Reija työskentelee kolmatta vuotta henkilöstöpalveluyritys StaffPointin työkykytiimin yhtenä asiantuntijana. Soittajat ovat staffpointilaisia vuokratyöläisiä. Reija kuvailee työtään tienviittana olemiseksi ja logistiseksi ohjaukseksi.
Reijan herätyskello soi aamulla 3.30, kaksi tuntia ennen työvuoron alkua. Aamu on lempeänhidas. Rakkaan koiravanhuksen herättely, lenkittäminen ja ruokkiminen vie aikansa.
– Ambi on pelastettu pentutehtaalta. Se on lähes sokea, mutta silti terhakka.
On vielä pimeää, kun Reija lähtee kävelemään töihin. Eväspakkaus on laukussa, matkaan menee puolisen tuntia. Sekä koti että työpaikka sijaitsevat Fuengirolan ydinkeskustassa. Helmikuun alun aamu on kolea, eikä liikkeellä ole juuri muita. Eletään aikaa ennen koronaa. Asunnottomia nukkuu penkeillä, omaisuus ostoskärryissä tai laukuissa. Iltapäivällä kadut ovat jo täynnä vauhtia ja desibelejä.
– Autoja on ruuhkaan asti, torvea ei säästetä, polkupyöräilijät ja mopoilijat puikkelehtivat liikenteen seassa ja ihmisiä kävelee joka paikassa.
Nyt asteita on kymmenen, mutta iltapäivällä jo tuplasti. Kirkkoaukion joka-aamuinen pesu on käynnissä kulman takana, kulkijan on syytä varoa suihkuttajaa ja lätäköitä. Niin myös appelsiinipuita.
– Osa notkuu jo hedelmiä. Putoavista appelsiineista voi saada osumaa.
Perillä Reija nappaa aamukahvin ja täyttää vesipullon. Ellei vettä ole jatkuvasti esillä, sitä tulee juotua liian vähän.
– Ja vettä täällä pitää muistaa juoda.
Reijan työpaikka on rakennuksessa, jossa on useita yrityksiä. Konttorista avautuu kokoikkunanäkymä Mijas-vuorille. Työvälineinä ovat puhelinkuulokkeet, läppäri ja pöytäkone.
Reija kypsytteli ajatusta pari vuotta ennen kuin irtisanoutui. Piti miettiä, mikä Suomessa pidättää.
Reija jakaa huoneen kahden kollegan kanssa. Pari vuotta sitten hän ei olisi uskonut miten mielenkiintoista puhelimitse tehtävä työ voi olla – tai että sellaista on edes olemassa. Työpäivät ja puhelut ovat hyvin vaihtelevia.
– Aiheet voivat liittyä sairausloma-ajan palkanmaksuun, työsuhdeasioihin, omaan jaksamiseen, työ- tai vapaa-ajan tapaturmaan, toimintaohjeiden kyselyyn, omaan perussairauteen.
Tyypillisin puhelu liittyy perusinfektioihin eli flunssaan tai vatsatautiin.
– Koska puhujaa ei näe eikä elekieli auta, on osattava kysyä oikeita asioita.
Viime keväänä, pian haastattelun jälkeen, Espanja sulkeutui koronan takia. Ensin Reijan toimisto siirtyi etätyöhön, mutta sitten jokainen vuorollaan lomautettiin. Reija sai työttömyyspäivärahaa Espanjalta.
– Tilanne oli täällä tiukka. Kotona oli pysyttävä ihan oikeasti. Koiran kanssa sain ulkoilla, mutta vain kilometrin päähän ja pissalenkin verran. Ellei sääntöä noudattanut, poliisi antoi kunnon sakon. Kadut olivat täysin autiot heti, kun määräys tuli.
Suomessa Reijalle on kertynyt työkokemusta vuodeosastolta, vanhainkodista sekä mielenterveyskuntoutujien palvelukotiasumisesta. Fuengirola olisi jäänyt kokematta ilman lisäopintojen harjoittelujaksoa vuonna 2015.
– Yllättäen tuntui kuin olisin tullut kotiin.
Reija kypsytteli ajatusta pari vuotta ennen kuin irtisanoutui. Piti miettiä, mikä Suomessa pidättää. Hän itse. Lapsi oli aikuinen, eikä muita sidoksia ollut.
Reija teki kuuden kuukauden suunnitelman: pari ensimmäistä kuukautta voi haahuilla rannalla ja kaupungilla ja ladata akkuja, sitten tutkitaan työmahdollisuudet. Jos rahat loppuisivat eikä töitä löytyisi, hän tulisi maitojunalla kotiin.
– Mutta kuinka ollakaan, viikkoa ennen muuttoa kävin sattumalta työhaastattelussa ja sain paikan.
Mieli oli valmistautunut tyhjentymään ja kroppa päämäärättä vaelteluun, mutta yhtäkkiä Reija tajusi opettelevansa salasanoja ja järjestelmiä.
– Kesti hetken ennen kuin tajusin, mitä oli tapahtunut.
Minusta tuntuu, että Suomessa ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä, vaikka heillä olisi kaikkea.
Reijasta tuntuu hyvältä, että hän voi tehdä työtä kotimaahansa. Samalla hän nauttii nykyisestä fyysisestä ympäristöstä yli kaiken.
– Valo, syleilevä lämpö ja miellyttävän kostea ilmasto ovat minulle tärkeitä täällä, samoin ihmiset, puheensorina, arkinen ilo kohtaamisissa, värit, istutukset ja kaupungin siisteys.
Hyvällä on raadollinen kääntöpuoli. Etelä-Espanja on maantieteellinen solmukohta, joka tuo mukanaan myös ongelmia – huumeita, ihmiskauppaa ja muuta rikollisuutta. Silti Reijasta arjessa on paljon hyviä puolia.
– On helpottavaa, kun olen jättänyt taakseni Suomen pimeyden, koleuden ja tietynlaisella happamuudella kyllästetyn arjen. Minusta tuntuu, että Suomessa ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä, vaikka heillä olisi kaikkea. Vikoja löydetään vaikka väkisin.
Laillistettuna sairaanhoitajana Reija on paikallisen ammattiliiton El Colegio de Enfermería de Málagan jäsen. Jäsenyys on pakollinen.
– Liiton kautta olen vakuutettuna ja saan tarvittaessa juridista apua. Jäsenetuja ei ole tullut käytettyä, mutta koulutusta ja tapaamisia on tarjolla paljon espanjan kielellä.
Verot Reija maksaa Espanjaan. Kuukausipalkan lisäksi hänelle maksetaan suoritusperusteista palkkiota kuukausittain. Työehtosopimus on espanjalainen ja puhelintyöehtojen alainen, koska työ on telekommunikointia. Viikkotyöaika on maanantaista perjantaihin 39 tuntia. Ruokatauot lasketaan työaikaan.
Vuosilomaa kertyy 2,66 päivää kuukautta kohden, lisäksi vuodessa on neljä ylimääräistä lomapäivää. Työsopimukseen kuuluu 14 kuukausipalkkaa vuodessa, mutta palkkakertymä jää silti kauas Suomen palkoista.
Minulle riittää tekemiseksi kävely pitkällä rantakadulla, Välimeren voiman ihaileminen ja kahviloissa istuminen.
Reija sanoo, että eläminen Aurinkorannikolla voi olla kallista tai halpaa sen mukaan, mitä valitsee ja missä asioi.
– Myynnissä on monenlaista meren örviäistä, joiden valmistamisesta minulla ei ole hajuakaan. Pidättäydyn perusasioissa, mutta tuoreessa ruuassa. Ulkona ei tule syötyä usein, ruokia painaa turistihinta. Toki edukkaampia paikkoja on, ne vain täytyy löytää.
Vapaapäivinä tekemisen, näkemisen ja retkien mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta ne vaativat myös rahaa. Reija on yllättänyt itsensä uusilla luovilla harrastuksilla, fraktaalipiirtämisellä ja akryylivärimaalauksella. Suurin yllätys on ollut ensimmäiset itse neulotut kirjosukat.
– Minulle tekemiseksi riittää myös kävely pitkällä rantakadulla, Välimeren voiman ihaileminen ja kahviloissa istuminen.
Aurinkorannikolla on vuodessa vain keskimäärin 45 päivää, jolloin aurinko on piilossa. Suomalaisia Aurinkorannikolla asuu talvella jopa 25 000–30 000. Fuengirolassa pärjää suomella pitkälle, vaikka Reijan koti ei ole edes suomalaisten tiheimmin asuttamilla alueilla. Virastopalveluissa voi käyttää tulkkeja.
– Vuokraisäntäni on ihan paras, aina auttamassa, kaikki fiksataan heti. Tarvittaessa hän lähtee kanssani tulkiksi.
Reija on ollut Espanjassa nyt kaksi vuotta. Ystäviään hän ikävöi, mutta ei työn arkea Suomessa.
– En keksi syytä, miksi palaisin.
Suomessa Reija opiskeli pari vuotta espanjaa. Vaikka kielet muuten ovat olleet hänelle helppoja, espanja on osoittautunut vaikeaksi oppia.
– Paikalliset puhuvat nopeasti ja sanoja lyhentäen. Eräs espanjalainen totesi nauraen, että he puhuvat mahdollisimman nopeasti, jotta siestan viettämiseen jäisi enemmän aikaa.
Reijan kielitaito riittää päivittäisiin perusasioihin kuten kaupassa käymiseen. Iltaisin hänellä on tv usein auki, joten espanjaksi sujuvat ainakin flunssalääkemainokset ja saippusarjakieli.
– ”Hyvää päivää ja kädet ylös! Laske ase!” toimii hyvänä jäänmurtajana, Reija sanoo.
Suomalaiset Aurinkorannikolla
- Espanjan Aurinkorannikolla asuu noin 25 000 suomalaista.
- Aurinkorannikolla on noin 100–200 suomalaisten omistamaa yritystä, suurin osa Fuengirolassa. Peruspalvelut saa Fuengirolassa suomeksi.
- Aurinkorannikolta hoidetaan joitakin suomalaisia viranomaispalveluita. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävirasto Traficom on ulkoistanut sinne asiakaspalvelutehtäviään. Myös moni puhelinmyyntiyritys soittaa Espanjasta.
- Henkilöstöpalveluyritys Barona työllistää Fuengirolassa 300 henkilöä, Staffpoint yli 150.
- Minimipalkka Espanjassa on 950 euroa kuukaudessa. Palkka maksetaan 14 kertaa vuodessa.
- Aurinkorannikon pääelinkeino on turismi. Suurin osa matkailijoista tulee Englannista, Ranskasta, Saksasta, Irlannista ja Skandinavian maista.
Aurinkorannikko.com, Fuengirola.fi, Yle.fi
Teksti Taina Saarinen, kuvat Reija Uskin kotialbumi
Lue myös:
Kätilön ahaa-elämys: Riitin työnantajalle, mutta en riittänyt itselleni
Sapattivapaata Balilla viettävä hoitaja: Työarjessa väsyneenä unohtaa itsensä
