Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen, sanoo psykologi Pekka Järvinen.
1. Mistä tunnistaa ammatillisen käyttäytymisen?
Siitä, että ihminen ymmärtää olevansa työroolissa eikä sekoita yksityisasioitaan työhönsä. Hän hoitaa tehtävänsä ammattitaitoisesti ja laadukkaasti sekä ottaa niistä vastuuta. Työ kiinnostaa ja hänellä on halu kehittää osaamistaan.
Ammatillisesti käyttäytyvä on ystävällinen eikä levitä huonoa fiilistä. Hän hillitsee tunteensa ristiriitatilanteissakin ja osaa antaa korjaavaa palautetta menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Ammatillisen käyttäytymisen merkitys on korostunut. Ihmiset reagoivat yhä pienemmästä ja herkemmin. Esimerkiksi #metoo-kampanja osoitti, ettei asioista enää vaieta, vaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja häirintää kohtaan on nollatoleranssi.
2. Suomalaiset organisaatiot saavat sinulta vain kohtuullisen arvosanan ammatillisesta käytöksestä. Millaisia ongelmia näet?
Aika tyypillistä on, että tuodaan henkilökohtaisia murheita työpaikalle. Monet pakenevat esimiesvastuutaan, mikä on helppo ymmärtää, koska se ei ole aina kiva rooli.
Suomalainen kulttuuri ei ole kovin ystävällistä. Joskus tuntuu, että käytöstavat ovat unohtuneet. Monissa työpaikoissa ei toivoteta edes huomenta. Moni ei tule ajatelleeksi, että puhelimen näprääminen antaa palaverissa signaalin, ettei tilaisuus kiinnosta.
Työpaikoilla pitäisi kehua enemmän toisia.
3. Minkä verran persoonallisuus saa heijastua ammatilliseen käyttäytymiseen?
Oma persoona täytyy laittaa sopiviin raameihin. Jos esimerkiksi esimies ei osaa jättää aamuäreyttään työroolinsa ulkopuolelle, työntekijät joutuvat kärsimään.
Moni joutuu hiomaan persoonallisuuttaan, sillä sen taakse ei voi mennä. Kukaan ei voi sanoa, että minä vaan olen luonteeltani tällainen. Aikuiselta ihmiseltä täytyy voida vaatia ammatillista käyttäytymistä.
4. Onko hyvässä tiimissä kaikki keskenään kavereita?
Ei, tämä on yleinen harhakäsitys. Kun toiminnan pohja on vain ammatillisissa suhteissa, uskaltaa olla helpommin eri mieltä työasioista. Ei tarvitse pelätä, että se vaikuttaisi henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissäkin henkilöt pysyvät usein selvissä työrooleissaan.
Hyvässä ryhmässä vallitsee luottamus ja hyödynnetään erilaisuutta. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
Syvin työssä viihtymisen tunne syntyy siitä, kun työt sujuvat, niissä onnistuu ja haasteita on tarpeeksi.
5. Mitä ajattelet työkavereiden psykologisoinnista?
Se on hyvin vahingollista ja täysin hyödytöntä. Se johtaa vain syyllistävään keskusteluun. Kahvipöydissä on helppo leimata kulmikas henkilö asiantuntemattomasti narsistiksi. Psykologisoinnin sijaan ihmiselle pitäisi antaa palautetta käytöksestään.
6. Missä olet kokenut viimeksi hyvää ammatillista käyttäytymistä?
Olin jokin aika sitten päiväkirurgisessa silmäleikkauksessa. Siellä hoitaja perehdytti minut kiireettömästi ja yksityiskohtaisesti leikkaustilanteeseen. Tunsin olevani varmoissa käsissä ja koin oloni turvalliseksi.
