Parodontiitti tarkoittaa bakteerien aiheuttamaa hampaan kiinnityskudosten tulehdusta. Kuva: iStock

Parodontiitti tulehduttaa elimistön

Sairaus nakertaa hampaan kiinnityskudoksia eli hammasta ympäröivää leukaluuta ja siihen kiinnittyviä sidekudossäikeitä.

Yleisin aikuisväestöä riivaava suun sairaus on parodontiitti, joka tarkoittaa bakteerien aiheuttamaa hampaan kiinnityskudosten tulehdusta.

Kun se todetaan ajoissa, tulehduksen eteneminen voidaan pysäyttää.
– Mitä enemmän potilas kuulee eri terveydenhuollon ammattilaisilta viestiä suun terveyden tärkeydestä, sitä paremmin se menee perille. Hoitaja voi kysyä hampaiden hoitotavoista, hammaslääkärissä käynnistä ja siitä, tunteeko hän suunsa olevan terve, neuvoo hammaslääketieteen professori Eija Könönen Turun yliopistosta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Parodontiitti lisää riskiä sairastua moniin tauteihin.

Tutkimuksissa on löydetty yhteys parodontiitin ja useiden yleissairauksien – kuten sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen – välille. Parodontiitti aiheuttaa koko elimistön tulehdustilan, joka lisää riskiä sairastua moniin tauteihin.

Diabeteshoitajilla on erityinen rooli muistuttaa potilasta hammashoidosta, koska tulehdus vaikuttaa merkittävästi sokeritasapainoon. Taudin hoito parantaa kakkostyypin diabeetikon glukoositasapainoa melko nopeasti. Diabetes aiheuttaa parodontiittia ja toisinpäin.

Kroonista parodontiittia, joka on sairauden yleisin muoto, esiintyy yli 60 prosentilla 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Sairaus jaotellaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. Vaikeasta muodosta kärsii arviolta 10–20 prosenttia aikuisväestöstä.

Parodontiitti vaivaa kaikkialla maailmassa.
– Krooninen parodontiitti on merkittävä kansansairaus. Taudin diagnosointi on ollut meillä retuperällä pitkään. Kahdessakymmenessä vuodessa esimerkiksi reikiintymistilanne on parantunut, mutta parodontiitin hoito on yhä huonolla tolalla.

Sairaus nakertaa hampaan kiinnityskudoksia eli hammasta ympäröivää leukaluuta ja siihen kiinnittyviä sidekudossäikeitä. Jos taudin antaa olla, lopulta hammas irtoaa nyppäisemällä. Parodontiitin aiheuttajabakteerit eivät itsessään aiheuta kudostuhoa, vaan sitä syntyy, kun kehon puolustusmekanismi reagoi isäntäkudoksessa bakteeriärsytykseen.

Krooninen parodontiitti etenee hitaasti, ja sitä löydetään usein 40–50-vuotiaiden hammaskalustosta. Jo paljon nuoremmilla on havaittavissa taudin esiasteita.
– Suosituksen mukaan jo lasten ja nuorten hammastarkastuksessa tarkistetaan, onko merkkejä alttiudesta parodontiittiin. Kattava kiinnityskudosten tutkimus tulisi tehdä viimeistään kahdeksasluokkalaisille. Riskiyksilöt pitäisi löytää mahdollisimman varhain.

Tupakointi on parodontiitin suurin yksittäinen riskitekijä. Tupakointi suosii haitallisten bakteerien kasvua ientaskuissa, ja tupakan vaaralliset aineet vaikuttavat suun kudoksiin jo itsessään.

Potilas ei yleensä itse havaitse sairautta, koska tulehdus on ikenen alla piilossa. Yksi oire voi olla verenvuoto hampaita harjatessa tai muuten vain. Myös paha haju suussa tai ikenien punoitus kielivät taudista.

Verenvuoto, punoitus ja turvotus ovat myös gingiviitin eli ientulehduksen oireita. Tavallinen ientulehdus parantuu yleensä parissa viikossa, jos suuhygieniaa tehostetaan eli hampaita harjataan tiheämmin ja hammasvälit puhdistetaan huolella. Pitkäaikainen ientulehdus yleensä kuitenkin ennakoi parodontiittia.

Parodontiitti voi olla täysin oireeton.

Pidemmälle edenneessä muodossa myös hampaat voivat liikkua paikoiltaan. Vaikeakin parodontiitti voi olla pitkään täysin oireeton.

Hammaslääkäri tai suuhygienisti voi todeta parodontiitin ientaskumittauksella, joka on potilaalle kivuton toimenpide.

Kyseessä on kiinnityskudostulehdus, jos vähintään neljän millin syvyinen ientasku löytyy vähintään kahdesta hampaasta, jotka eivät sijaitse vierekkäin.
– Vaikka ientaskumittaus kuuluu perushammastarkastukseen, se jätetään usein jostain syystä tekemättä. Jos parodontiittia ei havaita ajoissa ja hoideta, sen hoito vie pahennuttuaan todella paljon aikaa ja vaatii erikoishammaslääkäriä.

Diagnoosin jälkeen potilaalle annetaan tietoa sairaudesta ja hampaiden oikeasta puhdistuksesta. Könösen mukaan potilaan yleinen ensireaktio on, että mikä ihmeen sairaus tämä on – eihän minua mikään vaivaa.
– Potilaan sitouttaminen hoitoon on ensiarvoisen tärkeää. Hän on avainasemassa hoidon onnistumisessa, koska omahoito on yksi olennainen keino taudin pysäyttämiseksi. Kun kerrotaan potilaalle selkeästi, mitä on edessä, hän yleensä sitoutuu hoitoon, joka kestää lopun elämän.

Hammaslääkäri tai suuhygienisti puhdistaa ensimmäiseksi ientaskut bakteeripeitteistä ja hammaskivestä. Joskus tarvitaan myös antibioottikuuria. Perushoidon jälkeen ientaskujen puhdistus uusitaan taudin vaikeudesta ja etenemisriskistä riippuen 2–4 kertaa vuodessa.

Varhaisessa vaiheessa todetun parodontiitin hoitoennuste on hyvä. Yleensä tulehdus pysähtyy nopeasti, kun sitä aletaan hoitaa. Kokonaan tauti ei häviä, eikä menetettyjä kiinnityskudoksia saada takaisin.

Kotihoito ei eroa juuri siitä, mitä suositellaan kaikille: hampaiden harjaus kahdesti päivässä ja hammasvälien huolellinen puhdistus, johon suositellaan erityisesti hammasväliharjoja.

Puhdistus voi tosin vaatia enemmän aikaa, koska erikokoisia hammasvälejä ja vetäytyneitä ienrajoja voi olla hankala puhdistaa.

Krooniselle parodontiitille altistaa

  • Huono suuhygienia
  • Tupakointi
  • Diabetes, erityisesti
  • huonossa hoitotasapainossa oleva
  • Iän mukanaan tuomat muutokset, esimerkiksi yleissairaudet ja niiden lääkitykset
  • Miessukupuoli
  • Huono sosioekonominen asema
  • Häiriöt neutrofiilisten leukosyyttien (= ensipuolustuksen valkosolujen) määrässä tai toiminnassa
  • Perinnöllinen alttius

Käypä hoito

Teksti Maija Joutjärvi

Julkaistu Tehy-lehdessä 2/2013

Mainos
Mainos