Maria Ikäheimo ja Maria Kerola tapaavat asiakkaitaan etäyhteyden avulla. Kuva: Kaisa Sirén

Lapissa videoyhteys on oiva apu – korona on lisännyt etätyökalujen käyttöä entisestään

Vaikka etänä voi hoitaa paljon, luottamuksen syntyminen vaatii aitoa kohtaamista, korostavat lapsi- ja nuoripsykiatriassa työskentelevät sairaanhoitajat.

Lapin keskussairaalassa on käytetty vuosia erilaisia etätyökaluja. Lastenpsykiatrian yksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Maria Ikäheimo ja nuorisopsykiatriassa työskentelevä sairaanhoitaja Maria Kerola käyttävät etäyhteyksiä monta kertaa viikossa asiakas- ja verkostotamisissa.

Mariat tekevät paljon myös liikkuvaa työtä maakuntiin. Pitemmälle suuntautuvat matkat kestävän yön yli. Silloin he perustavat etätyöpisteen vaikkapa Utsjoen koululle tai kunnantalolle.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Molemmat korostavat, että ensimmäinen tapaaminen asiakkaan kanssa pyritään aina hoitamaan kasvokkain.

– Luottamuksen syntyminen vaatii aitoa kohtaamista. Koronaepidemian aikaan on tosin jouduttu tekemään poikkeuksia tässäkin, Maria Ikäheimo kertoo.

Korona-aika on madaltanut kynnystä etätapaamisiin. Ikäheimon mukaan monet perheet ovat ladanneet Skype-yhteyksiä, ja yhteyksiä on hankittu enemmän myös lasten- ja nuortenpsykiatriaan.

– Minulla on etänä perhetapaamisia, seurantaneuvotteluja ja verkostotapaamisia. Tapaamisesta riippuen mukana on perheen lisäksi lääkäri, muuta hoitavaa tiimiä ja verkostoa, kuten sosiaalitoimi ja koulu, Maria Ikäheimo kertoo.

Maria Kerolalla on myös kahdenkeskisiä etätapaamisia nuorten kanssa. Näissä tapaamisissa hän tekee erilaisia haastatteluja, arvioi vointia ja antaa keskusteluapua. Usein mukana on työpari sekä tarvittaessa muuta verkostoa.

Jotkut nuoret jännittävät omaa olemustaan ja kasvojaan Skypessä. Toiset tykkäävät kovastikin.

Sairaanhoitaja Maria Kerola

Maria Kerolan mielestä etätapaaminen on oiva apu, joka säästää resursseja.

– Kuvan kautta voi saada paljon tietoa, mutta yhteys nuoreen rakentuu ruudulla kuitenkin eri tavalla. Jotkut nuoret jännittävät Skype-tapaamisia, omaa olemustaan ja kasvojaan. Toiset taas tykkäävät kovastikin. Jos kärsii vaikkapa ahdistuksesta ja sosiaalisesta jännittämisestä, virtuaalinen yhteys voi olla kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista parempi.

Maria Ikäheimo kokee, että etätapaamisissa saadaan kätevästi koko verkosto yhteen. Näin päästään yhdessä puhumaan, suunnittelemaan ja luomaan kokonaiskuva tilanteesta. Perheillekin on usein helpottavaa, että tapaaminen järjestyy etänä eikä tarvitse lähteä ajamaan pitkää matkaa.

– Mutta toki kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ovat parempia. Ruudun takaa voi olla vaikeampi tulkita toisen ilmeitä ja eleitä. Lapsia voi joutua houkuttelemaan ruudun ääreen. Jäätä ei voi murtaa ehdottamalla, että pelataanko jotain lautapeliä, vaan on keksittävä muita keinoja.

Etävastaanottojen pitäminen vaatii hoitajalta varmuutta ja osaamista laitteiden kanssa. Laitteiden on myös toimittava.

– Mikään ei ole niin ikävää kuin se, että yhteys alkaa bragata juuri H-hetkellä, Maria Kerola huomauttaa.

Marioiden mukaan perehdytystä laitteiden ja yhteyksien käyttöön saa suhteellisen hyvin. Tosiasia kuitenkin on, että he joutuvat olemaan myös jonkin sortin digivelhoja.

– Varsinkin liikkuvassa työssä on monta liikkuvaa osaa. Kentällä meillä kulkevat mukana läppärit, älypuhelimet, lisäkaiuttimet ja mikrofonit, Maria Kerola kertoo.

 

Sähköinen väylä ei saa olla ainut

Digitaalisiin palveluihin kohdistuu suuria odotuksia. Niiden on toivottu tuovan tasa-arvoa palveluihin pääsyyn pitkien etäisyyksien Suomessa. Niiden on myös toivottu säästävän rahaa sekä lisäävän asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan omatoimisuutta.

Asioilla on myös toinen puoli.

– Ammattilaisten keskuudessa on esitetty huoli siitä, että palveluja tuotetaan ja kehitetään sellaisiksi, että teknologian käytön osaamattomuus tai varattomuus hankkia laitteita muodostuu esteeksi palveluihin pääsylle, toteaa tutkimuspäällikkö Tuulikki Vehko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Hän lisää, että sähköiset palvelut eivät välttämättä ole interaktiivisia, vaan voivat olla hyvinkin yksisuuntaista viestintää ammattilaiselta asiakkaalle.

– Sähköisiä palveluja voidaan käyttää joihinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, mutta ei kaikkeen eikä kaikille. Työn alla olevassa asiakastietolaissa määritellään, että sähköinen asiointiväylä ei saa olla ainut mahdollisuus saada sote-palveluja. Asiakkaalle on tarjottava vaihtoehtoinen reitti puhelimitse tai vastaanotolla.

Vehko korostaa, että henkilökunnan on tunnettava digitaaliset palvelut ja pidettävä niitä itse sen verran hyvinä, että voivat suositella niitä asiakkaillekin.

– Luottamus terveydenhuollon ammattilaisiin on Suomessa ollut perinteisesti korkea. Kun palvelut sähköistyvät, säilyykö luottamus?

Teksti Tiina Suomalainen

Lue lisää:

Kotihoito siirtyy etäaikaan – ”En aavistanut, että kohtaaminen voi olla näin hyvä”

Mainos
Mainos