Hoitotyön pomoja on helppo haukkua

Hoitotyön huonosta johtamisesta puhutaan paljon. Siksi toisinaan kouluttaessani hoitajia pyydän heitä miettimään, miten helppoa heitä on johtaa.

Kuva: Canva

Huono johtaminen nousee itsepintaisesti esiin keskusteltaessa hoitotyön keskeisistä ongelmista. Näissä puheissa esihenkilö on kiireinen, taitamaton, epäreilu ja välinpitämätön. Hoitotyön johtajat ovat kuulemma etääntyneet kauas käytännön hoitotyöstä, vaikka heistä miltei jokainen on työskennellyt aiemmin hoitajana.

Olen kouluttanut ja sparrannut työkseni hoitotyön johtajia ja saanut kuunnella heidän huoliaan henkilöstön jaksamisesta ja oman työtaakan alle romahtamisesta. Olen pohtinut, mistä he saavat tahtoa ja energiaa jatkaa työssään historiallisen hoitajapulan ja sote-muutoksen myllerryksessä.

Todistan hoitoalalla välillä luvattoman paljon oman pahan olon oksentamista hoitotyön esihenkilöiden niskaan, esihenkilön selän takana puhumista ja heti sen jälkeen irvokasta edessä päin hymyilyä. Joillain työpaikoilla hoitotyön tiimissä on ammottava kuilu hoitajien ja esihenkilöiden välillä, mutta ei suinkaan kaikkialla.

Ja ei. En tarkoita, etteikö hoitotyön johtamisessa olisi kehittämisen varaa, kuten missä tahansa työssä. Tiedän, ettei jokainen hoitotyön esihenkilö johda aina taitavasti tai toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Resursseja, esimieskoulutusta, työnohjausta ja mentorointia kaivataan nykyistä enemmän.

Monen esihenkilön työaika kuluu hänen tahtomattaan sijaisten metsästämiseen, turhanpäiväisiin kokouksiin ja raporttien pyörittelyyn. Heitä voidaan myös vaatia ratkomaan vaikkapa henkilöstön ristiriitatilanteita, jotka aikuisten ammattilaisten tulisi sopia työpaikalla keskenään.

Mitä me hoitajat voimme tehdä varmistaaksemme sen, että esihenkilöllä olisi mahdollisuus keskittyä juuri siihen mihin hänet on palkattu?

On syytä muistaa, että me hoitoalan ammattikoulutuksen saaneet muodostamme työtiimin. Siksi joko menestymme tai kaadumme yhdessä. Kahdenlaista kastia ei voi työpaikalle edes syntyä. Tästä syystä olen joskus pyytänyt hoitotyön koulutuksessa jokaista hoitajaa miettimään, kuinka helppoa häntä on johtaa.

Hoitajapulasta on puhuttu pitkään suu vaahdossa. Vähemmän on kannettu huolta hoitotyön esihenkilöiden ja johtajien työrauhasta tai heidän hupenemisestaan eläkkeelle ja alanvaihtajiksi. Tässä esihenkilöpulassa on syytä kysyä, kuka meitä jatkossa johtaa.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.