Sairaanhoitajan potilaat saattoivat olla hoitoonsa hieman tyytyväisempiä ja kokea elämänlaatunsa paremmaksi kuin lääkärin vastaanotolla käyneet.
– Tärkeä tutkimustulos on myös se, että sairaanhoitajat eivät määrää lääkkeitä tai tutkimuksia lääkäreitä enempää, sanoo Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman.
Katsauksessa kävi ilmi, että potilaat viipyvät sairaanhoitajan vastaanotolla pidempään kuin lääkärin luona, mikä vähentää kustannussäästöjä. Sairaanhoitajan luona käydään myös useammin.
– Luotettava tutkimusnäyttö vielä puuttuu sairaanhoitajavastaanottojen mahdollisista kustannussäästöistä verrattuna lääkärivastaanottoihin, mikä on iso puute.
Flinkman muistuttaa, että tutkimuksista ei käy ilmi, minkä verran tietoa lääkäri tai sairaanhoitaja potilaalle antavat tai miten potilas noudattaa saamiaan ohjeita.
– Potilaat näyttivät kuitenkin sitoutuvan hieman paremmin käynteihin sairaanhoitajavastaanotoilla, joka on tärkeää pitkäaikaisten sairauksien seurannassa.
Yksiselitteisten tutkimustulosten saamista tehtävänsiirroista vaikeuttaa se, että sairaanhoitajien koulutustaso vaihtelee eri maissa. Myös peruskoulutuksen pituus ja taso sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen taso vaihtelevat.
Osalla sairaanhoitajan nimikkeellä työskentelevistä on maisterin tai tohtorin koulutus. Osalla sairaanhoitajista voi olla oikeus määrätä lääkkeitä.
Yhdysvalloissa työskentelee Nurse Practitioner -sairaanhoitajia, joilla on kliinisen työn tohtorikoulutus. Myös Suomessa itsenäisillä vastaanotoilla työskentelevien sairaanhoitajien koulutus vaihtelee ammatillisesta perustutkinnosta maisteritutkintoon.
Lääkärin töitä siirretään eri maissa sairaanhoitajille, koska halutaan parantaa potilaan pääsyä hoitoon ja lyhentää jonoja.
– Lääkärit voivat keskittyä vaikeampiin tapauksiin, kun työnjakoa kehitetään järkevästi. Lääkärin tehtävien siirtäminen sairaanhoitajille ei ole itsetarkoitus.
Katsauksessa käsitellyt 18 tutkimusta oli tehty Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ruotsissa, Espanjassa ja Etelä-Afrikassa.
