Kuva: Unsplash

Koronakriisi ja kiitokset hoitajille

 

Finlandia-talo valaistiin siniseksi kunnianosoituksena koronatilanteessa työskenteleville. Sairaanhoitajat saivat kiitoskampanjan. Huomasin Facebookista, että siellä kannustettiin ihmisiä taputtamaan parvekkeiltaan iltaisin, kuten Välimeren maissa. Mietin, miten siihen kaikkeen tulisi sairaanhoitajana suhtautua.

Ristiriitaiset ajatukset jäivät päiviksi vaivaamaan mieltäni. Miksi kiitoksen vastaanottaminen on joskus niin vaikeaa? Ymmärrän, että kulttuuriimme kuuluu kursailu, mutta nämä ajatukset ja tunteet olivat jotain muuta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Olisihan yksi vaihtoehto ollut, ettei hoitajia kiitetä lainkaan. Siinä tapauksessa olisin ihmetellyt, ettei kukaan edes kiitosta osaa sanoa historiallisen koronakriisin keskellä. Toisaalta, olen itsekin joskus sanonut ja blogannut, ettei kissa kiitoksella elä.

Päädyin siihen, että sairaanhoitajan roolin takana olen ihminen minäkin. Siitäkin huolimatta, että meitä koetetaan nyt voimalla survoa sankarin muottiin. Voi olla, että olen koronapandemiasta johtuvassa sokissa tai reaktiovaiheessa. Tilanne on edennyt niin nopeasti, ohjeet vaihtuneet harva se päivä. Valmiuslain käyttöönotto ainakin aiheutti jonkinlaisen vakavoitumisen siitä ensikertaa kuultuani.

Sairaanhoitajana tuntuu raivostuttavalta kantaa yhteiskuntaa harteillaan Pohjoismaiden pienimmällä palkalla. Erityisesti, kun yhtä aikaa ulkomailta uutisoidaan kollegoita arvostettavan myös koronalisillä. Saman ehdottaminen Suomessa on kirvoittanut jopa syytöksiä hoitajien ahneudesta. Hoh hoijaa.

Hoitajat olivat jo ennen valmiuslakia lopen uupuneita työskentelemään puhkisäästetyissä sote-palveluissa. Monelle kollegoistani koronakriisi tarkoittaa jälleen yhtä pelottavaa työpäivää ilman suojavälineitä. Kuinka monelle sinivalon loisteen tuijottelu väsynein silmin ja ilman asiallisia suojaimia on viimeinen niitti, huomasin pohtivani huolestuneena keittiön pöydän ääressä.

Siinä pöydän ääressä minä sen sitten päätin. Jokainen hoitaja on ansainnut kaiken sen positiivisen huomion, jonka osakseen saa. Aion hymyillä ja kiittää huomaavaisuudesta. Otan arvostavan ja kohteliaan eleen vastaan hyvillä mielin. Niin helppoa se olisi.

Välillä tekisi toki mieli huutaa, ettei hoitajia kiittelemällä arvosteta, vaan riihikuivalla rahalla. Senkin voi ajatella toisin. Arvostaminen, kiittäminen, palkankorotus ja palkan lisät eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä.

Ei ole ahneutta, että tekisi arvostettua hoitotyötä, josta maksetaan hyvin. Mutta se vaikuttaa välillä niin uskomattomalta yhtälöltä, ettei sitä osaa kuvitella. Silti en halua uskoa kiittelyn haalistavan sairaanhoitajana arvostustani tai olevan keneltäkään muulta pois.

Lue myös: Hoitajat koronatalkoissa – vaihtoehtoja ei ole.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos