"Joskus kaipaa juttukaveria, joskus haluaisi olla vain hiljaisuudessa omine ajatuksineen – riippuu paljon työpäivän hektisyydestä. Paras tauko on sellainen, jota ei keskeytä potilaskutsu, kollega tai lääkäri tärkeine työasioineen."
Syömisen ja vessassa käymisen lisäksi tauoilla jutellaan työkavereiden kanssa, selataan kännykkää tai soitetaan lapsille – mutta tauoille valuu myös työhön liittyviä asioita kuten kirjaamista.
Mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa puuhaa ei taukoihin mahdu. Joskus avautuu kuitenkin tilaisuus hassutella. Tauoilla on muun muassa tanssittu rivitanssia, oltu pussihyppelyä, pyöritetty hulavannetta, vedetty leukoja, pidetty tietokilpailu työkavereiden kanssa ja käyty uimassa.
"Tauko virkistää parhaiten, kun puhutaan työkavereiden kanssa muusta kuin töistä, nauretaan itsellemme, ja kyllä, myös toisillemme. Pitkä työsuhde tarkoittaa sitä, että tunnemme toisemme lähes läpikotaisin."
Jos taukoa ei ehdi pitää, heijastuu se jaksamiseen. Vastaajien mukaan silloin muun muassa väsyttää, ärsyttää, särkee päätä, kiukuttaa, V-käyrä nousee, muisti pätkii, keskittymiskyky kärsii ja työteho heikkenee.
On myös työpaikkoja, joissa pidetään huoli siitä, että kaikki pääsevät tauolle, joskus jopa samalla kellonlyömällä.
"Toisissa paikoissa ollaan hyvin tarkkoja siitä, että kaikki, siis kaikki ovat päässeet tauolle. Tämä vahvistaa ihanasti yhteishenkeä ja tiimityötä."
Sitaatit on poimittu Tehy-lehden taukokyselystä verkossa.
Töitä vauvojen ehdoilla
Sairaanhoitaja Anne Kuiri, Kysin vastasyntyneiden teho-osasto:
”Vauvateholla tapahtuu koko ajan paljon. Vauvojen vointi heittelee ja jokin laite piippaa aina. Ruoka- ja kahvitauoille ei voi mennä silloin, kun siltä tuntuu vaan silloin, kun vauvojen vointi sen sallii. Työn luonne on tämä, ja kaikki ymmärtävät sen.
Meillä on tavoitteena, että kaikki pääsisivät ruokatauolle ilman hälytyspuhelinta. Aina ei ole kuitenkaan kollegaa, kenelle puhelimen voisi jättää. Silloin on pidettävä puhelin mukana. Mutta sekin on parempi kuin ei taukoa lainkaan.
Osaston kahvihuoneessa on keskusvalvontanäyttö, josta näkyvät vauvojen vitaalitoiminnot. Sitä on tarkkailtava, jos kukaan ei ole sinua tauottamassa. Ja kyllä näyttöä tulee vilkuiltua, vaikka joku olisikin. Erityisesti silloin, kun hoitaa epävakaasti voivaa lasta, jotta voi tarpeen vaatiessa mennä käsiavuksi vaikka kesken tauon.
Valvontanäyttöä tulee vilkuiltua, jotta voi mennä avuksi.
Itse syön ruokatauolla omia eväitä kahvihuoneessa, kuten useimmat muutkin. Kerrosta alempana on ruokaravintola, mutta harva siellä käy. Lounas on melko kallis, ja lisäksi osastolta poistuessa olisi saatava joku tauottamaan.
Nykyään meillä on perinteisten vuorojen lisäksi myös aikainen pitkä iltavuoro, joka alkaa jo kello 11. Sen ideana on nimenomaan helpottaa ruokatauoille pääsemistä.
Kiirepäivinä tauoille pääsy venyy. Silloin minun kantavana voimana on ajatus siitä, että pääsen hengähtämään hetkeksi viimeistään kello 13, jolloin alkaa iltavuoro. Jaksaminen on aika paljon kiinni siitä, miten itse asennoituu. Itse tykkään pitää mikrotaukoja: kirjatessa istahdan hetkeksi alas ja hengitän syvään.
Parasta työssäni ovat ihanat kollegat. Kun he näkevät, että toinen on kiinni jossakin, he kiikuttavat vaikka vettä juotavaksi. Vahva yhteisöllisyys ja toinen toisesta huolehtiminen kannattelevat meitä.
Sunnuntaisin meillä on osastolla ’porinat’ eli yhteinen kahvihetki, jonne tuomme jotain hyvää syömistä. Se on ajoitettu vuoronvaihtoon. Sunnuntaiporinoiden ei ole tarkoitus olla mikään valituskerho, vaan esille voi tuoda kehittämisideoita tai jutella muuten vain.”
Oikeasti omaa aikaa
Lastenhoitaja Noora Jääskeläinen, Kourulan päiväkoti, Lappeenranta:
”Olemme juuri muuttaneet väistötiloista uusiin elementtitiloihin. Taukotilasta tulee tosi viihtyisä, kunhan saamme sen sisustettua.
Lounaan syön useimmiten lasten kanssa, sillä ruoka on ravitsevaa ja monipuolista. Koska kyse on malliruokailusta, saamme lounaan luontoisetuna edullisesti. Toinen vaihtoehto on syödä omia eväitä kahvihuoneessa.
Ruokatauko menee yleensä lasten kanssa. Siksi tavoitteemme on, että jokainen työntekijä saa pitää sellaisen kahvitauon, joka on oikeasti omaa aikaa. Tauot pidämme lasten lepoaikana porrastetusti.
Työmme on hektistä ja pieni hengähdystauko vain itselle on tarpeen. On ihana istua hetki alas ja jutella myös muissa ryhmissä työskentelevien työkavereiden kanssa. Se luo yhteisöllisyyttä.
Viikon aikuiseksi valittu saa tuoda esille omia tavaroitaan.
Tällä alalla voimavarojamme ovat hyvä yhteishenki ja joustavuus. Niiden turvin jaksamme rankkojenkin päivien läpi. Valitettavasti joskus on niin kiirettä, että taukoa ei ehdi pitää. Näin voi käydä esimerkiksi, jos ei saada sairauslomalle sijaistajaa.
Työpäivän kyllä jaksaa rutistaa läpi, mutta väsymys iskee illalla kotiin päästyä.
Usein perjantaisin järjestämme tauolle jotain kivaa, kuten leipomuksia tai arvontaa. Meillä on myös erilaisia tempauksia, kuten ’viikon aikuinen’, joka saa tuoda omia tavaroitaan esille kahvihuoneeseen. Tällaiset kivat jutut vahvistavat yhteishenkeä.”
Tehyn asiantuntija: Tauolle pitää päästä
Peräti joka kolmas Tehy-lehden verkkosivulla tehtyyn taukokyselyyn vastanneista kertoi, ettei yleensä ehdi pitää taukoa. Vastaajia oli reilut kolme sataa. Tulos on samansuuntainen kuin Tehyn pääluottamusmiehille noin vuosi sitten tehdyssä kyselyssä, kertoo Tehyn edunvalvonta-asiantuntija Maija Wilskman.
– Tilanne on tiukentumaan päin. Tämä on pitkän ajan trendi, joka liittyy siihen, että henkilöstö on vedetty minimiin. Lisäksi Tehyn jäsenet ovat hyvin työhönsä sitoutuneita – potilaiden etu menee oman edun edelle.
– Asiaan pitää tulla parannus. Jo laki sanoo, että työntekijälle on annettava päivittäinen lepotauko joko omalla ajalla tai työajalla. Tämä on sekä työsuojelu- että työturvallisuuskysymys.
Wilskman kehottaa olemaan yhteydessä luottamusmieheen tai työsuojeluun, jos ei ehdi pitää taukoja.
– Lähiesimiesten on skarpattava. Heidän vastuullaan on huolehtia, että kaikki pääsevät tauolle. Toisaalta ymmärrän heidän tilanteensa, he ovat puun ja kuoren välissä.
Tehy ajaa sitä, että ruokatauko pidetään työn ohessa. Ja näin se jaksotyötä tekevillä työpaikoilla onkin. Tehyläisistä yli puolet tekee jaksotyötä.
Vuonna 2015 tehtiin jaksotyöuudistus, jolloin muodolliseksi jaksotyöksi kutsuttu työaikamuoto poistui kunnallisesta työehtosopimuksesta. Työntekijöitä siirrettiin silloin yleistyöaikaan, joka ei pääsääntöisesti tunne ruokailua työajalla.
Yleistyöajalla työskentelevä pitää puolen tunnin ruokatauon omalla ajallaan, jolloin hänen on voitava myös poistua työpaikalta. Yleistyöaikaa tekee vajaa neljäsosa tehyläisistä.
– Tästä alkoivat ongelmat. On selvää, että omalla ajalla pidettävä tauko ei meidän alalla onnistu. Tauko pidetään, kun työtilanne sen sallii. Ja toiseksi hoitoalalla on yleensä mahdotonta irrottautua tauolla työstä kokonaan. Työpaikalta poistuminen merkitsee sitä, että tauko pitää voida viettää omissa vaatteissa. Työvaatteiden vaihto on työaikaa, toteaa Wilskman.
Yleistyöajalla työskentelevän pitäisi saada pitää tauko sellaisessa tilassa, josta kukaan ei tule pyytämään töihin kesken tauon ja jossa ei tarvitsisi edes kuulla työhön liittyvistä asioista. Harvalla työpaikalla on tarjota tällaista taukotilaa.
– Käytännössä monen yleistyöajalla työskentelevän työntekijän työaika pitenikin 2,5 tuntia viikossa, mutta se ei näy palkassa.
Jos yleistyöajalla työskentelevä ei pysty pitämään taukoa niin, että se vapauttaisi täysin työstä ja työpisteestä, Wilskman kehottaa olemaan yhteydessä luottamusmieheen, joka voi neuvotella tauoista työaikana. Asian eteenpäin viemiseksi kannattaa kuvata taukotilat ja kuvailla, mitä tauon aikana tapahtuu.
Teksti Tiina Suomalainen
Lue lisää:
Koronaviruksen vaikutusta: ruokatauko työajalla
