Kehityksellinen kielihäiriö saattaa haitata keskusteluihin osallistumista ja vaikeuttaa tunteiden käsittelyä. Kuva: iStock

Miksette ymmärrä minua! Lapsen kielihäiriö voi ilmetä turhautumisena

Moni vanhempi jää odottamaan lapsen puheen selkiytymistä silloinkin, kun kannattaisi hakeutua puheterapeutin arvioon.

Lapsi turhautuu helposti, jos hän ei löydä sanoja eivätkä toiset saa hänen puheestaan selvää. Myös kuullun ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa kuin toisilla samanikäisillä lapsilla. Turhautuminen voi ilmetä niin levottomuutena kuin ei-toivottuna käytöksenä.

Kielihäiriöisellä lapsella on sananlöytämisvaikeuksien lisäksi puutteita sanastossa, käsitteistössä ja kielioppirakenteissa, jolloin hänen on hankalampi kertoa toiveistaan, kokemuksistaan, ajatuksistaan ja tunteistaan. Ilmaisut ovat usein vajaita: lauseista puuttuu oleellisia sanoja ja sanat voivat olla väärässä järjestyksessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Asioiden sanoiksi pukemisen vaikeus voi näkyä myös kerronnan rönsyilynä, ”punaisen langan” katkeiluna ja mutkitteluna.

Lasten kielihäiriöisyyttä on kutsuttu dysfasiaksi, kielelliseksi erityisvaikeudeksi tai puheen ja kielen kehityksen erityisvaikeudeksi. Äskettäin päivitetty kielellisen erityisvaikeuden Käypä hoito -suositus suosittelee WHO:n uuden tautiluokitusjärjestelmän mukaista nimikettä kehityksellinen kielihäiriö (Developmental language disorder, DLD).

Kehityksellistä kielihäiriötä on todettu noin seitsemällä prosentilla lapsista. Nykykäsityksen mukaan kielihäiriöisyyden syynä on lapsen perimä, mutta myös ympäristötekijät vaikuttavat haittojen ilmenemiseen. Diagnosointi on luotettavinta, kun lapsi on vähintään noin neljä vuotta.

Kielihäiriöisyys voi esiintyä lievänä, keskivaikeana tai vaikea-asteisena. Rajanveto näiden välillä on kuin veteen piirretty viiva. Lieväkin kielihäiriö vaikuttaa usein laaja-alaisesti lapsen ja nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen.

Enemmistöllä kielihäiriöisistä lapsista on puutteita puheen tarkassa ymmärtämisessä. Se jää arjessa herkästi tunnistamatta, koska lapsen kanssa puhutaan usein hyvin konkreettisista, nähtävillä olevista asioista. Kielellisissä testeissäkin lievä ymmärtämisvaikeus näkyy selkeämmin vasta lähempänä kouluikää, kun lapsen pitäisi jo ymmärtää pidempiä, käsitteellisempiä ja monimutkaisempia lauseita.

Kielihäiriöisen lapsen kielellistä ymmärtämistä olisikin tärkeää testata uudestaan ennen kouluikää, vaikka ymmärtäminen olisi todettu normaaliksi lapsen ollessa nelivuotias.

Käypä hoito -suositus korostaa, että tukitoimet pitäisi käynnistää heti, kun epäilys kielihäiriöstä on herännyt. Ensisijaisia tukitoimia ovat puheterapia ja sanojen oppimisen ja kielellisen toimintakyvyn tukeminen kotona, päiväkodissa ja myöhemmin koulussa. Varhain aloitetuilla ja riittävän pitkään jatkuvilla tukitoimilla voidaan vähentää kielihäiriöisyyden haittoja.

Puheen ja kielen keskimääräistä selvästi hitaampi kehittyminen on suhteellisen yleinen ilmiö. Puhe viivästyy noin viidenneksellä suomalaislapsista. Liian usein jäädään odottamaan puheen lisääntymistä ja selkiytymistä. Vähitellen kielihäiriöisenkin lapsen puhe alkaa yleensä kuulostaa arjessa normaalilta. Jos lapsen kielellistä toimintakykyä ja kielen oppimista ei tutkita tarkemmin, kielihäiriö voi jäädä tunnistamatta.

Terveydenhoitajat voivat kohdata neuvoloissa vanhempia, jotka haluavat jäädä rauhassa katsomaan tilannetta, vaikka puheterapeutin ohjaukseen kannattaisi jo hakeutua. Monikielisen lapsen tutkimukset voivat viivähtää tarpeettomasti, koska kielellisen kehityksen hitaus saatetaan sysätä pelkästään useamman kotikielen syyksi.

– On tärkeää, että kotona puhutaan lapselle nimenomaan omaa äidinkieltä. Jos vanhemmilla on eri äidinkieli, on tärkeää, että kumpikin puhuu lapselle omaansa, painottaa foniatri, Taysin apulaisylilääkäri Marja Asikainen.

Hän suosittelee, että jos lapselle ei tule selvästi ennen kahden vuoden ikää selvää spurttia käyttösanaston lisääntymisessä, vanhemmat ottaisivat yhteyttä puheterapeuttiin.

Kouluiässä kielihäiriöisyys aiheuttaa usein luki- ja oppimisvaikeuksia. Sanasto- ja käsitteistöpuutteet voivat vaikeuttaa minkä tahansa uuden tiedon tai taidon ymmärtämistä ja oppimista. Ne voivat haitata myös kokemuksista ja tunteista kertomista ja keskusteluihin osallistumista erityisesti ikätovereiden joukossa. Silloin on riski jäädä porukan ulkopuolelle.

Ilmaisu- ja ymmärtämisvaikeudet voivat aiheuttaa keskittymisvai­keutta ja vaikeuttaa tunteiden ilmaisua ja käsittelyä. Kielihäiriöisyyteen liittyvät erilaiset ongelmat voivat altistaa myös käytöshäiriöille.

Jos kielihäiriöinen lapsi on tarvinnut peruskoulussa oppimisen ja koulunkäynnin tukitoimia, hän tarvitsee niitä todennäköisesti myös toisen asteen opinnoissa. Tämä tulisi ottaa esille yläkoulun kouluterveydenhuollon tarkastuksissa. Tavoitteena on ehkäistä alisuoriutumista ja opintojen keskeyttämistä.

Sosiaalinen media ja mobiililaitteet voivat haukata nykyään runsaasti aikaa perheiden arjesta. Digitalisoituminen ei ole pelkästään huono asia, vaan se tuo myös uusia mahdollisuuksia.

Foniatrin mielestä kaikille lapsille olisi silti tärkeää, että vanhemmat puuhailisivat lasten kanssa ja keskustelisivat päivän kokemuksista sekä lukisivat kuva- ja satukirjoja.

– Kuvakirjojen ja satujen lukeminen kartuttaa monipuolisesti lapsen sanavarastoa ja käsitteistöä sekä vahvistaa kielen oppimista. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä kielihäiriöiselle lapselle kuin muillekin, Marja Asikainen sanoo.

 

Kehityksellinen kielihäiriö

  • Kielenoppimisvaikeus, joka haittaa lapsen kykyä toimia ja osallistua, oppia uusia asioita sekä kehittyä iän ja omien edellytysten mukaisesti.
  • Ilmenee noin seitsemällä prosentilla lapsista. Luotettavin diagnoosi tehdään, kun lapsi on vähintään 4-vuotias.
  • Kielihäiriöinen lapsi tarvitsee kielen oppimisessa paljon normaalia enemmän toistoja.
  • Kielihäiriöistä lasta tutkivat lääkäri, puheterapeutti, psykologi ja usein myös toimintaterapeutti tai fysioterapeutti.
  • Yksilölliset tukitoimenpiteet suunnitellaan lapsen vanhempien kanssa.

Teksti Minna Ruotsalainen