Selvittelyissä havaittiin, ettei koira ollut alun perin Virosta, vaan rabiesalueelta Venäjältä. Koiralla oli rabiesrokotusmerkintä, mutta sen verestä ei löytynyt lainkaan rokotuksen antamia vasta-aineita. Koira oli todennäköisesti rokottamaton ja rokotusasiakirjat väärennettyjä.
Rabiesepäilyjen selvittelyä hankaloittaa koirien väärennettyjen rokotusasiakirjojen lisäksi se, ettei rabiestartuntaa voi varmasti todeta elävästä eläimestä. Oireinen rabies johtaa ihmisellä kuolemaan, eikä eläimellä tautia epäiltäessä ihmisten suojauksessa voida viivytellä.
Eläin kuolee 5–10 vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta. Mahdollisimman tarkka tieto pureman tehneestä eläinlajista on tärkeää, koska rabies tarttuu vain nisäkkään välityksellä.
Eläimillä rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, mutta ihmisellä tauti tunnetaan nimellä vesikauhu. Oireet johtavat ihmisellä nielun lihaskrappeihin, ja lopulta pelkkä veden näkeminen aiheuttaa kauhua.
Tauti voidaan estää kaikissa tapauksissa estohoidolla. Se aloitetaan heti mahdollisen tartunnan jälkeen.
Jos sairas nisäkäs puree, puremahaava pitää pestä huolellisesti vedellä ja saippualla mahdollisimman pian. Huuhtelun jälkeen haava desinfioidaan 70-prosenttisella etanoliliuoksella. Saippua vähentää rabieksen tartuntariskiä jopa 90 prosentilla. Pesutoimenpiteiden jälkeen on hakeuduttava lääkäriin tai rabiesklinikalle hoidon tarpeen arviointiin.
Estohoito annetaan, jos raivotautiseksi epäilty eläin on purrut tai nuollut ihmisen limakalvoja tai rikkinäistä ihoa. Rabies ei tartu eläimen nuollessa ehjää ihoa, eläintä silittämällä tai eläimen jätösten kautta.
Estohoito muodostuu rokotesarjasta ja rabiesimmunoglobuliinista eli vasta-aineesta. Jos eläin on vain näykkäissyt ihoon hankauman tai raapaissut ihoon kohdan, joka ei vuoda verta, riittää pelkkä rokotesarja. Muissa tapauksissa annetaan myös immunoglobuliinia. Hoito pitäisi aloittaa vuorokauden sisällä altistuksesta, mutta se annetaan joka tapauksessa vielä viikkojenkin päästä.
Suomessa oli rabiesta viimeksi vuonna 1991. Tautia on ehkäisty laittamalla kaakkoisrajalle syöttirokotteita, jotta villieläimet eivät toisi tautia Suomeen Venäjältä. Edellisen kerran kotoperäistä rabiesta tavattiin 1980-luvun lopulla supikoirissa ja ketuissa maan kaakkoisosassa.
Maailmalla rabies on edelleen yleinen. Sitä esiintyy Baltiassa ja Itä-Euroopassa, kuten Valko-Venäjällä, Romaniassa, Ukrainassa ja Serbiassa, joista tuodaan koiria Suomeen. Todella iso ongelma se on kehitysmaissa.
Suomessa sattui rabieskuolema vuonna 2006, kun filippiiniläinen merimies sairastui puremasta, jonka oli saanut jo kotimaassaan. Suomalainen kuoli rabiekseen viimeksi vuonna 1985. Hän oli lepakkotutkija, joka oli työskennellyt myös ulkomailla.
