Päiväkoti voi ehkäistä lasten kaltoinkohtelua

Kun vanhemmat etsivät uusia keinoja haitallisten kasvatustapojen tilalle, varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on mahdollisuus vaikuttaa. Myös neuvolakäynneillä voisi puhua enemmän perheen tavoista kasvattaa.

– Kasvatuskeskustelu on tilanne, jossa ammattilainen voi luontevasti kysyä esimerkiksi perheen riitelytavoista, sanoo suunnittelija Johanna Matikka Ensi- ja turvakotien liitosta.

Kasvatuskeskustelu kuuluu varhaiskasvatuksen rutiineihin yleensä kerran vuodessa. Keskustelussa puhutaan lapsesta ja tämän kehityksestä, mutta Matikka laajentaisi sitä koskemaan perhettä ja vanhempien historiaa laajemmin.

– Jos vanhempi mainitsee olevansa väsynyt, pitäisi kysyä asiasta tarkemmin. Taustalta voi paljastua muutakin kuin vauvavaiheen ohimenevä univaje.

Kuritus on ollut tiivis osa suomalaista kasvatusperinnettä.

Lapsen oikeus väkivallattomaan kasvatukseen ei toteudu Suomessa, vaikka lainsäädäntö tukee sitä. Myös vanhempien asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Kuritus on ollut tiivis osa suomalaista kasvatusperinnettä, joten se ei ole poistunut käytännöstä.

Suomessa on kysytty väkivallasta sekä vanhemmilta että lapsilta itseltään. Vanhemmista noin puolet ilmoittaa käyttävänsä kasvatuksessa lievää kuritusväkivaltaa. Lapsista 16 prosenttia kertoo saaneensa tukkapöllyä. Vanhemmat kohtelevat väkivaltaisesti eniten 3–6-vuotiaita lapsia. Äitien ja isien väkivaltaisessa käytöksessä ei ole suuria eroja.

Lievän väkivallan käyttö lisää myös vakavan väkivallan riskiä. Vakavan väkivallan riskiä lisäävät myös vanhempien omassa lapsuudessaan kokema väkivalta ja stressi.

Väkivallan syyksi on tutkimuksissa tunnistettu väsymys ja stressi, yksinäisyys, tukiverkoston puute ja lasten alhainen ikä. Lähisuhdeväkivalta perheessä lisää myös lapsiin kohdistuvan väkivallan riskiä.

Johanna Matikka: Vanhempien käyttämä kuritusväkivalta Suomessa tutkimusten valossa 2006–2016. Review-tutkielma. Tampereen yliopisto 2016.