Itketkö aina elokuvissa? Se on vahvuutesi

Erityisherkän pitää löytää oma tyylinsä elää, jottei hän kuormitu liikaa.

”Se oli hurja elokuva. Se sai minut miettimään omaa tilannettani uudella tavalla”, yksi sanoo. ”Ei se minulle niin järisyttävä kokemus ollut”, toinen vastaa.

Tällaisia me ihmiset olemme. Koemme asioita eri tavoin. Tunteet säätelevät toimintaamme automaattisesti ja tuntuvat myös kehossa. Osan ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä mieli kuitenkin jättää huomiotta, sillä muuten ihminen ylikuormittuisi.

Ihmisten herkkyydessä on yksilöllisiä eroja. Osa meistä on synnynnäisesti hermojärjestelmältään tavallista herkempiä, niin sanottuja erityisherkkiä. Aiheesta ei ole juuri suomalaista tutkimusta, mutta erityispedagogiikan professori Marjatta Takala Oulun yliopistosta vahvistaa, että erityisherkkyyttä on oikeasti olemassa.

Amerikkalaisen psykologi Elaine Aronin tutkimusten mukaan 15–20 prosenttia ihmisistä on synnynnäisesti hermojärjestelmältään tavallista herkempiä, eli erityisherkkiä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Niin uskoo myös Herkkyyden voima -kirjan kirjoittanut psykologi Heli Heiskanen. Heiskanen on tehnyt 13-vuotisella psykologin urallaan paljon töitä herkkien kanssa ja on erityisherkkä itsekin. Kirjaa varten hän teki herkkyysselvityksen, johon vastasi 181 ihmistä. Kirjallisen kyselyn vastaajat olivat 14–66-vuotiaita naisia ja miehiä eri puolilta Suomea.

Elaine Aronin määritelmän mukaan erityisherkät ovat aistiherkkiä, makuherkkiä, tuntoherkkiä tai herkkiä äänille ja näköärsykkeille. He ovat myös keskivertoa tunneherkempiä. Herkkä kokee ilon, jännityksen, surun, syyllisyyden ja pettymyksen tavallista syvemmin. Hän on myös muita empaattisempi ja taitava tunnistamaan ihmissuhteiden vivahteita. Kaikenlainen syvällisyys nousee esiin erityisherkkien elämässä. He pohtivat asioita, eläytyvät muiden asemaan ja harkitsevat tarkasti ennen päätöksiä.

– Erityisherkkä nauttii asioista syvästi, eikä hänellä ole juuri koskaan tylsää, sillä hän on yleensä luova ja hänellä on hyvä mielikuvitus, Heli Heiskanen kuvailee.

Hänestä herkkyys on vahvuus.

– En antaisi herkkyyttäni missään tapauksessa pois. Elämä on täyteläistä, sillä koen vahvasti tunteet, rakkauden ja arkiset nautinnot, kuten hyvän ruuan tai ihmisten kohtaamisen.

Erityisherkällä ei ole sellaista ongelmaa, ettei mikään tunnu miltään. Paitsi jos hän on tukahduttanut vahvat tunteensa suojakuorien alle kuten suorittamiseen tai miellyttämiseen.

Monet erityisherkän ominaisuudet – vahvat tunteet, luovuus, vastuullisuus, ystävällisyys ja lahjakkuus tulkita muiden tunteita – ovat vahvuuksia, kunhan ne eivät korostu liikaa. Jos esimerkiksi erityisherkän empatiakyky menee miellyttämisen puolelle, siitä tulee kuormitustekijä.

Joskus erityisherkän tarkkuus ja tunnollisuus saa neuroottisia piirteitä. Silloin hän saattaa suunnitella kaiken tarkasti etukäteen, tehdä asiat täsmälleen oikein, ylianalysoida asiat, tarkkailla itseään liikaa ja esimerkiksi siivota liikaa. Tällainen käytös ei ole kuitenkaan erityisherkkyyttä, vaan neuroottisuutta.

Heli Heiskasen tekemässä herkkyysselvityksessä kävi ilmi, että erityisherkkien ylikuormittuminen on valitettavan yleistä. Moni erityisherkkä on kasvanut suorittamaan ja miellyttämään täyttääkseen ulkoiset vaatimukset.

Erityisherkkä ei välttämättä jaksa kokoaikatyössä nopearytmisellä alalla

– Erityisherkkyys on ollut vielä tuntematonta nykyisten aikuisten lapsuudessa ja nuoruudessa. Moni erityisherkkä ihminen on kasvanut tunnolliseen suorittamiseen ja tehnyt sitä ehkä jo vuosikymmeniä. Perinteisesti ei ole ollut tapana opettaa lapsia kuuntelemaan itseään, tunteitaan ja tarpeitaan.

Siksi moni herkkä on rakentanut suorittamisen ja miellyttämisen suojakuoria ja herkkyyskin on ehkä tukahtunut suorittamisen alle. Ihminen ei kuitenkaan voi hyvin, jos toimii jatkuvasti itseään vastaan. Kuinka suojakuoret voi siis huomata ja riisua?

– Ensin on tiedostettava tilanne. Onko olo ylivirittynyt ja stressaantunut? Onko oma elämänrytmi jatkuvasti liian nopea? Puuttuvatko rauhalliset hetket? Suorittaminen ja ylikuormittuminen ei sovi kenellekään. Kun asian tiedostaa, tilannetta on mahdollista korjata ja ihminen alkaa usein luonnostaan hakea uutta rytmiä.

Omannäköisen elämän löytäminen ja eläminen on tärkeää kaikille, mutta erityisherkältä se voi vaatia tavallista enemmän töitä. Koska hän kuormittuu synnynnäisen herkkyyden takia aina enemmän kuin enemmistö, valmiita elämänmalleja on tavallista vähemmän tarjolla.

Parhaimmillaan erityisherkkä on oman tiensä kulkija, joka rakentaa itselleen sopivan tavan elää ja nauttii herkkyydestään täysillä. Jotta näin kävisi, hänen on tunnistettava ja purettava liialliset suojakuorensa sekä opittava säätelemään kuormitusta.

Heiskasen mukaan erityisherkkä ei välttämättä jaksa kokoaikatyössä nopearytmisellä alalla. Moni hakee paikkaansa työelämässä pitkään, koska kokee vaikeaksi löytää mielekkään työn, jota voisi tehdä ilman ylikuormitusta. Yhä useampi valitsee myös osa-aikatyön.

Kaikenlaisen ärsyketulvan kanssa pitää olla tarkkana. Heiskanen kehottaa hakemaan itselle sopivat rajat ja pelisäännöt myös uutisten seuraamiseen ja sosiaalisen median käyttöön. Hän suosittelee välttämään negatiivisia uutisia ja some-päivityksiä, sillä vihaisen tekstin tunnetila siirtyy helposti herkän ihmisen kehoon ja mieleen.

– Esimerkiksi minä kohtaan jo omat tunteeni, läheisten tunteita ja asiakkaiden tunteita. Siinä on jo paljon. Siksi rajaan pois uutisten ja somen tunnekuormaa.

Toivon, että kaikki terveydenhuollon työntekijät oppisivat tunnistamaan synnynnäistä erityisherkkyyttä.

Psykologi Heli Heiskanen

Heli Heiskasen mielestä kannattaa miettiä, mikä on itselle sopiva määrä ärsykkeitä ja muiden ihmisten tunteiden aistimista.

– Jos huomaa vaikka nukkuvansa paremmin, kun ärsykkeitä on vähemmän, niitä kannattaa vähentää pysyvästi.

Erityisherkkyys on synnynnäistä, eikä ihminen voi opetella siitä pois. Sen voi tukahduttaa, mutta silloin herkkä ihminen ei voi hyvin.

Entä sitten tavallinen herkkyys? Arkikokemus sanoo, että ihminen muuttuu aiempaa herkemmäksi, kun saa lapsia, kohtaa vastoinkäymisiä, sairastuu ja vanhenee. Kun kroppa ei enää olekaan vahva ja suorituskyky timanttia, tunteet pääsevät pintaan enemmän kuin ennen. Näinkö se menee?

– Usein itsetuntemus lisääntyy vuosien kuluessa. Ihminen uskaltaa luopua ylimääräisistä rooleista ja vanhat tunne­lukot saattavat avautua.

Heiskasen mielestä kyse on siitä, että ihminen uskaltaa purkaa aidon minän ympäriltä jotain ylimääräistä pois. Ei niin, että hän opettelee lisäämään herkkyyttä itseensä.

– Toki esimerkiksi empatiakykyään voi kehittää ja kaikki voivat opetella tuomaan oman herkkyytensä esiin.

Heiskanen toivoo, että ihmisten erilainen herkkyys saisi ymmärrystä myös terveydenhuollossa.

– Toivon, että kaikki terveydenhuollon työntekijät oppisivat tunnistamaan synnynnäistä erityisherkkyyttä. Erityisherkkä ihminen voi kärsiä ja kuormittua esimerkiksi melusta, valosta ja huonosta työilmapiiristä ihan oikeasti enemmän kuin muut ihmiset.

Etenkin työterveyshuollon työntekijöiden olisi Heiskasen mielestä tärkeää tunnistaa stressin ja ylivirittyneisyyden oireet ja vaikutukset.

 

Kuinka kohdata herkkä potilas?

  • Arvosta potilaan kokemusta, vaikka se olisi erilainen kuin omasi. Erityisherkällä on kyky tarkkoihin havaintoihin oireistaan ja tarpeistaan.
  • Yritä rakentaa kohtaamisesta rauhallinen ja kiireetön.
  • Pyri sijoittamaan erityisherkkä omaan tai muita pienempään huoneeseen, jos se on mahdollista.
  • Kerro tavallista tarkemmin, mitä hoidon aikana tapahtuu ja milloin tapahtuu mitäkin.
  • Anna selkeitä hoito-ohjeita. Erityisherkkä on luultavasti vastuuntuntoinen potilas ja noudattaa hyvin ohjeita.

Teksti Emmi Oksanen, kuvitus Johanna Sarajärvi

Mainos
Mainos