Vähäinen kihomatoinfektio ei oireile. Peräaukko alkaa kutista vasta, kun matoja on runsaasti. On hyvä muistaa, että kaikki kutina ei johdu kihomadoista, vaan joskus on etsittävä muita syitä. Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita.
Kun lapsi raapii, munat tarttuvat sormiin, joista ne päätyvät joko lapsen omaan suuhun tai muihin lapsiin suoraan käsistä, leluista tai mahdollisesti vaatteista ja vuodevaatteista. Yksikin muna riittää aiheuttamaan infektion. Kihomato todetaan useimmiten peräaukon ympäriltä otetusta tikkunäytteestä. Näytetikut ja näytteenotto-ohjeen saa terveydenhoitajalta. Peräaukon taputtelua liimapuoli alaspäin käännetyllä teipillä ei enää suositella matojen ja munien pyydystämiseksi.
Munittuaan naaras kuolee, mutta sitä ennen se voi tuottaa jopa 17 000 munaa. Pieniä munia ei näe paljaalla silmällä. Ne säilyvät tartuttavina useita päiviä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen.
Kihomadon elinkaari kestää kolmisen kuukautta. Kanta kuolisi itsestään, jos autoinfektio eli kierto uusista munista pystyttäisiin katkaisemaan. Käytännössä kihomadot joudutaan häätämään lääkkeellä.
Kihomadot häädetään koko perheestä käsikauppalääkkeenä saatavalla pyrviiniembonaatilla tai mebendatsolilla, joka on reseptilääke.
Pyrviiniembonaatti annostellaan lapsen painon mukaan. Pyrviiniembonaattia tai mebendatsolia otetaan kerta-annos. Hoito toistetaan kahden viikon kuluttua uusintainfektion mahdollisuuden vuoksi. Koko perhe on syytä hoitaa samaan aikaan, vaikka vain yhdellä lapsista olisi todettu kihomatoja. Eläviä matoja voi näkyä esimerkiksi ulosteessa vielä parin kolmen päivän kuluttua lääkkeen otosta. Pyrviini värjää ulosteen punaiseksi.
Päätäi (Pediculus humanus capitis) on litteä, harmaahko ja siivetön. Parin millimetrin kokoinen hyönteinen imee päänahasta verta ravinnokseen. Täit tarttuvat yleensä hiuksista hiuksiin. Naarastäi munii päivässä 8–10 munaa eli saivaretta. Naaras kiinnittää ne hiusten tyveen, lähelle päänahkaa. Täi kuoriutuu munasta noin viikon kuluttua, ja toisen viikon kuluttua se on valmis jatkamaan sukuaan.
Käsikauppalääkkeenä myydään hyönteismyrkkyä nimeltä permetriini. Se aiheuttaa hyönteisten hermostossa häiriöitä, jolloin ne kuolevat. Keski-Euroopassa on kuitenkin jo pitkään ollut permetriinille resistenttejä täikantoja, ja niitä on todennäköisesti myös Suomessa.
Fysikaaliset valmisteet päällystävät täin ja estävät sen aineenvaihdunnan. Silikonit on tutkimuksissa todettu ainakin yhtä tehokkaiksi kuin hyönteismyrkyt. Suomessa myydään valmisteita, jotka sisältävät dimetikonia. Ne on levitettävä huolellisesti ja käsittelyajan on oltava ohjeen mukainen. Resistenssiä niille ei voi kehittyä.
Osa täidenhäätövalmisteista on perinteisiä kasviuutteita. Niiden tehosta on vähän tutkimustietoa.
Täidenhäätövalmisteissa käytettävä shampoo-sana johtaa hiukan harhaan, sillä täishampoo levitetään pyyhekuiviin hiuksiin. Hiukset eivät saa olla märät, sillä vesi laimentaa valmisteen ja auttaa permetriinille resistenttien muotojen kehittymistä. Valmiste on myös levitettävä huolellisemmin kuin shampoo. Levitettäessä käytetään kampaa, jotta shampoo leviää varmasti kaikkialle päähän. Tällöin täit eivät pääse pakoon.
Täiden mekaaninen poisto tukee häätöä. Täikäsittely tulee uusia noin viikon kuluttua ennen kuin munista kuoriutuva uusi täisukupolvi varttuu sukukypsäksi. Hoidon onnistuminen on syytä tarkistaa viikoittaisilla täikampauksilla.
Reseptillä saa määräaikaisena erityislupavalmisteena myös suun kautta otettavaa ivermektiiniloislääkettä. Sen käyttö ulkoloisten hoitoon tulisi rajoittaa tilanteisiin, joissa tavanomaiset hoidot eivät onnistu esimerkiksi sosiaalisista syistä.
Jos saivareita on silmäripsissä, ripset leikataan pois. Ne kasvavat pian takaisin. Kulmakarvat voi joko ajaa pois tai käsitellä hiusten tapaan. Pikkuvauvan täit voi hoitaa myrkyttömillä valmisteilla. Pikkuvauvalle hyönteismyrkkyjä ei mielellään käytetä. Ohut- ja lyhythiuksisella vauvalla täiden häätö voi onnistua myös kampaamalla.
Lähteet: Eeva Salo: Lasten yleisten loisten hoito, Sic! 4/2018. Terveyskirjasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Asiantuntijana lasten infektiolääkäri Ville Peltola, Tyks
Tarttuvia loisia
- Kihomadot ja täit ovat ihmisestä toiseen tarttuvia loisia. Ne eivät johdu huonosta hygieniasta, lapsen huonosta hoidosta tai liasta.
- Kihomadot ja täit eivät tartu ihmisistä kotieläimiin tai kotieläimistä ihmisiin. Eläimillä on omat kihomatonsa, ja päätäit ovat erikoistuneet ihmisiin.
- Loistartunnasta on suositeltavaa ilmoittaa kouluterveydenhoitajalle tai päiväkotiin.
- Jos kihomatoja on löydetty päiväkodissa useammasta lapsesta, kierteen katkaisemiksi on tärkeää hoitaa kaikki yhtä aikaa.
- Hoito on aina uusittava kahden viikon kuluttua, sillä lääkkeet eivät tehoa muniin.
- Myös vuodevaatteet on hyvä vaihtaa hoidon yhteydessä.
- Lasta ei tarvitse pitää pois koulusta tai päivähoidosta, kunhan huolehtii häätöhoidosta.
- Päiväkodin epidemia saattaa kestää, jollei tartuntoja hoideta tehokkaasti ja yhtä aikaa.
- Kihomatotartuntoja voi ehkäistä hyvällä käsihygienialla.
