Valvira: Vanhusten hoitoa ei voi keventää ilman lupaa

Vanhusten hoitoa tehostetussa palveluasumisessa on joissakin paikoissa kevennetty, vaikka palvelujen tarve ei ole muuttunut. Muutokset ovat heikentäneet vanhusten turvallisuutta.

Kuvateksti
Yksikön palvelumuodon muuttamiseen tarvitaan Valviran tai aluehallintoviraston lupa. Kuva: Jaakko Martikainen

Vanhukset ovat jääneet ilman riittävää perushoitoa, huolenpitoa ja yöhoitoa, koska joissakin tehostetun palveluasumisen hoitopaikoissa on hoitoa kevennetty. Syynä on muun muassa pula henkilöstöstä. Valvira on puuttunut ilmiöön. 

Valvira ja aluehallintovirastot muistuttavat kuntia ja yrityksiä siitä, että hoitojärjestelyjä voidaan muuttaa vain silloin, kun asiakkaan palvelujen tarve muuttuu, asiakas itse toivoo muutosta tai palvelua ei voida järjestää asiakkaan edun vaatimalla tavalla.

Tavallisen vanhuspalveluyksikön henkilöstömitoitus on pienempi kuin tehostetun palveluasumisen. Tämä houkuttelee keventämään asukkaiden hoitoa paperilla vastoin heidän tarpeitaan.

"Henkilöstö joutuu kestämättömään tilanteeseen, kun kun riittämättömällä henkilöstömäärällä yritetään hoitaa monisairaat ja paljon ympärivuorokautista apua tarvitsevat asukkaat", sanoo Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman

Viranomaiset tähdentävät, että asumispalvelujen täytyy kaikissa tilanteissa vastata tarvetta. Kunta vastaa järjestäjänä sekä julkisten että yksityisten asumispalvelujen laadusta ja asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisesta.

Viranomaiset puuttuvat myös kuntien tapaan viivytellä sosiaalipalvelujen myöntämisessä. Päätös on tehtävä viivytyksettä, mutta vähintään kolmessa kuukaudessa. Aika voi olla lyhyempikin kuin kolme kuukautta, jos vanhuksen tarve sitä edellyttää.

Apulaisoikeusasiamies on puuttunut esimerkiksi Siun Soten tilanteeseen, jossa jonotusaika alkoi alusta. Syynä oli se, että asiakas ei ottanut hänelle soveltumatonta palveluyksikön paikkaa vastaan. 

"Ei tällaisia keinotekoisia, lakiin perustumattomia jonotusaikoja voi olla."

Flinkmanin mielestä vanhusten hoidon jatkuva rahapula on yksi juurisyy epäkohtien taustalla. Suomi käyttää tutkija Teppo Krögerin mukaan vanhusten hoitoon vuosittain noin miljardi euroa vähemmän kuin muut Pohjoismaat.

"Kun rahaa ei ole riittävästi, kunnat yrittävät säästää keventämällä palveluja ja viivyttämällä niihin pääsyä. Tästä kärsivät ikäihmiset ja ammattihenkilöt, jotka yrittävät tehdä työnsä riittämättömillä resursseilla.”