Kuva: Unsplash

Hoitajapula ratkaistaan vain rahalla

Hoitajan lama alkoi 90-luvulla, eikä säästämiselle ole sen jälkeen näkynyt loppua. Hoitotyö on alati raskaampaa ja eettistä ja tarkkuuttaa vaativaa työtä vaatimattomalla palkalla. Silti hoitajien järkevään palkankorotukseen ja työolosuhteiden laittamiselle kuntoon ei ole ollut koko elämäni aikana varaa.

On Suomen taloudella mennyt vuosikymmenten aikana miten tahansa, hoitajien palkankorotusvaatimuksille on lähinnä vinoiltu ja pyyntöjä on rankasti vähätelty. Parempaa palkkaa vaativia hoitajia on syyllistetty rahanahneiksi ja kauhisteltu hoitajien jättävän vaikka vanhukset ja lapset kuolemaan. Jopa poikkeuslain suojista on uhattu hakea hoitajat väkisin kotoa töihin, jotta työtaistelu on saatu murrettua.

Työnkuvaa on jumpattu nopeammaksi, tehokkaammaksi ja halvemmaksi. Löysät on otettu pois ajat sitten, ylitöitä on karsittu ja hoitajien sijaisten käyttöä on vähennetty. Töitä on tehty vajaalla miehityksellä työnantajan hyväksi. Lisäksi on venytty työvuorojen vaihdoissa potilasturvallisuuden vuoksi sairauslomalle saakka. Palkinnoksi hallitus on käynyt hoitajien kukkarolla vähentämällä lomarahoja, lisäämällä työaikaa ja nostamalla eläkeikää.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Töistä suoriutuakseen hoitaja on jo kauan huutanut avukseen tehtäväsiirtoja vaikka keneltä.  Niitä olisi tarvittu muun muassa siistijältä, tarjoilijalta, sihteeriltä, kokilta, talonmieheltä, virikeohjaajalta, insinööriltä, vastaanottovirkailijalta, IT-asiantuntijalta, apteekkarilta, sosiaalityöntekijältä, vartijalta, lääkäriltä ja robotilta. Toisin on käynyt. Hoitaja on ollut tehostamis- ja kehittämistoimenpiteiden jälkeen pääasiassa lisätehtäviä ottavan asemassa.

Olemme nyt tilanteessa, jossa sote-alalle kouluttautuneista yli 72 000 on vaihtanut jollekin muulle alalle. Eipä ihme, koska pätkätyöt, lapset, riittävä palkka ja pankkilainat eivät sovi yhteen ainakaan hoitajan työn kanssa. Olemme ilmeisesti monen mielessä palaamassa Suomessa kulta-aikaan, jolloin naimattomat ja lapsettomat kutsumushoitajat hilkka kutreillaan niiata niksauttelivat herrojen edessä ansaitakseen muutaman kolikon. Ei käy, ovat sanoneet tuhannet hoitajat, ja vaihtaneet alaa tai maata.

Samat hoitajat raportoivat vuosikausia kaikkia käytössä olevia valitus- ja valvontakanavia pitkin työpaikaltaan muun muassa vanhustenhuollon järkyttävästä tilasta. Valitukset kuuluivat kuuroille korville, kunnes vanhustenhuollossa alkoi tulla ruumiita. Sitä ennen rohkeita hoitajia uhkailtiin kertomasta ruokottomista työoloistaan ulkopuolisille ja savustettiin ulos työpaikoistaan, kuten viime aikoina olemme saaneet lukea.

Mätäpaiseiden puhjettua päättäjät ja miljonäärityönantajat osoittelevat ikään kuin ihmeissään toisiaan sormella. He syyttelevät milloin ketäkin tekopyhyydestä. Mediamylläkän kourissa he vaativat yhtäkkiä toimenpiteitä. Toki juuri sopivasti ennen vaaleja.

Toimenpiteitä on viime aikoina riittänytkin. Perhe- ja peruspalveluministerin koolle kutsuman vanhustenhoidon kriisikokouksen lopputuloksena oli itsestään selvien lupausten lista. Niitä jokaisen laillisesti toimivan työnantajan olisi tullut noudattaa jo lähtökohtaisesti toiminnassaan. Seuraavaksi ulkoministeri yltyi ehdottelemaan filippiiniläishoitajien epäeettistä rekrytointia Suomeen. Nämä toimet ovat valitettavasti vain kirsikoita kakun päällä. Jokainen puolue on istunut päättämässä hoitajien ja hoidettavien halpuuttamisesta viime vuosikymmenet. Sen muistaa ja tietää tasan tarkkaan jokainen hoitaja.

Hoitajien luottamus päättäjiin alkaa syystäkin olla nolla. Olemme monen kokeneen hoitajan kanssa - hoitotyön parhaimpina asiantuntijoina - olleet aiemmin oikeassa ennustaessamme muun muassa vanhusten kaltoinkohtelun, työolojen kurjistumisen ja alanvaihtajien lisääntymisen hoitotyössä. Tulemme olemaan oikeassa myös hoitajapulan suhteen, koska näemme yhä useamman opiskelijan ja työkaverin lyövän hanskat tiskiin.

Kaivakaa siis tämä kirjoitus tulevaisuudessa naftaliinista, kun mietitte missä mentiin pieleen, jollette ole valmiita kaivamaan lompakkoa esiin nyt. Muussa tapauksessa niin rikas kuin köyhäkin saa jäädä tuskissaan makaamaan vuoteeseensa, kun hoitajia ei enää ole. Eikä tämä ole edes tulevaisuuden uhkakuva. Näin on jo monille vanhuksille käynyt.

Lue myös: Kun palkka kerrankin riittäisi elämiseen

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Erja Kallio kuva

Juuri tänään ministeri Saarikko IS:ssa lausuu jälleen, miten hoitajamitoitukseen tulisi SISÄLLYTTÄÄ kouluttamattomat avustajat ja virikeohjaajat! Taustalla säästötavoitteet, 33,3 milj. euroa. Ikään kuin hoitajan työn voi tehdä kuka tahansa. Ikään kuin yhtäkään vanhusta voisi virikeohjata, ennen kuin hänet on hoidettu, lääkitty, pesty, puettu, ruokittu ja perushoidettu. Että niitä hoitavia ja ammattitaitoisia käsiä olisi esim. nostaa vanhusta ylös vuoteesta virikkeistymään. Nämä poliittiset päättäjät korulauseineen elävät niin kaukana asioiden todellisuudesta, että olisi parempi pitää suunsa kiinni.
Käyttäjän Tarja Niemi kuva

Viimeksi käydyissä palkkanevotteluissa sekä Tehy että Super näyttivät kyvyttömyytensä kuntaherrojen edessä. Tehty sopimus oli järkyttävän huono. Esim Hki on nostanut itse hoitoalan palkkoja kun ei enää saada henkilökuntaa avoimiin hoitaja vakansseihin. Miksi lähdetään neuvotteluihin jo asenteella ”ei me palkkakupasta kuitenkadn nousta”? Suoraan tavoitteeksi 500€ palkankorotus kaikkiin hoiva aloihin, joka sekään ei oikeasti riitä. Ja pj vaihtoon reippaasti vaan, kun huonoa tulosta neuvotteluissa on tehty. Miksi paperialalla on hyvät liksat, pohditaan sitä.
Käyttäjän Mika kuva

Miten ajattelit rahoituksen järjestyvän jos palkkoja korotettaisiin 500€ tai enemmän?
Käyttäjän Sh kuva

Samalla tavalla miten herrat ministerit ja eduskunta nostivat omat palkat. Ei se niin vaikea tuntunut olevan.
Käyttäjän Anonyymi kuva

Kertakaikkisen hieno teksti! Hesariin!
Käyttäjän Entinen hoitaja kuva

Hyvä kirjoitus! Itse en kyllä enää jäisi hoitoalalle rahallakaan, jos työolot pysyvät ennallaan. Työnkuva on laaja, ei sekään haittaa, mutta kun viikossa työaika on rajallinen (toki kiky sitä lisäsi) ja ylitöistäkään ei mielellään makseta, ei ehdi millään tekemään työtä niin, että kotiin lähtiessä voisi edes itse kiittää itseään hyvin hoidetusta työstä. Sairaanhoitaja saa usein myös kuulla asiakkailta ja heidän läheisiltään, kuinka huonosti asiat on hoidettu: lääkäri ei määrää niitä lääkkeitä/tutkimuksia, joita asiakas haluaa, wc:stä oli paperikin loppu, ruoka on pahaa ja näiden päälle hoitokin vielä huonoa, kun hoitajat vain tuijottavat päivät tietokonetta sen sijaan, että viettäisivät aikaansa potilaiden kanssa. Ymmärrän, että hoitaja on usein se, joka on siinä hetkessä läsnä ja hänelle on helppo ja hyvä purkaa tuntojaan, sekin kuuluu hoitajan työnkuvaan. Toisinaan palaute menee sitten henkilökohtaisuuksiin ja uhkaavaksi (koko ajan enemmän), mutta hoitajan olisi tietenkin epäammattimaista loukkaantua tästä, saati vastata palautteeseen muuten, kuin kiittämällä palautteesta. Tästä kaikesta rakentuu kuitenkin sellainen kuorma, jota itse en enää jaksa kantaa. Onneksi on vielä hoitajia, jotka jaksavat kuormaa kantaa <3 ja toivotaan, että ammattijärjestöt tekevät ryhtiliikkeen ja alkavat ajamaan aggressiivisemmin hoitajien asiaa.