”Yhteisöohjautuvuuden rakentumisessa on kyse arkisista ja pienistä vuorovaikutuksen tavoista, kuten palautteen ja ohjeiden antamisesta, erilaisten vaihtoehtojen pohtimisesta sekä toisen näkökulmien huomioimisesta. Yhteisöohjautuvuuteen ja sen rakentumiseen työyhteisössä voi jokainen itse vaikuttaa arjessa omalla toiminnallaan.”
Yhteisöohjautuva tiimi asettaa yhteisesti hyväksyttyjä tavoitteita, analysoi mahdollisia ongelmia, tekee suunnitelmia ja arvioi toimintaa ryhmän sisältä käsin. Se ei kuitenkaan viittaa täydelliseen vapauteen tai itsenäiseen toimintaan. Esihenkilön tehtävä on mahdollistaa arjessa yhteisöllisiä oppimistilanteita työntekijöiden välille, missä osaamista ja asiantuntijuutta voidaan jakaa.
”Esihenkilöillä on myös keskeinen rooli varmistaa, että yhteisöohjautuvasti työskentelevien tiimien toiminta on linjassa organisaation laajempien tavoitteiden ja strategian kanssa.”
Yhteisöohjautuvuudella voidaan vastata työelämän haasteisin ja muutoksiin, koska työntekijät voivat joustavasti sopeuttaa toimintaansa ryhmän sisällä. Organisaatioissa tulisi kuitenkin pohtia, mitä yhteisöohjautuvuudella tavoitellaan ja mitkä ovat sen reunaehdot.
”Yhteisöohjautuvuuden ei voida olettaa syntyvän itsestään. Se edellyttää työntekijöiden kokemusta autonomiasta, kyvykkyydestä sekä yhteenkuuluvuudesta yhteisten päämäärien edistämiseen sekä organisaatiolta riittäviä resursseja ja ohjauksellista tukea”, Keronen summaa.
Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 56 työntekijää ja esihenkilöä, jotka työskentelivät sairaalaorganisaatiossa ja teknologia-alan organisaatiossa. Lisäksi esihenkilöiltä kerättiin 180 minuutin ryhmäkeskusteluaineisto ja 29 päiväkirjatekstiä.
Sara Kerosen väitöskirja Toward Collective Self-Determination in Workplace Learning – A Qualitative Study Based on a Central Hospital and a Technology Organization tarkastustilaisuus järjestetään perjantaina 5. joulukuuta kello 12.
