Esihenkilöksi on monta reittiä. Kipinä johtamistyöhön lähtee usein siitä, että saa kannustusta tehtävään.
Esihenkilön ei tarvitse välttämättä olla yksikön vahvin osaaja, vaan vahvin yhteistyöpelaaja. Näin tiivistää Tehyn kehittämispäällikkö ja Tehyn johtajakoulun mentori Petra Marjamaa.
”Esihenkilöllä on oltava hyvät vuorovaikutustaidot sekä kykyä verkostoitua. Tutkinto ja työkokemus ovat tärkeitä, mutta yhtä lailla se, millainen persoona on kyseessä.”
Positiivinen asenne ja lämminhenkisyys ovat Marjamaan mukaan esihenkilön valtteja. Ihminen voi olla samaan aikaan sekä kiltti että jämäkkä.
Esihenkilöltä vaaditaan lähes poikkeuksetta johtamistutkintoa, joka voi olla ylemmän ammattikorkeakoulu- tai maisteritutkinnon tasoinen. Reittejä esihenkilöksi on kuitenkin monia.
”Hänellä voi olla taustalla pitkä ura hoitotyössä tai hän voi olla alalla melko uusi tulokas. Johtoasemaan voi nousta työntekijöiden joukosta, tulla muista yksiköistä tai ulkopuolelta. Ymmärtääkseni nykyään ollaan rohkeampia rekrytoimaan esihenkilöitä talon ulkopuolelta.”
Marjamaa on havainnut, että harvemmin esihenkilöksi hakemalla hakeudutaan, vaan kipinä lähtee siitä, että on saanut kannustusta tehtävään.
”Kannustuksen lisäksi tarvitaan oma palo.”
Petra Marjamaa on hyvä esimerkki siitä, että esihenkilöksi voi nousta myös nuorena. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Viisi vuotta sairaanhoitajana työskenneltyään hänet rekrytoitiin 28-vuotiaana suoraan osastonhoitajaksi neurokirurgian tehovalvontaan johtamaan 80 henkilöä. Myöhemmin hän työskenteli myös ylihoitajana.
Marjamaata auttoivat uralla kannustavat ja tukevat esihenkilöt. Se, että häneen uskottiin ja luotettiin, oli merkityksellistä tehtävän onnistumisessa.
”Minulla oli selkeät periaatteet, millainen esihenkilö haluan olla: Kohtelen kaikkia hyvin, toimin ohjeiden mukaan, olen tasapuolinen ja jos jotain lupaan, hoidan sen. Jos asialle ei pysty tekemään mitään, kerron senkin. Sain henkilöstön luottamuksen, kun pidin sen, minkä lupasin.”
Marjamaa kokee, että hänen etunsa oli, että hän tuli osaston ulkopuolelta.
”Jos nousee esihenkilöksi työntekijöiden joukosta, on tiedostettava roolinmuutos. Kaverisuhteet eivät saa vaikuttaa.”
Toisaalta tuttuus voi olla myös etu: esihenkilöksi nousevalla voi olla jo valmiiksi henkilöstön vankka tuki takanaan.
Esihenkilöllä riittää ratkottavaa. On kannettava vastuuta henkilöstöstä, osaamisesta sekä työ- ja potilasturvallisuudesta. Osastot ovat isoja ja henkilöstöstä on pulaa. Työnjohdolliset tehtävät voivat olla kimurantteja.
Marjamaa korostaa, että esihenkilöllä on oltava viisautta tehdä päätöksiä itse, mutta myös viisautta kuunnella henkilökuntaa ja kysyä neuvoa. Yksin ei tarvitse puurtaa, vaan esihenkilöllä on tukenaan moniammatillinen tiimi ja kollegat muilla osastoilla.
”Tehtävässä auttaa, jos on sopivasti itsevarmuutta ja vankka itsetunto. Kaikkea ei voi ottaa itseensä. On pystyttävä ajattelemaan tehtävää asioiden kautta.”
Lähijohtaminen on Marjamaan mukaan hoitoalan vaikuttamista parhaimmillaan. Marjamaa sai esimerkiksi osastonhoitajavuosinaan kehitettyä sairaanhoitajan ammattiuramallin käytäntöön.
”Esihenkilönä pieniä onnistumisia tulee päivittäin. Kannustavia hetkiä ovat vaikkapa ne, kun joku sanoo, että kiitos tästä päivästä, me selvisimme.”
Taru Valkama, 37, osastonhoitajan sijainen Husin Uudessa lastensairaalassa. Vakituinen toimi apulaisosastonhoitajana.
”Motivaationi esihenkilönä toimimiseen kumpuaa henkilöstön auttamisesta. Siitä, että pystyisin omalta osaltani kehittämään toimintaa niin, että hoitajilla olisivat asiat kunnossa ja että he pystyisivät tekemään työtään mahdollisimman hyvin.
Esihenkilönä toimimisessa on haasteensa, kuten kaikkialla vaivaava hoitajapula. Työssä auttaa se, että olen asioiden positiivisiin puoliin keskittyvä ihminen. Olen myös hyvin ratkaisukeskeinen. Tykkään siitä, että saan järjestettyä asioita yksinkertaisemmiksi ja sujuvammiksi.
Mielestäni esihenkilöksi sopii helposti lähestyttävä tyyppi, joka tulee toimeen ihmisten kanssa. Halu päästä kiinni vallankahvaan ei ole hyvä motiivi eikä tätä päivää.
Minun urani esihenkilönä on edennyt omalla painollaan, ilman suurta suunnitelmaa. Tilanteet ovat tulleet eteen nopeasti ja mietintäajat jääneet lyhyiksi.
Vuonna 2017 minua pyydettiin hoitamaan työpaikkani sissi-yksikön eli hoitotyön sisäisten sijaisten ja silloisen infektio- ja valvontaosaston apulaisosastonhoitajan sijaisuutta. Suostuin – ja yksi tärkeä syy siihen oli se, että kollegat tukivat ja kannustivat minua. Myöhemminkin kollegoilta saatu kannustus on ollut tosi merkittävä tekijä siinä, että olen rohkaistunut hakemaan esihenkilöpaikkoja.
Esihenkilönä työskennellessä johtamistyö ja siinä kehittyminen alkoivat kiinnostaa entistä enemmän. Vuonna 2020 suoritin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon hoitotyön johtamisesta. Olen myös käynyt Husin sisäisiä johtamiskoulutuksen kursseja. Tänä keväänä aloitan johtamisen erikoisammattitutkinnon opinnot.
Vakituinen toimeni on nyt hoitotyön sissiyksikön sekä tehovalvonta Laakson apulaisosastonhoitajana. Olen tehnyt apulaisosastonhoitajana myös osastonhoitajan vuosilomasijaisuuksia. Tällä hetkellä olen osastonhoitajan sijaisena Uudessa lastensairaalassa vuodeosasto Taikassa.
Olen pitänyt osastonhoitajan työstä ja saanut hyvää palautetta. Apulaisosastonhoitajan työn kautta uuteen rooliin on ollut helppo sujahtaa. Toki osastonhoitajan työssä on enemmän hallinnollisia tehtäviä. Ainut miinus onkin se, että osastonhoitajana en pääse olemaan niin paljon kontaktissa henkilökunnan kanssa kuin apulaisosastonhoitajana.”
