Miten toimia keikkalaisena turvallisesti, kun käytännöt vaihtelevat?

Keikkailen lähihoitajana kaupungin­ kotihoidossa. Käytännöt vaihtelevat eri alueilla: osa edellyt­tää näyttöjä haavanhoidosta ja ­katetroinnista, osa ei. Risti­riitaisuudet aiheuttavat ongelmia. Miten toimin turvallisesti?

Jos sinulla on koulutuksen ja työkokemuksen kautta hankittu osaaminen haavanhoitoon ja katetrointiin, voit toteuttaa hoitotyötä turvallisesti näiltä osin.

Ammatillisen sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneella on laaja-alaiset ammatilliset perusval­miudet alan eri tehtäviin sekä erikoistuneempi ammattitaito vähintään yhdellä osa-alueella. Lähihoitaja osaa sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalan valittuaan valmistella, avustaa ja tehdä hoitotoimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset haavanhoidot, katetrointi, letkuruokinta, tehostettu suun ja jalkojen hoito, avanteet sekä pienet kirurgiset toimenpiteet ja tutkimukset, kuten EKG:n ja suoniverinäytteen otto.

Työnantaja vastaa työn suunnittelusta, organisoinnista ja potilasturvallisuudesta. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on otettava huomioon työntekijän ammattitaito ja hänen muut henkilökohtaiset edellytyksensä. Työnantaja on perehdytettävä työntekijää työhön ja työpaikan työolosuhteisiin, työmenetelmiin, työssä käytettäviin työvälineisiin sekä niiden oikeaan käyttöön ja turvallisiin työtapoihin. Lisäksi työntekijälle annettua opetusta ja ohjausta on täydennettävä tarvittaessa.

Laki ei edellytä erillisiä näyttöjä toimenpiteistä, mutta työnantaja voi perustella niitä potilasturvallisuudella. Osaamisen varmistamisen tulee olla systemaattista, ja työohjeiden perehdyttämisen pitää olla yhdenmukaista kaikille.
Työelämässä on eri aikaan ja erilaisista koulutusjärjestelmistä valmistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Tutkinnon tuottama osaaminen voi vaihdella.

Toisaalta nimikesuojatun terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä voi toimia joku muukin, jos työnantaja on varmistanut, että työntekijällä on tehtävän edellyttämä koulutus, kokemus ja osaaminen.

Julkaistu Tehy-lehdessä 2/2017