Yöllä käytettävä purentakisko voi helpottaa oireita, mutta ei sinänsä paranna tilannetta.
Vaikeimpien purentavirheiden syynä on usein synnynnäinen leukojen kasvu- tai kehityshäiriö. Silloin tarvitaan oikomishoidon lisäksi leukakirurgiaa. Leikkaus tehdään sairaalassa yleisanestesiassa. Tavallisin leikkaus on alaleuan siirtäminen eteenpäin.
Vastaanotolle oma-aloitteisesti saapuvaa on vaivannut yleensä pitkään jokin yksittäinen ulospäin näkyvä vino hammas.
– Syy on usein esteettinen, mutta yleensä oikoja huomaa suussa paljon muutakin korjattavaa.
Oikomishoito saattaa olla ainut mahdollisuus säilyttää omat hampaat.
Yksi ryhmä asiakkaista ovat vanhemmat ihmiset, jotka ovat jo menettäneet omia hampaitaan. Ennen implanttien asettamista tai proteesien ja hammassiltojen valmistamista täytyy usein korjata omien hampaiden asentoja.
Joskus hampaiden tukikudokset voivat olla iensairauksien vuoksi heikentyneet niin paljon, että ne eivät enää kestä virheellisen purennan aiheuttamaa rasitusta. Oikomishoito saattaa olla ainut mahdollisuus säilyttää omat hampaat.
Riskinä oikomishoidossa on, että hammas voi menettää vitaliteettinsa eli hammasydin menee kuolioon. Silloin hammas on juurihoidettava. Joskus hampaan juuri alkaa resorboitua eli lyhentyä.
Lasten oikomishoitoa kustannetaan yhteiskunnan varoin, mutta kunnalliset erot ovat Laamasen mukaan suuret. Sen jälkeen kun kaikki aikuiset pääsivät kymmenen vuotta sitten kunnallisen perushammashoidon piiriin, oikomishoidosta on jouduttu monissa kunnissa supistamaan.
Aikuisilla hampaan oikaiseminen kestää kauemmin kuin lapsilla, koska leukaluun vastustava voima on suuri.
Joka kolmas vastaanotolle hakeutuvasta aikuisesta on saanut nuorena oikomishoitoa, mutta se ei ole johtanut toivottuun lopputulokseen. Lapsena yhteistyökyky ei ole ehkä riittänyt tai hoito on lopetettu liian aikaisin. Myös menetelmät ovat muuttuneet ja tekniikka kehittynyt.
– Potilaan oma osallistuminen on oikomishoidossa tärkeää, koska kotihoito on olennaista. Kojeisiin tarttuu plakkia, joten hampaat vaativat huolellista puhdistamista.
Aikuiset pitävät hammasrautoja yleensä puolestatoista kahteen vuoteen.
Kun aikuinen hakeutuu oikojalle tai on saanut lähetteen hänen vastaanotolleen, ensin tehdään tarkka kliininen tutkimus. Siinä tutkitaan hampaat, ikenet ja limakalvot sekä leukojen toiminta. Hampaista otetaan jäljennökset, joiden avulla valmistetaan kipsimallit. Hampaista ja leukaluista otetaan röntgenkuvia sekä potilaan hampaista ja kasvoista valokuvia.
Tutkimuksen jälkeen oikoja mittaa röntgenkuvia ja kipsimalleja sekä arvioi, pitääkö poistaa hampaita ja tarvitaanko leukaleikkausta.
Hoitoon on olemassa irrotettavia kojeita ja kiinteitä kojeita. Kiinteät kojeet eli tuttavallisemmin hammasraudat tarvitaan hampaan ohjaamiseksi oikeaan paikkaan. Hampaiden pinnoille kiinnitetään braketit, jotka yhdistetään kaarilangoilla, kumilenkeillä ja vietereillä.
Kojeita valmistetaan ruostumattomasta teräksestä, titaanista, kultapäällysteisestä ruostumattomasta teräksestä, muovista ja lasikeraamisesta massasta. On myös olemassa metallikiinnikkeitä kielen puoleiselle hampaan pinnalle.
– Perusmetallikoje on yleisin. Se on kestävä, sirorakenteinen ja kustannuksiltaan edullisin. Esimerkiksi kullatut ja vaaleat kojeet valitaan esteettisistä syistä, titaani taas todella pahan nikkeliallergian takia. Ruostumattomassa teräksessä on hiukan nikkeliä.
Hampaan pienen asentovirheen korjaamiseen voi joskus käyttää muovisia irrotettavia kojeita, jotka tehdään hampaiden kipsivaloksen mukaan. Viikoittain tehdään uusi muotti, jossa liikutettavan hampaan asentoa siirretään hiukan. Tämä on kallista ja Suomessa harvinaista.
Aikuiset pitävät hammasrautoja yleensä puolestatoista kahteen vuoteen. Pienen ongelman korjaaminen voi joskus kestää vain puolisen vuotta. Yleensä kojeet eivät aiheuta särkyjä.
Aktiivisen hoidon aikana asiakas käy oikojalla 4–6 viikon välein kiristyttämässä kaarilankoja ja vaihdattamassa kumilenkkejä ja vietereitä. Aktiivisen hoidon jälkeen seuraa ylläpitohoito eli retentio, jotta hoitotulos ei palautuisi. Se kestää yleensä kolmisen vuotta.
Pienen ongelman korjaaminen maksaa halvimmillaan noin 1 000 euroa, laajempi ylä ja ala-leuan hampaiston oikominen 5 000–6 000 euroa.
Laamasen mukaan hoito onnistuu aina, jos alkutilanne on tutkittu tarkkaan ja potilas noudattaa ohjeita. Hoidosta on oltava realistiset käsitykset ja kojeet on valittava oikein.
Purentavirheitä
- Hampaiston ahtaus: Hampaat eivät ole tasaisessa rivissä vaan yksi tai useampi hammas on hammasrivin sisä- tai ulkopuolella.
- Distaalipurenta: Yhteen purressa alahampaat kohtaavat yläleuan hampaat normaalia taaempana.
- Mesiaalipurenta: Alaleuan hampaat kohtaavat yläleuan hampaat normaalia edempänä.
- Ristipurenta: Yksi tai useampi hammaspari kohtaa toisensa niin, että alaleuan hammas on lähempänä huulia tai poskia kuin yläleuan hammas.
- Saksipurenta: Jokin sivualueen hampaista ei kohtaa lainkaan vastaleuan hampaan purupintaa. Vain sivupinnat kohtaavat.
- Syväpurenta: Alahampaiden kärjet eivät yhteen purressa kohtaa yläleuan etuhampaiden takapintaa, vaan ne purevat suulakea vasten ikeneen.
- Avopurenta: Ylä- ja alaleuan hampaat eivät kohtaa toisiaan hampaita yhteen purressa.
Teksti Maija Joutjärvi
Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2012
