Kuva: Pexels

Hoitajan työhön lisää yrittäjän henkeä. Miksi?

Työntekijällä on oltava yrittäjämäistä otetta, toteaa yhä useampi esimies. Sillä tarkoitetaan muun muassa motivoitunutta, kekseliästä, aloitekykyistä ja riskejä ottavaa työntekijää. Sellaista, jonka asenteena on puurtaa palkollisena töitä ikään kuin omistaisi työpaikkansa.

Mutta miksi ihmeessä hoitajan tulisi olla yrittäjähenkinen? Äkkiä katsottuna tällainen henki on hieno juttu. Se lisää vapautta ja vastuuta, omien ideoiden kehittämistä palvelutuotteiksi ja vastuun ottamista omille harteille työpaikan arjen pyörittämisestä. Mutta eivätkö sitä kaipaavat perusta ihan oikean yrityksen? Eivät he jää pienellä kuukausipalkalla toisen leipiin rikastuttamaan työnantajan kassaa ja mainetta.

Yrittäjämäisyyden tilalla voisi käyttää toista sanaa. Miten olisi vaikkapa talkoohenkinen? Kysehän on siitä, että osallistuu talkoisiin työnantajan hyväksi tekemällä ilmaiseksi asioita, jotka eivät usein kuulu työsopimuksen piiriin. Aikamoista talkoo- ja sissihenkeä vaativat esimerkiksi lukuisat vajaamiehitetyt hoitajien työvuorot, joihin venytään potilasturvallisuuden vuoksi. Eikö se riitä?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Väitän, että työntekijän sisäisestä yrittäjyydestä on tullut terveysalalla mantra, jota hoetaan ymmärtämättä sen olevan yritysjargonia. Ideoiden kokeiluun ja luovuuteen liittyy myös aina epäonnistumisen riski. Silloin voidaan päätyä taloudellisiin, psykologisiin ja työpaikan mainetta koskeviin mokiin.

Terveysalalla hallittukin riskinotto voi johtaa potilaan paranemisen sijasta hänen vahingoittumiseensa. Moni potilas ei innostu sairaana ja kivuliaana yrittäjähenkisestä hoitajasta, jonka käsissä paraneminen voi olla luovasti fifty-sixty. He haluavat hoitajan, joka ei innosta puhkuen vain yritä hoitaa heitä, vaan tietää mitä tekee. Ja onko työnantaja valmis seisomaan tukena ja jakamaan vastuun myös silloin, kun yrittäjähenkinen hoitaja epäonnistuu?

Moni toppuuttelee yrittäjähenkisyyden olevan vain asenne, eräänlainen työtapa. Kokemukseni mukaan terveydenhuollossa ja hoitotyössä luovuudelle ja riskinotolle on nihkeästi tilaa, ja kontrollia on viime vuosina rutkasti lisätty. Niinpä terveysalalla pyritään pääsääntöisesti ratkaisemaan havaittuja ongelmia, ei löytämään uusia mahdollisuuksia. Alalla kun on paiskittu töitä säästö- ja selviytymiskuurilla 90-luvun lamasta lähtien, eikä sote-uudistussotkusta ota selvää enää kukaan.

Kun kyseessä on ihmishenki, niin hoitaja saa olla varsin varovainen toimiessaan rajoja rikkovalla tavalla. Samoin heittäessä itsensä likoon ja ryhtyessään toteuttamaan hoitotyössä luovia muutosideoita. Eikä yrittäjähenkisyyttä ole hoitotyössä ainakaan lisännyt esimerkiksi päättäjien junailema lomarahojen leikkaus, työajan lisäys ja eläkeiän nosto. Tässäkin tapauksessa kyseessä ovat olleet pakolliset talkoot.

Miksi siis yrittää tehdä enempää kuin minimi, jollei hoitajille ole tarjolla taloudellisesti tuntuvaa bonusjärjestelmää? Harvoin olen nähnyt edes yksityisellä puolella hoitajien ammattiryhmän hyötyvän merkittävästi työnantajan taloudellisesta menestyksestä. Niinpä työntekijöiden sijasta päättäjien ja työnantajien kannattaisi yrittäjähengessä satsata motivoituneeseen, kekseliääseen, aloitekykyiseen ja riskejä ottavaan hoitajien etuuksien ajamiseen. Sellaiselle työnantajalle riittää nyt ja tulevaisuudessa työnsä osaavia ja ammattitaitoisia hoitajia.

Lue myös: Pariskunnalle parhaimmat hoitajat.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Raya kuva

Olin itse hoidettavana sairaalassa, jossa hoitajat osoittivat itsenäistä ajattelutapaa, palveluhenkisyyttä, ripeyttä ja tarkkuutta. He eivät silti vaarantaneet kenenkään potilasturvallisuutta, vaikka sisäinen yrittäjyys olikin kohdallaan. On kovin kummallista vetää potilasturvallisuusasiaa ja yrittäjämäistä asennetta rinnakkain. Ehkä kirjoittaja ei ole kokeillut minkälaista on toimia yrittäjämäisesti. Ehkä hän on vain lukenut siitä ja todennut sen olevan yritysjargonia, mitä se sitten lieneekin.
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kirjoittaja toimii itsensätyöllistäjänä ja tekee 30-50 työsopimusta vuodessa, joten yrittäjämäinen työtapa on läsnä päivittäin. Se istuu huonoiten sairaalaan kaikista tekemistäni työtehtävistä, koska sairaanhoitajan työ on hyvin tarkasti säädeltyä. Itsenäinen ajattelutapa, palveluhenkisyys, ripeys ja tarkkuus eivät vielä tarkoita yrittäjämäistä työtapaa. Yksittäisen sairaalakokemuksen perusteella voi olla vaikea arvioida osaston potilasturvallisuuden tasoa. yritysjargoni tarkoittaa sitä, että puhutaan käsitteillä, joita ei tunneta ja ne istuvat huonosti työtehtävään nähden. Tarkoitus on usein myös säästää, laajentaa työtehtäviä ja hivuttaa työnantajan vastuuta työntekijöille. Säästöt otetaan usein hoitajien kukkarosta, kuten nykyinen hallitus on tehnyt.

Käyttäjän maria kuva

Ajattelen yrittäjähenkisyyden täysin toisella tavalla. En uusien hoitomuotojen kehittämisenä -se on lääketiedettä, jossain tapauksessa hoitotiedettä. Yrittäjähenkisyyttä tarvitaan, varsinkin kunta-alalla, jos meinataan kilpailla yksityisten kanssa. Yksityiset lisääntyy ja valinnanvapauden lisääntyessä, miten käy kunta-alan? Yksityisellä minimi ei riitä. Heillä on koko ajan tavoite olla kilpailukykyisiä, parempia kuin muut. Siihen sisältyy asiakkaiden/asukkaiden/potilaiden viihtyminen. Omaisten tyytyväisyys. Ja se, että ei tuhlata rahaa yksinkertaisuudessaan esim. ylimääräisiin pesulappuihin ja hoitotarvikkeisiin. Käytetään tarpeeksi, mutta ei kastella 10 pesulappua, joista käytetään kolme ja loput heitetään pois. Tällä säästyvällä rahalla saadaan esim. apuvälineitä. Viihtyisyyteen kuuluu myös se, että työt on organisoitu tapahtumaan tehokkaasti. Jokaista työpaikkaa voi kehittää muuttamalla työtapoja/työjärjestystä. Se ei vaaranna potilasturvallisuutta pahimmassakaan tapauksessa. Tällä voidaan antaa parempaa hoitoa, mutta jopa saada työhön lisää aikaa kun ylimääräinen "säätäminen" jää pois. Ajan voi käyttää esim. viriketuokioiden järjestämiseen tai työpaikasta riippuen vaikka keskusteluun potilaiden kanssa. Vierellä olijan rooli on myös tärkeä. Ei vain se, että käy nopeasti tekemässä välttämättömät hommat. Yksityisellä ehditään enemmän pienemmällä henkilökuntamäärällä. Puitteet on myös viihtyisämmät. Joten eiköhän sitä yrittäjyyshenkeä voisi kaivaa vähän jokainen itsestään. Miten juuri minun työpaikkani voisi olla Suomen paras? Mikä olisi ratkaiseva tekijä, että tänne haluaisivat kaikki.
Käyttäjän Li kuva

Suomen suurimpiin yksityisen hoidon yrityksiin kuuluvassa paikassa rahalla on vain väliä. Hoitotarvikkeet on huonolaatuisia, vessapaperia käytetään ihonkuivaukseen, viikonloppuna syödään lämmitettyä ruokaa, wc pesuaineita ei ole. Laatu on huonoa. Voittoa täytyy tavoitella tietenkin, mutta oikeasti ei sitä tuolla tavoin synny. En halua työskennellä tai asua tuollaisessa paikassa. Ennemmin mikä tahansa vaihtoehto. #hoitotestamentti
Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Juuri näin. Yrittäjähenkisyys on kaunis ajatus, mutta kun se yhdistetään voiton maksimoimiseen ja jatkuvaan säästämiseen puhkisäästetyistä resursseista, jälki on tässä kuvatun mukaista eli hölmöläisten hommaa. Potilaiden ja henkilökunnan viihtyvyys on silloin lähinnä ala-arvoisen ja kyseenalaisen laadun päälle liimattu tekohymy.

Käyttäjän Työterveyshoitaja kuva

Työterveyshuollossa yksityisellä puolella yrittäjähenkisyyttä pyydetään ja arvostetaan. Kirjoituksessa osui ja upposi erityisesti kommentti siitä että näkyykö se oma toiminta hoitajan kukkarossa. Ei näy. Teet niin tai näin, niin kukkaro ei siitä kasva. Miksi siis venyisin ja tekisin extraa kun saan palkan vähemmälläkin. Ylijääneen energian voin käyttää vapaa-aikana.
Mainos
Mainos