Kuva: Unsplash

Hoitajasankarin ansa

Suomalaiset ovat arvostaneet puheissaan hoitajia aina. Koronakriisi on tehnyt hoitotyöstä entistä arvokkaampaa yhteiskunnalle. Monet yritykset ja ihmiset ovat nostaneet hoitajat sankarin asemaan.

Hoitaja saa kuulla työstään yhä enemmän erilaisia kommentteja. Ihailevia, tsemppaavia, inhonsekaisia, halveksivia tai arkisia. Yleisimmät kuulemani kommentit ovat: en ikinä tekisi tuollaista työtä, se on varmaan raskasta ja teet hyvää työtä. Myös hoitotyön rankkuus on noussut koronakriisin myötä puheenaiheeksi.

Hoitotyöntekijöiden harteille on aseteltu kevään aikana tiukasti sankarin viittaa. Julkisuuteen tulvii tarinoita ja kuvia hoitajista, jotka ovat pelastamassa ihmishenkiä koronapandemian keskellä. Mutta. Hoitajakollegani eivät ole tunteneet itseään sankareiksi tai pelastajiksi. Koronakevät on lisännyt entisestään kuormitettujen hoitajien työhön kierroksia.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Moni on kiinnostunut viime aikaisen mediahuomion myötä hoitotyöstä. Olen keskustellut heidän kanssaan. He kokevat usein oman työnsä merkityksettömäksi. Erityisesti kökötettyään pari viikkoa kotona koronakaranteenissa.

Kantava teema keskusteluissa on, miten hoitotyössä pääsee pelastamaan ihmishenkiä ja auttamaan muita. On totta, että hoitotyöllä on tärkeä merkitys hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kannalta. Silti pelastaja ei tule ensimmäiseksi mieleen, kun mietin arkista työtäni sairaanhoitajana.

Yritykset, lahjoittajat ja media hehkuttavat nyt hoitajien työtä. Kiitos siitä. Mutta hehkutusta kuunnellessa olisi helppo tipahtaa sankariansaan. Hoitotyön hyvin tuntevat tietävät, että sankariansassa töitä tekevä kollega on rasite. Hän on kaikkivoipainen, ylittää äkkiä osaamisensa rajat ja voi napata hoitamansa ihmisen toipumisesta ansiot itselleen. Sellainen henkilö ei kauan hoitoalalla pärjää.

Hoitotyö ei ole myyttistä ja legendaarista työtä, jota tekee urotöistään ja rohkeudestaan kuuluisa henkilö. Se on pitkäjänteistä, raskasta ja pitkälti perushoitoa ja toistoja, joita tehdään intohimosta hoitotyöhön, ei kuuluisuuteen. Sairas ihminen arvostaa konkreettista apua. Ei kertomuksia hoitajan uroteoista. Siksi hoitajan on syytä kiertää sankariansa.

Toisaalta, jos Suomessa olisi oltu monen muun maan lailla tosissaan hoitotyön arvokkuudesta, se näkyisi konkreettisesti seuraavassa hoitajan tilinauhassa. Valtiovalta ja päättäjät eivät ole juuri hiiskuneet rahasta hoitajille esimerkiksi lisäbudjetissa. Koronalisää ei ole valtion puolelta tarjottu.

Juostessani jälleen seuraavassa kiirevuorossa tunnen tuskin itseäni sen sankarillisemmaksi kuin koskaan aiemminkaan. Sen sijaan olen ylpeä tekemästäni työstä ja kollegoistani. Tyytyväinen siihen, jos ennätän työvuoron aikana tehdä edes suurimman osan töistäni ja selviydyn ehjänä töistä kotiin.

Lue myös: Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Ansku kuva

No väkisinkin tuntuu porukka siihen ansaan haluavan, kun kaupunki jakaa nykyään yhtä sun toista raha palkintoa.. ja se kyllä ärsyttää. Ahmitaan itselleen kaikki kunnia ja rahat. Tuollaiset palkinnot pitäisi tulla tiimille yhteiseksi, eikä yksittäiselle hoitajalle, joka käyttää muutenkin auktoriteettiään täysin väärin.

Mainos
Mainos