Blogi ja bloggaajan täydellinen elämä

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Seuraan useita bloggaajia sosiaalisessa mediassa. Muun muassa lifestyle- ja fitness -blogit ovat upeita. Niissä on kiinnostavasti sommiteltuja kuvia ja raikkaita yksityiskohtia. Sivut pursuavat täydellisiä nuoria ihmisiä, tarkasti harkittuja asukokonaisuuksia ja onnelliselta näyttävää arkea.

Muiden täydellinen elämä vaivattomasti kuvattuna alkaa blogeja lukiessa hiljalleen ahdistaa. Parempien rinnalla oma nukkavierulta tuntuva blogini ja epätäydellinen elämä masentavat. Mieli harhailee lukemisen sijasta omissa liikakiloissa, heikossa rahatilanteessa ja elämänkriiseissä.

Täydellistä elämää blogeista ihaillessani ymmärrän järjellä, ettei kenenkään elämä voi olla kuin elokuvaa. Kulisseissa on tapahduttava paljon ennen kuvien ottamista, blogitekstin kirjoittamista ja julkaise-kuvakkeen klikkaamista. Silti liskoaivoihini porautuvat vain blogin pienet kiiltokuvamaiset onnen hetket ja elämänneuvot, jotka tuntuvat kaukaisilta. Silloin jokin sisälläni saa häpeän, kateuden ja niitä seuraavan väsähtämisen syöksymään tajuntaani.

Kokemuksesta on helppo uskoa, että osa ärtyy ja vihastuu lukiessaan blogeja. He kokevat epätäydellisyyttä ja alemmuutta katsoessaan tyylikkäästi stailattuja blogeja. Nämä ihmiset kirjoittavat tahallaan anonyymejä ja v-mäisiä viestejä bloggaajan kommenttikenttään. Kommentit on kirjoitettu itseinhon vallassa, eivätkä ne siksi ole usein edes tarkoitettu henkilökohtaisesti bloggaajalle.

Suurin osa bloggaajista ja blogien lukijoista ymmärtää pelin hengen sosiaalisessa mediassa. Sen, että bloggaaja antaa itsestään, elämästään ja ihmissuhteistaan vain tietynlaisen kuvan julkisuuteen. Ehkä se ei ole aina edes kovin suunniteltua tai harkittua. Aiheen valinta on kuitenkin tehty, kun bloggaaja kirjoittaa avioeron partaalla keikkuessaan lasten uusista ihanista talvisaappaista.

Toisaalta, onhan bloggaajalla oikeus paeta elämänsä karikoita harrastuksiin ja mukaviin asioihin, joiden parissa hän kokee aitoa intohimoa. Voihan blogi olla vaikeassa elämäntilanteessa ikään kuin hyvin henkilökohtainen ja yhtä aikaa julkinen kiitollisuusharjoitus tai -kalenteri. Silloin blogi muistuttaa päivittäin bloggaajaa ja lukijaa elämän hyvistä ja kauniista asioista. Murheista huolimatta se mahdollistaa elämän näkemisen positiivisessa valossa ja auttaa jaksamaan.

Tiedän, että olen bloggaajana ja aikuistubettajana myös mielipidevaikuttaja ja pyrin kantamaan sen mukana tulevan julkisen vastuun. Mutta bloggaajakin on vain ihminen. Tulisiko bloggaajia voimakkaasti kritisoivien ihmisten osata nauttia blogiteksteistä ja viihtyä blogien parissa enemmän? Katsella rauhallisesti kauniisti muokattuja kuvia ja lukea mielenkiinnolla hyviä tekstejä. Olla vertaamatta itseään bloggaajaan tai tämän elämään. Sen sijaan voisi miettiä, mitä hyviä vinkkejä blogeista voi itselleen poimia. Ei kai kukaan oikeasti vaihtaisi elämäänsä blogeissa näkyvään elämäntyyliin, vaikka se olisi kuinka houkuttelevasti niissä kuvattu?

Bloggaaminen on myös aikaa ja intohimoa vaativaa työtä, johon vain harvalla on halua tai aikaa panostaa lukemattomia työtunteja. Eikö bloggaajan tinkimätöntä asennetta omaa juttuaan kohtaan kannattaisi siksi ärsyyntymisen tai kadehtimisen sijaan ihailla? Tärkeintähän meille kaikille on, että olemme tyytyväisiä omaan elämäämme. Jollemme ole, niin blogeista voi poimia halutessaan inspiraatiota elämänsä muuttamiseen, toki omassa tahdissa ja itseään herkästi kuunnelleen.

Mitä tästä kaikesta voisi oppia? Onnellisuuden avain ei ole toisen ihmisen elämän kopioimisessa tai yritys tunkea itseään tiukasti trendikkääseen blogimuottiin. Siksi bloggajan elämä voisi olla monen lukijan mielestä rosoisempaa. Ei haittaa, vaikka lapsiperheen blogikuvissa olisi taustalla sotkua tai sairaanhoitaja kertoisi rehellisesti blogissaan olevansa rättiväsynyt hoitotyön vaatimuksiin. Täydellistä kun elämä voi olla vain siihen keskittyneessä blogissa, eikä sekään ole väärin.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.