Täysin riskitön päiväkoti vaarantaa lapsen kehityksen

Henkilökunnan pitää opetella katsomaan ympäristöä lapsen silmin, sanoo päiväkoteja tutkinut Päivi Lindberg.

Kuvateksti
Lapsi oppii aikuisen avulla tunnistamaan omat rajansa, kun saa kokeilla niitä. Kuva Jussi Tuokkola.

1. Huono suunnittelu rajoittaa leikkimistä.

Ympäristö vaikuttaa suuresti lapsen kasvuun ja kehitykseen. Huonosti suunnitellut tilat rajoittavat leikkimistä, jolloin lapselle voi syntyä tunne, että hän ei kuulu päiväkotiin.

Monet päiväkodit pyrkivät olemaan kodinomaisia, mikä ei ole välttämättä paras lähtökohta. Tärkeämpää on miettiä tiloja ja ympäristöä toiminnan näkökulmasta.

Tarkkailkaa lapsia: Missä he viihtyvät ja missä eivät? Millaisia asioita he tekevät mielellään? Kysykää isommilta lapsilta heidän mielipidettään.

Eniten korjattavaa on alle 3-vuotiaiden tiloissa. Myös heillä on toiminnallisia tarpeita, joita ympäristön pitää tukea.

2. Piirustukset lapsen silmien tasalle.

Vaikka suomalaisessa varhaiskasvatuksessa korostetaan leikin arvoa, leluihin ja niiden järjestelyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Lelujen, kirjojen, pelien ja askarteluvälineiden on syytä olla lasten ulottuvilla.

Päiväkotien pinnoilla pitää näkyä merkkejä lasten elämästä: piirustuksia ja askarteluja sekä valokuvia itsestä, kavereista ja lapsen perheestä.

Helppo ja halpa muutos on kiinnittää piirustukset ja vastaavat lasten silmien tasalle – sen sijaan, että ne ovat aikuisten korkeudella.

3. Tilojen pitää muuntua.

Suomalainen päiväkoti on näyttänyt vuosikymmenestä toiseen samalta: toiminnallista tilaa hallitsevat pöydät ja tuolit ja nukkumista varten on varattu omat tilansa.

Parhaimmillaan päiväkoti on suunniteltu niin, että tiloja ja huonekalujen järjestystä pystyy muuttamaan helposti. Sisustus ja huonekalut eivät saa estää lapsia rakentamasta leikkiä.

4. Riski ei ole sama kuin vaara.

Joskus aikuiset rajoittavat lasten liikkumista ja leikkimistä turvallisuuden nimissä. Riskit ja vaarat pitää kuitenkin oppia erottamaan toisistaan. Ympäristö ei saa olla liian suojeleva, sillä täysin riskitön ympäristö vaarantaa lapsen kehityksen. Lapsi oppii aikuisen avulla tunnistamaan omat rajansa, kun saa kokeilla niitä.

Pohjoismaissa lapset saavat olla ulkona, leikkiä kurassa ja ottaa kokoisiaan riskejä. Keski-Euroopassa on tiukka turvallisuuskulttuuri, mutta siellä on merkkejä orastavasta muutoksesta.

Päivi Lindbergin väitöstutkimus