Hänen mukaansa lantionpohjan takaosan laskeumien aiheuttamia toimintahäiriöitä osataan tunnistaa ja hoitaa entistä paremmin.
– On hyvä muistaa, että myös perusterveydenhuollossa asioivilla potilailla on runsaasti lantion takaosan toimintahäiriöitä. Siksi niistä on kysyttävä aktiivisesti. Useissa sairaaloissa on tarjolla moniammatillista apua lantionpohjan ongelmiin, mutta myös perusterveydenhuollossa pystytään tekemään paljon.
Lantionpohjan laskeumat oireilevat virtsanpidätyksen häiriöinä, epämukavuuden ja paineen tunteena, lantion ja peräsuolen kipuna sekä ulosteenkarkailuna, ummetuksena ja muina ulostamisvaikeuksina. Oireet haittaavat usein myös seksielämää.
Joskus laskeuma johtuu yhdestä pullistumasta, joskus useampi osa pullistuu samaan aikaan.
Emättimen etuseinämän laskeumaa kutsutaan virtsarakon laskeumaksi tai kystoseeleksi. Se syntyy, kun virtsarakko laskeutuu ja työntyy emättimeen. Kohdunlaskeumassa kohdun kannatinsiteet löystyvät ja kohtu pääsee laskeutumaan alaspäin emättimeen.
Ulostamisvaikeuksia ja ulosteenkarkailua aiheuttavat lantion takaosan laskeumat ovat rektoseele, enteroseele, peräsuolen tuppeuma ja peräsuolen esiinluiskahdus.
– Rektoseele tarkoittaa emättimen takaosan laskeumaa. Se syntyy, kun peräsuoli laskeutuu ja työntyy emättimeen. Enteroseelen suomenkielinen nimi voisi olla suolityrä, sillä lantionpohjan laskeutuessa voi päästä pullistumaan myös ohutsuolta, Mäkelä-Kaikkonen sanoo.
Peräsuolen tuppeuma syntyy, kun peräsuoli tuppeutuu itsensä sisään kuin teleskooppi. Peräsuolen pullistumassa peräsuoli pullistuu useita senttimetrejä ulos, ja sitä voi joutua painamaan ulostamisen jälkeen takaisin sisään. Hankalassa tilanteessa se on jatkuvasti ulkona.
Suurin osa, noin 90 prosenttia, laskeumapotilaista on naisia. Noin kolmannes naisista kärsii jonkinlaisesta lantionpohjan toimintahäiriöstä. Synnyttäneistä naisista kahdella kolmasosalla on laskeuma, mutta kaikilla se ei oireile.
Lantion takaosan laskeumia on 18–40 prosentilla naisista. Ulostamisvaikeutta esiintyy naisilla jossain elämänvaiheessa noin 12 prosentilla.
Lantionpohjan laskeumien ja toimintahäiriöiden riskitekijät ovat hyvin moninaiset.
– Perimä asettaa rajat sidekudosten kestävyydelle. Raskaus ja synnytys ovat merkittävimmät laskeumalle altistavat tekijät. Laskeuman lisäksi alatiesynnytyksessä voi tulla myös lantion hermojen venytysvaurioita, joista voi seurata ulostamisvaikeutta ja ulosteenkarkailua.
Muita riskitekijöitä ovat muun muassa ylipaino, tupakointi ja pitkäaikainen ummetus.
Ikääntyessä lantionpohjan toimintahäiriöt yleistyvät selvästi. Vuosia aiemmin syntyneet vauriot alkavat haitata, kun lihakset ja sidekudokset heikkenevät. Noin 10 prosentilla alle 40-vuotiaista on jokin lantionpohjan toimintahäiriö, 40–60-vuotiailla noin kolmanneksella on ainakin yksi oire ja yli 80-vuotiaista jo puolella on jokin oire.
– Lantionpohjan toimintahäiriöitä voi ehkäistä lantionpohjan lihasten jumpalla, laihduttamalla ja tupakoinnin lopettamisella. Jos on jo oireita, on syytä välttää liikuntalajeja, joissa tulee paljon iskutusta. Sen sijaan kannattaa suosia syviä vatsalihaksia ja lantionpohjan lihaksia vahvistavia lajeja kuten joogaa, pilatesta ja kävelyä, Mäkelä-Kaikkonen huomauttaa.
Ensisijaisia hoitoja lantiopohjan takaosan laskeumissa ovat suolen toimintaa tasapainottavat ja ulostamista helpottavat hoidot. Ne auttavat valtaosaa.
– Huomio pitää kiinnittää ruokavalioon, ruokarytmiin ja ulostamisrytmiin. Kuitulisät, nesteet ja liikunta auttavat myös. Lisäksi käytetään lääkkeitä, jotka joko jarruttavat tai edistävät suolen toimintaa.
Jos edellä mainitut keinot eivät riitä helpottamaan oireita, vaan ne häiritsevät edelleen jokapäiväistä elämää, otetaan avuksi suolihuuhteluhoidot ja erilaiset apuvälineet, kuten anaalitamponit, anaalikuutiot ja laskeuman pullistumista estävät laskeumarenkaat.
Fysioterapiaan voi kuulua lihasharjoittelun lisäksi muun muassa sähköstimulaatiota ja biofeedback- eli biopalautehoitoa, jonka avulla asiakas saa visuaalista ja sensorista palautetta lantionpohjan lihasten aktiivisuudesta.
Jos lantionpohjan lihaksissa on dyssynergiaa eli lihassupistusten koordinaatiohäiriötä, botox-hoidot voivat auttaa.
Kirurgisiin hoitoihin ryhdytään vasta, kun muut hoidot eivät tuota tulosta.
Rektoseelen korjausleikkauksessa tuetaan emättimen ja peräsuolen välistä seinää tukiompelein. Enteroseele korjataan toimenpiteellä, jossa suljetaan emättimen ja peräsuolen väliseen seinämään syntynyt tila.
Peräsuolen tuppeuma ja esiinluiskahdus korjataan peräsuolen ripustusleikkauksella, jossa peräsuolta kohotetaan keinokuituverkon avulla.
– Yleensä leikkaus auttaa oireisiin. Rakon ja suolen toiminnassa on kuitenkin mukana myös hermosto. Voi siis käydä niinkin, että vaikka anatomiaa korjattaisiin kirurgisesti, jäljelle jää oireita.
Yksi tärkeä hoitomuoto vaikeassa ulosteenkarkailussa on sakraalinen neuromodulaatio. Siinä sulkijalihasta hermottavan hermojuuren viereen asetetaan elektrodikaapeli, jonka antama matala virta vaikuttaa viestinkulkuun hermoista aivoihin.
– Uudempi hoito ulosteenkarkailuun on keinosulkija. Pehmeitä tiivistetyynykkeitä viedään sulkijalihasten väliin täytteeksi, jolloin ulosteenpidätysaika pitenee ja pidätyskyky paranee.
Teksti Tiina Suomalainen
