Lapset tulevat murrosikään hyvin eri-ikäisinä. Tytöillä puberteetti alkaa keskimäärin 9–12-vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin. Perintötekijöillä on murrosiän alkamisessa suuri merkitys.
– Puberteetti alkaa korvien välistä. Kyseessä on hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja sukurauhasten muodostaman ketjun kypsymisprosessi, jonka seuraukset näkyvät erilaisina puberteettimuutoksina.
Samanikäisten lasten suuret kehityserot voivat hämmentää lasta. Hämmentävää on myös lapsen oma kamppailu lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Joskus lapsi julistaa, että osaa kyllä itse hoitaa asiansa ja toisella hetkellä haluaa käpertyä syliin.
Puberteetin alku on aikaistunut. Aiemmin siihen vaikutti ravitsemuksen kohentuminen, mutta nykyään syynä on lasten lihominen. Yhteys löytynee rasvakudoksen erittämästä leptiinistä, jonka arvellaan olevan osatekijä puberteetin käynnistymisessä.
– Murrosiän aikaistuminen on huolestuttavaa. Se lyhentää lapsuutta – sitä arvokasta aikaa, jonka lapsi tarvitsisi leikkimiseen. Samalla puberteetin fyysisten muutosten ja keskushermoston välillä oleva aika pitenee entisestään.
Omaa sukupuolta tankataan sekä kavereista että vanhemmista.
Esipuberteetin tärkein kehitystehtävä on Sinkkosen mukaan feminiinisyyden ja maskuliinisuuden muokkaaminen alkaville muutoksille. Omaa sukupuolta tankataan sekä kavereista että vanhemmista.
– Tämän ikäiset muksut lähtevät yleensä innokkaasti mukaan erilaisiin juttuihin vanhempiensa kanssa. Kannattaa tarttua tilaisuuteen ja vahvistaa kontaktia lapseen ennen kuin murrosiän erkaantuminen alkaa.
Vaikka myöhäislatenssissa ja esipuberteetissa suhde vanhempiin muuttuu toverillisemmaksi, ovat he toisaalta vielä hyvin ihailtuja. Varsinkin 11–12-vuotias poika ihailee isäänsä yleensä enemmän kuin koskaan.
– Joskus isän läheisyys voi käydä liian tukalaksi. Pojan on otettava nopeasti etäisyyttä, koska liiallinen läheisyys merkitsee pojalle passiivisuutta ja isän valtaan alistumista.
Sinkkonen huomauttaa, että tytön suhde äitiin ei ole yleensä yhtä intensiivinen, vaikka tytöt ihailevatkin äitiään ja samaistuvat häneen. He pyrkivät vähitellen eriytymään äidistä ja saattavat luoda vahvan tunnesiteen esimerkiksi naisopettajaan tai -ohjaajaan.
Tytöt myös muodostavat keskenään tiiviitä ystävyyspiirejä, joissa opitaan sosiaalisten suhteiden luomista ja ylläpitämistä.
Varhainen irtautuminen kodista on nykylapsuuden riski. Lapsen elämän painopiste voi siirtyä kodin ulkopuolelle – harrastuksiin, kavereihin ja jopa seurustelusuhteisiin – jo alakouluiässä. Tällöin lapsen kasvussa jää jotakin kesken.
Aikuisten vastuulla on suojella lasta ja jarrutella lapsen intoa siirtyä nuoruuden maailmaan liian nopeasti.
Vanhemmat voivat myös olla helpottuneita siitä, että lapsi pärjää yksin aiempaa paremmin eikä tunnu kaipaavan vanhempien läsnäoloa. On hyvä muistaa, että tarve aikuisen läsnäoloon ja kiinnostukseen ei katoa murrosiän myötä.
Jari Sinkkonen vastaa
Mikä on oikea hetki kertoa 11-vuotiaalle tulossa olevista murrosiän muutoksista?
En anna mitään ikärajaa enkä vinkkejä tähän enkä muuhunkaan. Ulkopuolelta annetut kaavamaiset ohjeet eivät koskaan tee oikeutta ihmissuhteiden monimutkaisuudelle. Refleksiivisellä ja herkällä vanhemmalla on kyky ottaa hienovaraisesti selvää lapsensa mielenliikkeistä. Olen alkanut nimittää refleksiivisen kyvyn käyttämistä ”onkimiseksi”. Onkiminen tarkoittaa sitä, että vanhempi odottaa oikeaa hetkeä, kalan uimista pyydykseen, ja ottaa asian sitten puheeksi.
Voiko 12-vuotiaalla olla tyttö- tai poikakaveria?
Esipuberteetissa alkaa olla pientä vipinää ja ihastumista. Se voi olla kädestä pitämistä ja viestittelyä, ja sellaisena soisin sen pysyvänkin. Tiedän tapauksia, joissa 13-vuotias on solminut seurustelusuhteen, joka on muuttunut intiimiksi 14-vuotiaana. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Esipuberteetissa on tärkeä hengailla samaa sukupuolta olevien kavereiden kanssa. Maskuliinisuus ja feminiinisyys rakentuvat näissä suhteissa.
Onko tytölle traumaattista, jos kuukautiset alkavat jo 4. luokalla?
Niinhän monelle käy. Ei se traumaattista ole, vaikka onhan hän tavattoman nuori vielä. Tärkeää on, että vanhemmat ovat hänen rinnallaan jakamassa asiaa. Jos suhde kouluterveydenhoitajaan on lämmin, voi hänen kanssaan käydä juttelemassa.
Esipuberteetissa olevalle pojalle isäsuhde on todella tärkeä. Entä jos isä ei ole läsnä pojan elämässä?
Yksinhuoltajaäidin pitäisi osata kuljettaa poissaolevaa isää mukana lapsen elämässä. Suhde poissaolevaan vanhempaan syntyy sen perusteella, mitä lapselle kerrotaan. Äiti voi tuoda esiin positiivisia ja neutraaleja asioita, jotka yhdistävät lapsen isään. Todeta vaikkapa, että kävelet kuin isäsi. Äidin ei tarvitse etsiä pojalleen miehenmallia muista läheisistä, opettajista tai ohjaajista. Poika löytää ne kyllä itse.
Teksti Tiina Suomalainen
Sarja nuoren kehitysvaiheista, osa 1/3
Julkaistu Tehy-lehdessä 14/2012
