittamaan itseään, jännittäminen ei olekaan enää jotain, jossa joku kaappaa vallan, vaan olet itse ajurin paikalla.”

Jännittäjän kannattaa tulla kaapista ja ottaa asia esiin läheisten ja työkavereiden kanssa.

Moni jännittäjä alkaa vältellä jännittäviä tilanteita. Välttely voi salakavalasti levitä kaikkeen kanssakäymiseen. Martin patistaa pois epämukavuusalueelta ja altistamaan itseään pienin askelin: voi vaikkapa päättää, että alkaa katsoa vastaantulijoita silmiin tai tervehtiä ääneen ihmisiä työpaikalla.

”Kannustan avoimuuteen. Jännittäjän kannattaa tulla niin sanotusti ulos kaapista ja ottaa asia esiin läheisten ja työkavereiden kanssa. Hän saattaa yllättyä siitä, kuinka moni muukin kertoo jännittävänsä.”

Jännittäjän olisi hyvä tutkiskella myös sisintään. Jännittäminen saattaa kummuta liiasta ankaruudesta itseä kohtaan.

”Usein jännittäjä vaatii itseltään paljon ja soimaa itseään epäonnistumisista vielä vuosienkin jälkeen. Opettele itsemyötätuntoa: ala suhtautua itseesi niin kuin suhtaudut hyvään ystävään.”

Jos jännittäminen kuormittaa arkea ja laskee toimintakykyä, on syytä hakea ammattiapua esimerkiksi opiskeluterveydenhuollosta tai työterveyshuollosta.

”Olisi tärkeää, että jännittämisen hoito ei jäisi vain beetasalpaajien varaan. Asioita voi työstää vaikkapa psykologin kanssa yksin tai ryhmässä muiden jännittäjien kanssa. Jännittämiseen on saatavissa myös matalan kynnyksen etä- ja nettiterapioita. Monet hyötyvät puheviestinnän koulutuksista, esiintymiskoulutuksista tai vaikka improvisaatiokursseista.”

Elämä ilman jännitystä olisi paljon tylsempää.

Martinin mielestä on myös hyvä pohtia jännittämisen taustalla olevia syitä, jotta pystyisi hyväksymään itsensä paremmin. Syihin ei kannata kuitenkaan jäädä jumiin.

Temperamentiltaan herkät, ujot ja hitaasti lämpiävät introvertit saattavat olla muita alttiimpia kehon ylivirittymiselle ja jännittämiselle. Jännittämisen taustalla voi olla myös kokemuksia kiusaamisesta, ulkopuolella jäämisestä tai siitä, että ei ole tullut hyväksytyksi omana itsenään.

Ilman jännityksen tunnetta arki saattaisi olla helpompaa, mutta tylsempää.

”Jos ajattelee, että meiltä poistuisivat ne tunteet, kun olemme ihan täpinöissämme ja perhosia vatsassa ennen treffejä, matkaa tai uutta työpaikkaa, niin kyllähän elämä olisi paljon laimeampaa. Jännitys tuo myös esiintymiseen sähköisyyttä, joka koskettaa enemmän kuin rutiinilla vedetty.”

Martinin kirjassa Saa jännittää päätössanat on kirjoittanut yksi hänen vastaanotollaan käynyt, jännityksestä kärsinyt nuori nainen, joka oli saanut paljon apua keskustelukäynneistä ja jännittäjäryhmistä.

Hän kirjoittaa muun muassa näin:

”En olisi koskaan uskonut, että jännityksen pelosta ja jännityksen tunteesta tulisikin suurimpia tavoitteitani ja voimavarojani. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että jännitys on nimenomaan sitä, mikä antaa uskomattoman määrän energiaa kantaa itsensä läpi uusista kokemuksista ja haasteista. Olen huomannut, että nykyään jännittäminen kertoo yksinkertaisesti siitä, että jokin asia merkitsee minulle älyttömän paljon.”

Näinkin voi käydä. Hyväksymisen, itsemyötätunnon ja harjoittelun avulla jännittämisen voi kääntää taakasta voimavaraksi.

Jutussa käytetty lähteenä myös Minna Martinin kirjaa Saa jännittää – jännittäminen voimavarana, Kirjapaja 2021.

 

Näin lievennät esiintymisjännitystä

  • Ennen esiintymistä on hyvä purkaa kehon jännitystä ja stressiä. Yhtä auttaa saunominen, toista reipas juoksulenkki, kolmatta rentoutumisharjoitukset. Voit myös hyppiä haara­perushyppyjä tai juosta portaita purkaaksesi kehon yliviritystä.
  • Puheesi aikana muista hidastaa puherytmiä ja hengittää rauhallisesti. Voit vaikka etsiä yleisöstä yhdet ystävälliset kasvot ja puhua niille. Hyvä niksi on myös varata lähelle vesilasi, josta voi siemaista, jos tarvitsee koota ajatuksiaan.
  • Esiintymisen jälkeen joillakin on taipumus ryhtyä itseruoskintaan. Älä mollaa itseäsi vaan mieti mieluummin sitä, missä onnistuit. Jos pidät rimaa liian korkealla, teet esiintymisestä itsellesi mörön, mikä vaikeuttaa seuraavaa kertaa.

 

Harjoitus töihin: Aseta pieni tavoite joka viikko

Tietoinen ja säännöllinen altistuminen jännittäville tilanteille voi olla hyvä keino helpottaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää jännitystä. Tässä esimerkkejä altistustehtävistä:

  • Tervehdi selkeästi ääneen sellaista opiskelu- tai työkaveria, jota et yleensä tohdi tervehtiä.
  • Sano työkaverille kohteliaisuus.
  • Harjoittele sanomaan myös ”ei”. Aloita helposta rajan asettamisesta kohti jämäkkyyttä ja oman mielipiteen ilmaisua.
  • Poistu mukavuusalueeltasi tekemällä asioita, joita tekisi mieli välttää, esimerkiksi soita rästiin jääneitä asiointipuheluita tai sovi lounastreffit vieraamman työkaverin kanssa.
  • Rohkeuden kasvaessa voit kokeilla vaikkapa puheenvuoron ottamista palaverissa.

Teksti Tiina Suomalainen

Lue lisää:

Jännittääkö esiintyminen? Katso takaseinään ja 7 muuta vinkkiä

Mainos
Mainos