Hoitaja on palkankorotuksensa ansainnut

Kuvateksti
Kuva: Pixabay

Hoitotyön kuormitus on lisääntynyt ja työstä on otettu löysät pois. Ylitöitä ja hoitajien sijaisten käyttöä on vähennetty ja pikakoulutettu hoitohenkilökunnan tilalle ainakin vanhustenhuoltoon halpoja hoiva-avustajia. Hallitus on käynyt hoitajien kukkarolla vähentämällä lomarahoja, lisäämällä työaikaa ja nostamalla eläkeikää.

Lisäksi hoitajat ovat vuosia taipuneet yhteisen hyvän nimissä nollapalkkaratkaisuun. Hoitotyössä on tehty mahdottomaltakin tuntuneet taloudelliset tehostamistoimenpiteet. On tehty töitä vajaalla miehityksellä työnantajan hyväksi ja venytty työvuorojen vaihdoissa potilasturvallisuuden vuoksi sairauslomalle saakka.

Hoitajan oikeuksia ja palkkaa on poljettu kutsumuksen varjolla pitkään ja hartaasti. Siksi kutsumuksesta on tullut hoitoalalla vaiettu kirosana, vaikka hoitaja sitä työssään kokisikin. Kyykyttäjiltä on unohtunut, etteivät kutsumus ja riittävä toimeentulo ole toisiaan poissulkevia tekijöitä.

On selvä, ettei voimakkaasta idealistisesta ja kutsumuksesta hoitotyötä tekevä ihminen aina jaksa jatkaa hoitajan työssä. Syynä on usein hoitotyön ja toimeentulon realiteetit. Käytännössä elinkustannukset ja ostovoima ovat karanneet hoitajan palkan ulottumattomiin. Samalla jatkuvat säästöt ovat tehneet hoitotyöstä epäinhimillisen kokemuksen niin hoitajalle kuin hänen potilailleen.

En muista koko elinaikanani, milloin hoitotyöntekijän palkankorotukseen olisi ollut päättäjien mielestä oikea aika. Korotuspaineisiin on vastattu palkkaneuvottelupöydästä ja paremmin palkattujen alojen edustajien alanvalintakysymys-lällätyksellä. Ihmiset ovat kauhistelleet, ettei monikaan kykene tekemään hoitajan raskasta työtä päättäjien hurskastellessa hoitajan työn suurella arvostuksella.

Nyt on tullut aika maksaa vuosien hurskastelu hoitajan pankkitilille. Sen ei tulisi olla pieninkään ongelma, koska pääministeri Sipilän sanoin talous kasvaa noin 3,5 prosentin vauhtia. Hoitajan palkankorotukseen on siksi juuri nyt varaa. Kansantaloudellisestikin katsottuna hoitotyö on meille kaikille mitä tärkeintä ja hyödyllisintä työtä.

Vuosia on myös jankattu hoitajien kiireen, kuormituksen ja väsymyksen olevan vain asennekysymys. Nyt lähtee sama viesti neuvottelupöytiin ja työnantajalle, hoitotyöntekijän palkankorotus on vain asennekysymys. Se on kuin kolmivuorotyössä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Järjestelyt on saatava onnistumaan, maksoi mitä maksoi.

Hyvä palkka on aivan keskeinen vetovoimatekijä, jos halutaan nopeasti eläköityvän hoitohenkilökunnan tilalle massoittain osaavia nuoria. Nuoret ja työelämä -raportin mukaan nuorten arvostama työelämä tarjoaa heille tarpeeksi rahaa asumiseen, harrastuksiin, matkustamiseen ja perheen perustamiseen.

Monelle nuorelle hoitotyöntekijälle toive esimerkiksi omasta asunnosta tai useammasta lapsesta jää riittämättömän toimeentulon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Samaan aikaan lapsiperheiden vanhemmista iso osa kokee laiminlyövänsä kotiasioita työn vuoksi. Siksi hoitoala vaihtuu helposti monessa perheessä paremmin palkattuihin töihin Suomessa tai ulkomailla.

Kuten jo aiemmin Mainio-blogissa kirjoitin, riittävä palkka parantaa merkittävästi hoitajan perheen elämänlaatua. Se tuo elämään perusturvan, pelivaraa ja vähentää stressiä. Hyvä palkka antaa mahdollisuuden hoitaa itseään ja sitä kautta potilaita paremmin. Hyvä palkka tuo mukanaan hoitajan itsevarmuuden, työn arvostuksen ja valinnanvapauden. Hoitaja on varmasti – 90-luvulta saakka säästötalkoissa työnsä tehneenä – palkankorotuksensa ansainnut.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.