Vuosien takainen hälytystehtävä sai miettimään, kuinka hienoa olisi, jos pystyisi tekemään vastaavissa tilanteissa enemmän.
Järjestyspoliisin moottoripyöräyksikössä Helsingissä työskentelevä Anttoni halusi pienestä asti ammattiinsa. Kymmenen virkavuoden aikana on tullut nähtyä monenlaista. Vaarallisimmat tilanteet ovat syntyneet kovavauhtisissa takaa-ajoissa.
Kokemuksen lisääntyessä osa innokkuudesta on karissut. Näpistelyjen selvittämisestä, päihtyneistä huolehtimisesta ja muista perustehtävistä ei saa irti yhtä paljon kuin alkuaikoina. Niinpä Anttoni päätti hyödyntää pitkät arkivapaat opiskelemalla jotain uutta.
Ensihoitajaopinnot ovat tällä hetkellä puolivälissä. Anttoni on jo huomannut, että hän arvioi poliisina kohtaamiensa asiakkaiden terveydentilaa myös ensihoidollisesti.
Huoli ensihoitajien työturvallisuudesta on Anttonin mielestä täysin perusteltu. Oman ambulanssiharjoittelun aikanakin ehti tulla muutamia uhkaavia tapauksia. Osa keikoista, esimerkiksi päihtyneet potilaat, olivat sellaisia, jotka olisivat voineet tulla suoraan poliisille.
Anttoni muistuttaa, että poliisilla ja ensihoidolla on usein samoja asiakkaita. Pahimpia ovat muuttuvat tilanteet, jotka voivat kärjistyä ennalta arvaamattomiksi.
– Ensihoitajat menevät samojen ihmisten luo kuin poliisitkin, mutta ilman samanlaista koulutusta väkivaltaisten ihmisten kohtaamiseen ja tietenkin ilman poliisin voimankäyttövälineitä. Olen pyöritellyt leikkimielellä ajatusta, että jos ambulanssissa toinen olisi poliisi ja toinen ensihoitaja, voisi hoitaa keikan kuin keikan.
Riskien tunnistaminen ja ennakointi olisi Anttonin mielestä ensiarvoista myös ensihoitajan työssä. Riskien hallintaa kuten ihmisen rauhoittelua voisi harjoitella simulaatioissa.
– Meillä kaikilla on tietynlainen tarve tulla kuulluksi. Henkilön pitää antaa kertoa, mitä hänellä on sanottavanaan. Sympaattinen ei tarvitse olla, empatia riittää.
Ensihoitajiin suhtaudutaan Anttonin kokemuksen perusteella positiivisemmin kuin poliisiin. Iso osa poliisin asiakkaista on päihtyneitä, ikävässä mielentilassa tai heillä on muuten vain huono päivä.
Poliisitehtävissä Anttoni pyrkii olemaan aina asiallinen ja ystävällinen, mutta sopivan jämäkkä. Täytyy olla provosoitumatta ja asettua toisen asemaan. Ratkaisuja joutuu tekemään nopeasti ja sillä hetkellä vajavaisilla tiedoilla.
Anttoni harmittelee, että jotkut mieltävät poliisin vain voimaa käyttäväksi komentajaksi.
– Iso osa työstä on sitä, millainen olet ihmisenä. Poliisina yleensä pärjää, jos on hyvä puhumaan. On paljon helpompaa, jos saa humalaisen ihmisen haluamaan lähteä itse lepäämään.
Onnistumisen kokemuksia saa poliisin työssä esimerkiksi rattijuopon kiinniottamisesta, kadonneen löytämisestä ja lähisuhdeväkivallan estämisestä – vaikka yhdenkin illan osalta.
Anttoni miettii, että hoitoalallakaan ei aina tiedetä, kuinka usein poliisi hälytetään paikalle esimerkiksi itsetuhoisten ihmisten luokse. Ne ovat tehtäviä, joissa tuntee liikkuvansa alojen rajapinnassa. Anttoni muistaa hyvin eräänkin itsemurhaa yrittäneen naisen ja toivoo, että hän sai ensihoidon jälkeen apua ongelmiinsa.
Hoitoalan työtahti yllätti Anttonin. Etenkin ambulanssissa ja vanhustenhoidossa oli harjoittelun aikana päiviä, jolloin taukoja ei ehtinyt juuri pitää.
– Olen vaikuttunut. Poliisillakin riittää tietysti tehtävää, mutta ainakin arkena ennättää hengähtää paremmin.
Opiskeluaika luultavasti venyy. Opinnäytetyö valmistunee aikanaan poliisin ensiapuvalmiudesta. Anttoni kuuluu taktisen ensiavun ohjaajaporukkaan, jota vetää lääkärin koulutuksen saanut poliisi. Taktisen ensiavun ohjauksella pyritään parantamaan Helsingin poliisin kenttätyötä tekevien ensiaputaitoja.
Tulevaisuus on täysin auki. Ihanteellisinta olisi, jos pystyisi yhdistämään molemmat ammatit esimerkiksi koulutustehtävissä tai saisi sivutyöluvan, jolla voisi heittää keikkaa ensihoidossa.
Muutama keikka taitaa olla vielä poliisina ajamatta. Vaikka mahdotonta ei ole sekään, että virka-asu jää pysyvästi hyllylle.
Teksti Minna Ruotsalainen
