Laki velvoittaa palkansaajan esittämään luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään. Lääkärintodistuksen lisäksi jotkin työnantajat hyväksyvät sairaan- tai terveydenhoitajan todistuksen tai pelkän oman ilmoituksen lyhyissä sairauspoissaoloissa. Sairaus ei voi työlainsäädännön mukaan olla irtisanomisperuste, jollei työkyky ole sairauden vuoksi olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt.
Työsopimuslaki velvoittaa työnantajan maksamaan palkkaa sairausajalta. Työehtosopimuksissa on yleensä sovittu työsopimuslakia paremmasta sairausajan palkanmaksusta. Kuntasopimuksen mukaan palkansaajalla on oikeus saada sairauslomalla varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta.
Jos sairausloma jatkuu tämän jälkeen, hän saa 120 kalenteripäivän ajalta kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan. Palkan maksamisen edellytyksenä on, että palvelussuhde on jatkunut ennen sairauslomaa vähintään 60 kalenteripäivää. Jos sairausloman syynä on työtapaturma tai ammattitauti, varsinainen palkka maksetaan 120 kalenteripäivältä.
Sairausloma on tervehtymistä varten, eikä työntekijä saa sen aikana vaarantaa tervehtymistään toiminnallaan. Sairausloma ei kuitenkaan estä esimerkiksi ulkoilemista, lehtien haravointia tai kotitöiden tekoa.
Työntekijällä on oikeus luottaa lääkärin arvioon sairausloman pituudesta, eikä hänen tarvitse omatoimisesti arvioida työkykyään. Työkyvyn arviointi ei myöskään ole työnantajan tehtävä. Työnantaja voi kuitenkin yhdenvertaisuutta rikkomatta edellyttää työntekijän esittävän luotettavan selvityksen kaikista poissaoloistaan tai lääkärintodistuksen sairauspoissaoloistaan.
Työnantajalla on oikeus käsitellä terveystietoja työntekijän suostumuksella, koska käsittely on tarpeen palkan maksamiseksi. Käytännössä suostumus on annettu silloin, kun työntekijä toimittaa tiedot työnantajalle.
TJS-opintokeskus, työ- ja sosiaalioikeuden professori Seppo Koskinen
Julkaistu Tehy-lehdessä 8/2011
