Puhun samaa kieltä asiakkaiden kanssa, sanoo terveydenhuollon tekstiilejä myyvä Henna Saarikoski. Kuva: Annika Rauhala

Henna hyppäsi rohkeasti uuteen – teho-osaston opit auttavat myyntipäällikön työssä

Pitkä hoitajan ura on suuri rikkauteni ja pääomani, sanoo Henna Saarikoski.

Henna Saarikoski muistaa, kuinka hän pukeutui aikoinaan töissä valkoiseen mekkoon. Viimeisimpänä työasuna porilaisella teho-osastolla oli sininen housupuku.

Henna valmistui sisätauti-kirurgiseksi hoitajaksi vuonna 1994, joten kokemusta on ehtinyt kertyä myös työasujen erilaisista materiaaleista ja tyyleistä. Tekstiilit ja pukeutuminen ovat kiinnostaneet aina. Se, että innostuksesta kumpusi enemmän kuin pelkkä harrastus, oli kuitenkin yllätys.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Henna jätti teho-osastolla työskentelyn viime vuonna, seitsemäntoista vuoden jälkeen. Hän siirtyi työasuja valmistavalle Medantalle myymään terveydenhuollon tekstiilejä. Hän toimii myyntipäällikkönä kymmenen hengen firmassa ja keskittyy terveydenhuollon sektoriin.

 – Kun kilometrejä alkoi olla jo takana, aloin miettiä, riittääkö mielenkiintoa ja motivaatiota hoitajana vielä seuraavaksi 20 vuodeksi. En hetkeäkään miettinyt, että heittäisin kokonaan hukkaan aiemman työkokemukseni. Pitkä hoitajan urani on suuri rikkauteni ja pääomani, Henna sanoo.

Hän opiskeli sairaanhoitajan työnsä ohessa kaksivuotisen vaatetusalan erikoisammattitutkinnon pukeutumisneuvojaksi. Kyse piti olla lähinnä harrastuksesta, mutta koulutus antoikin enemmän kuin Henna odotti. Materiaalioppi on tarpeen nykyisessä pestissä.

Kun kaupallinen puoli veti puoleensa ja lapsetkin olivat jo tarpeeksi isoja, oli helpompi jättää vanha taakse. Jos joku yllättyi Hennan ratkaisusta, he ymmärsivät paremmin kuultuaan, että myyntiartikkelina ovat terveydenhuollon erilaiset tekstiilit.

Auto on Hennalla nykyään tärkeä työkalu, sillä asiakastapaamisia on ympäri Suomen. Sairaanhoitajuus tuo työhön uskottavuutta. Kun asiakas etsii toiminnallista ja tarkoituksenmukaista työasua henkilöstölle, hän voi luottaa, että Henna tuntee sairaalaolosuhteet. Hän ymmärtää helposti, mitä ominaisuuksia työvaatteelta toivotaan.

– Puhun samaa kieltä asiakkaiden kanssa, jotka voivat tulla eri hoitoalan ammattiryhmistä. Heidän ei tarvitse kertoa yksityiskohtaisesti, kuinka potilaita hoidetaan ja kuntoutetaan tai minkälaisia työskentelyasennot ovat.

Teho-osastolla työskentely on jättänyt Hennan selkärankaan tavan tarttua viipymättä toimeen ja huippuunsa viritetyn paineensietokyvyn.

 

Antti pääsi unelma-ammattiinsa opettajaksi

Antti Heinonen tiesi jo sairaanhoitajaopintojensa alussa, että haluaisi työskennellä tulevaisuudessa hoitotyön opettajana. Lähipiirissä on paljon opetusalan ammattilaisia, ja hän koki, että soveltuisi itsekin opettamaan.

Valmistuttuaan mielenterveys- ja päihdepuoleen suuntautuneeksi sairaanhoitajaksi Vaasassa 2007, Antti palasi lähemmäksi juuriaan Ouluun. Ensimmäinen työpaikka oli kaupunginsairaalan vanhustenhoidossa. Pisimpään hän työskenteli psykiatrisella suljetulla osastolla.

Opettajuus jäi hautumaan lopulta yli kymmeneksi vuodeksi.

– Asia oli mielessä koko ajan, mutta minulla oli tunne, etten ollut vielä valmis. Oma monipuolinen kliininen kokemus on tärkeää. On hyvä tietää ja olla ajan tasalla, mitä kentällä tapahtuu, Antti sanoo.

Jokaisen pitäisi ajoittain tehdä itsetarkastelua ja kehittyä omalla tasollaan.

Antti Heinonen

Työvuosien vieriessä alkoi tuntua, että urapolulla olisi uuden askeleen aika. Antti päätti vihdoin hakea Oulun yliopiston hoitotieteen maisteriohjelmaan. Opinnot etenivät töiden rinnalla, kunnes hän viime vuoden alussa valmistui terveystieteiden maisteriksi.

Viime syksystä asti Antti on ollut Diakonia-ammattikorkeakoulun mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumiskoulutuksessa opettajana ja hankeasiantuntijana. Lisäksi hän opettaa Suomen Diakonissaopistolla mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnossa.

Antin mielestä sairaanhoitajien etenemismahdollisuuksista ja siitä, mitä kaikkea hoitaja voi urallaan tehdä, puhutaan liian vähän ja suppeasti. Hän kehottaakin kollegoitaan rohkeuteen ja avarakatseisuuteen. Hoitajuus voi viedä monenlaiseen työhön, ja sitä pystyy hyödyntämään monissa ammateissa.

Antin työkaverit kannustivat miestä eteenpäin. Vanhat opiskelutoverit iloitsivat, että Heinosesta tuli sitten opettaja, kuten aina puhui.

– Hoitajan ammatti ei millään tavalla uuvuttanut minua, mutta halusin eteenpäin ja kehittää itseäni. Jokaisen pitäisi ajoittain tehdä itsetarkastelua ja kehittyä omalla tasollaan. Ei haukata liian isoa palaa, mutta ei myöskään mennä siitä, missä aita on matalin. Mikään ei muutu, jos asioita ei muuta.

Koska aiempi työ oli erittäin mieluista, ei ole aivan mahdotonta, että Antti työskentelisi tulevaisuudessa vielä joskus hoitajanakin. Hän kokee olevansa vielä untuvikko opettajana, mutta on tyytyväinen hypättyään tuntemattomaan.

 

Marko vaihtoi kumihanskat näppäimistöön

Marko Mustiala seisoi aikoinaan avioeronsa jälkeen risteyksessä: muuttaisiko Aasiaan vai jatkaisiko sairaanhoitajan opintoihin? Aiemmin hän oli tehnyt töitä lähihoitajana päiväkodissa, kunnes loikkasi kamppailulajiharrastuksensa tuomien mahdollisuuksien perässä vuosiksi turvallisuusalalle.

Päästyään opiskelemaan sairaanhoitajaksi Hämeen ammattikorkeakouluun, Marko lähti kolmantena vuonna kolmeksi kuukaudeksi harjoitteluun Intiaan. Hän harjoitteli Bangaloren maaseutukylissä terveyskasvatuksen ja paikallisten katulasten parissa sekä psykiatrisessa yksikössä.

Marko valmistui sairaanhoitajaksi 2011. Ennen nykyistä muistiasiantuntijan työtään Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksessä hän työskenteli muun muassa kehitysvamma-alalla ja koulukodissa.

Tilaisuus osallistua yhdistystoimintaan tuli, kun Marko kuuli, että Kanta-Hämeen Muistiyhdistys tarvitsi sairaanhoitajaa hallitukseensa. Kun erääseen projektiin tarvittiin nelisen vuotta sitten vastuuvetäjää, Marko siirtyi hallituksesta tekijäksi. Vaakakupissa painoi eniten pieni lapsi, sillä päivätyö antaa enemmän aikaa hänen kanssaan.

– Kumihanskat vaihtuivat näppäimistöön. Kun käyn pitämässä luentoja esimerkiksi kouluilla, tulee usein yllätyksenä, että sairaanhoitaja voi olla yhdistyksessä töissä, Marko kertoo.

Muistiasiantuntijana hän välittää tietoa muistisairauksista ja aivoterveydestä. Luennon aiheena voi olla esimerkiksi, kuinka kohdata muistisairas ja miten huolehtia omasta muistista. Usein Marko muistuttaa tunnemuistin toimivuudesta. Iäkäs muistisairas voi itkeä hoidossa äitiään, jolloin hänelle kerrotaan äidin kuolleen kauan sitten. Koska muistisairaalle tieto tulee jokaisella kerralla uutena asiana, hän suree menetystä aina uudelleen, pahimmillaan monta kertaa päivässä.

Marko on ollut järjestämässä iäkkäiden muistisairaiden omaishoitajina työskenteleville miehille kokkauskursseja, vanhojen autojen Muistojen Cruising -tapahtumaa ja hyväntekeväisyytenä kampanjaa dementoituneiden senioreiden parran- ja ihonhoidon puolesta.

Monille tulee yllätyksenä, että sairaanhoitaja voi olla töissä yhdistyksessä.

Marko Mustiala

Oma lempilapsi on vuosittainen laajasti yleisöä tavoittava ”Musiikki parantaa aivoterveyttä” -posterikampanja, joka järjestetään sosiaalisessa mediassa kansainvälisellä Aivoviikolla. Marko iloitsee, kuinka tunnetut artistit ja bändit, aina Heidi Kyröstä raskaampaan metallimusiikkiin, ovat lähteneet mukaan levittämään tietoutta.

Ilman sairaanhoitajuuttaan Marko olisi tuskin edes päätynyt nykyiseen työhönsä. 

– Yritän ajatella asioita laatikon ulkopuolelta, vain mielikuvitus on rajana.

 Teksti Minna Ruotsalainen, kuvat Annika Rauhala, Jussi Tuokkola ja Harri Nurminen