Tiimiajattelu on terveysalalla murrosvaiheessa. Erilaisia muotoja on käytössä ja suunnitteilla.
– Pääasiana pitäisi olla, että työt saataisiin organisoitua mahdollisimman hyvin. Silloin kaikkien tiimiläisten äänet kuuluvat ja osaaminen näkyy sekä työt jakaantuvat kohtuullisen tasaisesti.
Yhtenä nykyilmiönä on poistaa työpaikoilta hoitopuolen lähiesimiehiä. Osastonhoitajan tehtäviä muutetaan palvelupäälliköiksi ja -vastaaviksi ja esimiesten tehtäväalueita laajennetaan. Tarkoituksena on rakentaa uudenlaisia tiimejä, mutta ongelmia voi syntyä siitä, ettei tiiminvetäjillä ole esimiehen valtuuksia. Alan työehtosopimuksetkaan eivät tunne tiimivastaavan käsitettä. Tiimiläiset voivat jäädä heitteille ja hakemaan yksin omaa työaluettaan. Kuka onkaan esimieheni? Keneen otan yhteyttä, kun sairastun?
Maj-Lis Kärkkäisen mielestä tiiminvetäjät tarvitsevat riittävästi valtaa myös siksi, että hoitotyön työskentelytapa säilyy eettisesti korkeatasoisena.
– Vaikka ihmiset pyrkisivät hyvään, etiikkaa pitää seurata. Suljetussa laitoksessa se voi muuten notkahtaa.
Tiimit ovat tulleet jäädäkseen. Niissä on paljon hyvää. Tarvitsemme toisiamme, jotta jokainen voi kehittyä työssään. Erityisen hyviä tiimit ovat silloin, kun työtä halutaan kehittää ja tehdään moniammatillista yhteistyötä.
Muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen puhuu tiimiälystä, jonka mukaan ryhmä on enemmän kuin osiensa summa.
– Työelämän muutos koskettaa kaikkia. Mitä monimutkaisemmiksi työtehtävät menevät ja tekninen puoli kehittyy, sitä tärkeämmäksi tulee, että osaamme pelata yhteen. Tiimiäly tuo turvaa kaikille. Parhaimmillaan se auttaa yksilöä tunnistamaan vahvuutensa, kehittämään heikkouksiaan, oppimaan muilta ja sietämään muuttuvia tilanteita.
Tärkeää on, että jokainen voi olla työssään oma itsensä.
Maaretta Tukiainen miettii, että hoitotyössä itseohjautuvuus voisi olla sitä, että työntekijät toimivat oma-aloitteisesti ja uskaltavat ehdottaa uusia toimintamalleja. Tärkeää on psykologinen turva eli tunne siitä, että jokainen voi olla työssään oma itsensä ja sanoa ehdotuksensa ääneen ilman, että tarvitsee pelätä. Myös kokeileminen ja virheiden salliminen kuuluvat tiimiälyyn.
Yhteisen suunnan ja työn tarkoituksen pohtiminen on hyvin tärkeää, jotta kaikki ymmärtävät, mihin kunkin työ liittyy kokonaisuudessa. Jotta ryhmän kaikkien jäsenten taitoja pystytään hyödyntämään parhaiten, kokemuksia ja osaamista täytyy jakaa.
– Taikasanana voisi pitää kysymystä ”Miten?”. Kerro minulle, miten sinä teet sen? Tätä kautta jokainen voi oppia toiselta.
Yhteiset puhumisen hetket ovat vähentyneet hoitotyössä. Monissa paikoissa on siirrytty hiljaiseen raportointiin, jolloin istutaan aiempaa harvemmin alas yhdessä. Myös henkilökunnan vaihtuvuus ja vuorotyö vaikuttavat: kun työkaverit muuttuvat koko ajan, toiseen tutustuminen vaikeutuu.
Maj-Lis Kärkkäisen kokemusten mukaan tilannetta voidaan pitää sairaalamaailmassa hyvänä, jos sama henkilöstö työskentelee osastolla edes muutaman kuukauden yhdessä.
– Mitä enemmän on vaihtuvuutta, sitä enemmän yhteisille palavereille ja keskusteluille pitää varata aikaa. Muuten syntyy väärinkäsityksiä, luullaan ja kuvitellaan asioita.
Työyhteisöt, joissa pidetään säännöllisesti osastopalavereja, pärjäävät hyvin. Kun voidaan puhua mistä vain, hankalampienkin asioiden käsittely sujuu.
Hoitotyöntekijät ovat tärkeitä lenkkejä moniammatillisissa tiimeissä. Tällainen tiimi voi päästä upeisiin tuloksiin: potilaasta syntyy kokonaiskuva, mikä auttaa hoidossa merkittävästi.
– Jokaisen mukana olevan tulee tunnistaa oma ammattitaitonsa, eikä asettua toisten tiimiläisten kynnysmatoksi. Muistaa, että minulla itselläni on oikeus ja velvollisuus kertoa näkemykseni samoin kuin kaikilla muillakin. Kukaan ei ole yksinään oikeassa, eikä kenelläkään ole täyttä totuutta.
Maj-Lis Kärkkäinen on selvitellyt monenlaisten työyhteisöjen ja tiimien kipukohtia. Hänestä on tärkeää laatia selkeät rakenteet tiimien toiminnalle.
Kaikkien tulee osata vastata peruskysymyksiin: Kuka johtaa tiimiä? Millä foorumeilla asioista puhutaan ja kuinka yhteistyötä tehdään. Miten asioita viedään eteenpäin? Mistä tiedän, olenko tehnyt riittävän työsuorituksen?
– Kun lähdetään kehittämään työtä, jokaisella tiimiin osallistujalla pitää olla jokin suhde kehitettävään työhön. Ei niin, että haalitaan ihmisiä mukaan aseman vuoksi. Tällainen tiimi saa harvoin paljoa aikaan.
Tarvitaan myös todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Turhautumista syntyy, jos työntekijät keksivät tiimissä työtään parantavia asioita, mutta hierarkiassa ylempänä oleva tai toisen ammattiryhmän edustaja torppaa uudistukset.
Aikaa menee yhtä kauan, sanoopa asiat toista arvostavasti tai töykeästi.
Moni tiimi kärsii myös vuorovaikutustaitojen puutteesta. Tavallisissa käytöstavoissa on paljon parannettavaa.
– Aikaa menee aivan yhtä kauan, sanoopa asiat toista arvostavasti tai töykeästi. Kun haluat saada läpi asioita, on rakentavampaa ehdottaa ratkaisuja ja hakea yhteistä hyvää kuin vastustaa ja arvostella, Maaretta Tukiainen muistuttaa.
Vuorovaikutustaitoja kannattaa treenata. On tärkeää opetella kuuntelemaan muita, puhumaan rakentavasti, olemaan läsnä, tervehtimään, kiittämään, huomaamaan hyvä, antamaan reilua palautetta ja käsittelemään vaikeita asioita rehellisesti.
Uusia käytäntöjä kannattaa tuoda arkeen pala kerrallaan. Yksi asia viikossa riittää. Esimerkiksi näin: Tällä viikolla kaikki tiimiläiset kiinnittävät huomiota tervehtimiseen, ja viikon päästä mietitään yhdessä, mikä muuttui. Seuraavalla viikolla pyritään tuomaan mahdollinen kritiikki esiin myönteisen kautta, ja sitten pohditaan, mitä siitä seurasi. Pian voidaankin jo opetella ottamaan maton alle lakaistut asiat esiin ja käsittelemään ne rakentavasti ilman konflikteja.
Jos jokin ei toimi, kannattaa kokeilla jotain toista toimintatapaa.
– Tämä on uudistamisen ydin. Jos ajattelemme vain, että tämä on nyt tätä, mikään ei muutu.
Töiden epätasainen jakaantuminen on tiimien yleinen kiistanaihe.
– Saan kuulla jatkuvasti puhetta siitä, että meidän tiimimme toimisi hyvin, kunhan jokainen tekisi kunnolla oman työnsä, sanoo työnohjausta tekevä Maj-Lis Kärkkäinen.
Hoitoalalla ajatellaan edelleen liiaksi, että kaikki ovat samanlaisia. Yksi voi tehdä työtään suurella intohimolla, hankkia lisäkoulutusta ja osallistua innokkaasti työn kehittämiseen. Toinen taas luottaa perusosaamiseensa tai hänelle riittää, että palkka on sovittuna päivänä tilillä.
– On hyvä jakaa bonuksia ihmisille, jotka osallistuvat innokkaasti kehittämiseen, kunhan palkitsemisen säännöt ovat selkeät. Näin ei tule puheita ruskeakielisyydestä.
Tiiminvetäjän kannattaa pohtia, hyväksytäänkö tiimissä vain tietynlaista ajattelua
Usein käy myös niin, että tietyt henkilöt ovat aina valmiita osallistumaan tiimiin kuin tiimiin. Vähän ääntä itsestään pitävät tai kehittämistyötä välttelevät tulisi saada mukaan.
– Tiiminvetäjän kannattaa pohtia, hyväksytäänkö tiimissä vain tietynlaista ajattelua tai onko vallalla suosikkijärjestelmiä. Tiimiälykkäässä mallissa saadaan käyttöön kaikkien potentiaali, Maaretta Tukiainen miettii.
Maj-Lis Kärkkäisen mielestä tiiminvetäjän tärkeimpiin tehtäviin kuuluu olla työntekijöiden saavutettavissa: paikalla ja kuulolla, kun jotakin tapahtuu, antamassa apuaan tai miettimässä, mistä saa avun.
Potilastyössä tämä voi toimia esimerkiksi näin: Omainen on tyytymätön hoitoon, mikä johtuu usein hoitajista riippumattomista syistä. Hän on tuohtunut ja käy keskustelua äänekkäästi käytävällä tai puhelimessa. Silloin tiiminvetäjä ottaa asian hoitoonsa ja jatkaa keskustelua rauhallisessa tilassa. Näin hoitajat voivat tehdä keskeytyksettä työtään eikä tilanne kuormita heitä henkisesti.
Tiimimalli ei ratkaise tilannetta, jossa työtä on henkilöstömäärään nähden liikaa.
– Itseohjautuvat kotihoitotiimit toimivat hyvin, kun työntekijät voivat tehdä työnsä omaan tahtiin ja omalla tavallaan. Mutta jos yksittäiselle työntekijälle sälytetään muidenkin tehtäviä vaikkapa sairastumisten takia, työpäivästä tulee pakkotahtista kaaosta.
Rikasta tiimiälysi
- Syvennä itsetuntemustasi. Mistä asioista pidät työssäsi ja mistä et? Minkälaisissa tilanteissa koet olevasi parhaimmillasi? Entä millaiset tilanteet ovat vaikeita? Mihin suuntaan haluat kehittyä?
- Mieti tiimisi jäsenten ominaisuuksia. Millaisia eroja löydät toimintatavoissanne? Kysy ja kuuntele, miksi toinen tekee asiat kuten tekee ja mitä hän ajattelee. Mitä voisit oppia muilta? Mitä voisit antaa muille ja yhteiseen tehtävään?
- Ota vastuu siitä, mitä teet. Toimi itsenäisesti vastuusi rajoissa. Ota vastaan palautetta. Tue muita.
- Vaali avointa ja rakentavaa vuorovaikutusta. Kiitä, huomaa hyvä ja ole empaattinen.
Teksti Merja Perttula
