Kriittisimpiä olivat vastaajat ikäryhmässä 26–45-vuotiaat – keskeinen joukko, joka on uransa keskivaiheilla niin sanotussa parhaassa työiässään. Eniten hiersi palkka. Hälyttäviä vastauksia annettiin myös työhyvinvoinnin tukemisen vähyydestä ja työnohjauksen puuttumisesta.
– Itse työ koettiin mielekkääksi. Hetken kuormituspiikin jaksaisi, mutta siitä näyttää tulleen uusi normi.
Yhä useampi sairaanhoitaja on ilmoittanut harkitsevansa alan vaihtoa huonojen työolojen ja palkan vuoksi. Joka tapauksessa lähes puolet sairaanhoitajista eläköityy vuoteen 2030 mennessä.
Tyytyväisimpiä työhönsä olivat teho-, tarkkailu- tai valvontaosastoilla työskentelevät. Tyytyväisiä oltiin muun muassa mahdollisuuteen kehittää omaa osaamistaan. Eniten kehittämistä työssään näki puolestaan kotihoidon, kotisairaanhoidon, kotipalvelun ja palveluasumisen väki.
Leikkausosastojen hoitajat arvioivat johtamisen heikommaksi kuin muut – osallistavassa johtamisessa oli leikkurissa eniten parannettavaa. Kotihoidossa välineissä oli toivomisen varaa enemmän kuin muualla.
– Sote-alasta puhutaan kauniisti juhlapuheissa ja vaalien alla. Edessä on pula-aika ellei nyt toimita ja paranneta sairaanhoitajien työoloja ja palkkausta. Nämä ovat arvovalintoja. Ratkaisu löytyy, jos poliittisilla päättäjillä on tahtoa, Hahtela sanoo.
Positiivista palautetta annettiin työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta. Parhaiten toteutuu hoitajien oikeus perhevapaisiin ja sairaan lapsen tai läheisen hoitamiseen.
Sairaanhoitajaliiton työolobarometri tehtiin nyt viidettä kertaa. Se toistetaan kahden vuoden välein. Selvitykseen vastasi 1795 sairaanhoitajaa viime vuoden lopussa.
