Potilaan puoliso voi unohtua

Kun puoliso sairastuu, parisuhde usein unohtuu. Vain yksi kymmenestä potilaan puolisosta saa Parisuhdekeskus Katajan kyselyn mukaan terveydenhuollon ammattilaisilta riittävästi tukea. Terveydenhuollossa potilas on ymmärrettävästi keskipisteenä, jolloin puoliso voi tuntea jäävänsä yksin. Puoliso itse ja hoitajat voivat kokea, että sairaalasängyn vieressä päivystävä omainen on tiellä.

– Onneton parisuhde on Väestöliiton mukaan yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi, joten käänteisesti ajateltuna onnellinen parisuhde vaikuttaa merkittävästi potilaan paranemiseen. Kun hoitaja ymmärtää tämän, puolisosta tulee voimavara, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Kaisa Humaljoki Kataja ry:stä.

Jos puoliso ohitetaan puolisona jo sairaalahoidon aikana, kotona parisuhde muuttuu todennäköisemmin hoivasuhteeksi ja puolisot etääntyvät toisistaan.

– Terveydenhuollon ammattilainen voi sanoillaan ja teoillaan näyttää puolisolle, että tämä on arvokas. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että hoitaja osoittaa puolisolle oman tilan potilaan lähellä ja suuntaa puheensa molemmille.

Sairastuminen voi lujittaa suhdetta. Mutta jos suhde on ollut ennen sairautta hataralla pohjalla, puolison sairaus usein etäännyttää osapuolia toisistaan. Ajatus siitä, että sairaus muuttaa parisuhteen automaattisesti huonommaksi voi alkaa toteuttaa itseensä.

– Hoitajan tehtävä on luoda toivoa paremmasta ja auttaa puolisoa huomaamaan potilaassa muutakin kuin sairaus. Hoitaja voi näyttää esimerkiksi tavan, jolla kipeää puolisoa voi koskettaa.

Vakava sairaus on kriisi. Puolisot voivat käydä sen vaiheet läpi eri tahdissa, mikä hämmentää niin puolisoita kuin hoitajia. Potilas on voinut jo hyväksyä sairastumisensa, kun puoliso on edelleen sokkivaiheessa ja vaatii hoidolta mahdottomia.

– Voimakkaasti reagoivalle puolisolle kannattaa kertoa kriisin eri vaiheista. Tilanne tulee helpottumaan, vaikkei välttämättä tasaisesti, sillä vaiheet voivat sahata edestakaisin.

Ellei puoliso saa näyttää ja puhua tunteistaan vapaasti, ne vaikuttavat häneen haitallisen voimakkaasti. Jatkuvasti nielaistu viha tai suru altistaa masennukselle.

– Hoitajan on hyvä vakuuttaa puolisolle, että hän voi olla vihainen, mutta aikuismaisella tavalla. On epäreilua, että puolisolla on kovia kipuja. Ja on ihan normaalia olla vihainen siitä, että tässä tilanteessa kaikki kotiasiat kaatuvat terveelle puolisolle.

Kaikki eivät näytä tunteitaan avoimesti. Puoliso voi työntää omat tunteensa ja tarpeensa syrjään, koska ne tuntuvat potilaan vointiin nähden vähäpätöisiltä.

– Yksinkertainen Mitä sinulle kuuluu? -kysymys on hoitajalle helppo tapa antaa puolisolle lupa puhua.

Kun puoliso saa ja uskaltaa kertoa ikävistä tunteistaan hoitajalle, joka kuuntelee, hän voi rohkaistua puhumaan niistä myös sairaalle puolisolleen. Puhuminen hoitaa parisuhdetta.

Jos kiire estää hoitajaa kuuntelemasta kunnolla, puolison voi ohjata esimerkiksi sairaalapastorin tai vertaistuen luokse. Tärkeää on, että puoliso tietää, että hän saa halutessaan keskusteluapua.

Viimeistään kotiutusvaiheessa hoitajan olisi hyvä ottaa puheeksi seksi ja seksuaalisuus, vaikka ne eivät vielä ajankohtaisia olisikaan. Parilta voi kysyä vaikka, mietityttääkö heitä sairauden ja sen hoidon vaikutus seksuaaliseen läheisyyteen.

– Puheeksiotto luo toivoa ja on eräänlainen lupa sille, että parisuhde jatkuu.

Milena ja Pasi: Puhumalla paras

Yksi leikkaus, 25 kertaa sädehoitoa, kuusi sytostaatteja, joukko kuvantamistutkimuksia. Kun Milena Kaihari-Virtasen rintasyöpää hoidettiin neljä vuotta sitten, Pasi Virtanen oli paikalla vaimonsa tukena. Silti sairaalassa kukaan ei kertaakaan kysynyt, miten mies itse jaksaa. Kysymys olisi avannut keskustelun, jota Pasi kaipasi.

– Olisin kaivannut tietoa vaimoni omista hoitopoluista ja vaihtoehdoista. Niiden sijaan sain nähdä erilaisia hänen ennustettaan koskevia todennäköisyystilastoja.

Kun omainen ohitetaan, hän hakee tietoa netistä, ja niin teki Pasikin. Eikä nettitieto lohduta. Pasi koetti suojata itseään ja lapsiaan, eikä suostunut ajattelemaan pahinta vaihtoehtoa. Ajatus pahimmasta ahdisti myös Milenaa. Hän pelkäsi, ettei miehellä olisi siinä tilanteessa riittävää turvaverkostoa. Milena sai sairaalasta keskusteluapua, mutta Pasille sitä ei tarjottu.

– Potilaan parisuhde jää kiireisessä hoitotyössä helposti huomaamatta. Vuorotyössä hoitajat vaihtuvat, jolloin potilaaseen ei välttämättä pääse syntymään sellaista suhdetta, joka rohkaisee kysymään parisuhteesta, Milena miettii.

Kun hoidot olivat ohi, Virtaset hakeutuivat seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Vakava sairaus, sytostaatit ja antiestrogeenihoito toivat uusia haasteita parisuhteeseen.

– Epätietoisuus lisää vaikeita tunteita ja voi etäännyttää puolisot toisistaan. Pareille tulisi tarjota keskusteluapua jo hoitojen aikana, sillä kaikki eivät osaa hakea sitä itse, Milena painottaa.

Kun pari saa apua hankalien asioiden käsittelyyn, voi käydä kuten Virtasilla.

– Pasista tuli sairauteni aikana perheemme kantava voima ja arjen vetovastaava, jollaisena arvostan ja rakastan häntä entistäkin enemmän, Milena sanoo.

Teksti Virve Järvinen, kuvat Kimmo Torkkeli