Kuva: Pexels

Hoitajat koronatalkoissa – vaihtoehtoja ei ole

Hoitajat ovat aina huolehtineet Suomen tärkeimmästä kilpailukyvyn osatekijästä: suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Nyt hoitajat on jälleen huudettu apuun COVID-19-pandemiatalkoiden vuoksi. Osa odottaa töiden alkua valmiustilaan hälytettynä kotona ja muissa töissä.

Yleensä talkooväki saa kunnon työvälineet. Näissä talkoissa niin ei ole ollut. Kankainen maski ei kuulu yhdenkään hoitotyön ammattilaisen käyttöön. Siinä mielessä hoitajat ovat jo pula-ajan hommissa. Hengityssuojainkeskustelua on kuvannut pikemminkin toinen talkoista käytetty sana, kökkä.

Ei ole uutta, että ylimääräiset työtehot höylätään hoitajien selkänahasta. Hoitotyössä eivät ole enää pitkään aikaan sisar hento valkoiset pärjänneet. Hoitajien työ on vaativaa, vastuullista ja raskasta. Koronaviruspandemian aikana työn kuormittavuus lisääntyy monella työpaikalla sietämättömäksi. Mutta nyt on aika, jolloin on siedettävä epämukavuutta ja jaksettava. Silti yhdenkään hoitajan ei tulisi joutua tinkimään turvallisuudestaan työpaikalla. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Suurinta osaa kansalaisista on vaihtelevalla menestyksellä komennettu pysymään kotona ja etäyhteyksien päähän. Samaan aikaan hoitajat lähtevät töihin suojelemaan heikkoja ja haavoittuvia muiden poikkeusolojen työntekijöiden rinnalla. Hoitajat lähtevät siihen työhön, jota moni ei omien sanojensa mukaan ikinä tekisi edes normaalioloissa. Siksi hoitajien harteille on painettu julkisuudessa sankarin viitta, joka kuristaa pahasti kurkusta.

Työvuoroissa hoitajien mielessä käyvät yhä useammin ajatukset elämän arpajaisista. Kuinka moni kollega ja potilas kaatuu koronavirukseen, kuinka moni ei? Totuus on, että viruksen leviämistä voidaan hidastaa, muttei pysäyttää. Se saa pelon nostamaan päätään ja hoitajan rakkaat sankarit nousemaan mieleen. Tulee siis olemaan vielä hetkiä, jolloin hoitaja nieleskelee kyyneliään pukukopissa.

Yksi asia näissä talkoissa on ennallaan. Hoitajien ja muun henkilökunnan kesken vallitsee vahva yhteishenki, ronski huumori ja tekemisen meininki. Nyt valmistaudutaan, kouluttaudutaan, venytään ja otetaan vastaan kaikki se mikä eteen tulee. Kaikki tapahtuu ennätysajassa, vaikka todellisuus tuntuu paikoitellen epärealistiselta. On vaikea olla ihailematta sitä rohkeutta ja sitkeyttä, jota hoitajakollegoissa ja muissa poikkeusolojen työntekijöissä on. 

Välillä tulee miettineeksi, että harva on ehdottanut hoitajille vaarallisen työn lisää tästä kaikesta kaaoksesta. Näitä mietteitä ääneen ajatellessa moni on rientänyt huutamaan hermostuneena etälaitteensa takaa, ettei tällaisia asioita ole soveliasta pohtia. Siihen tekisi mieli vastata, että tulisit itse tänne katsomaan. Mutta se olisi yhtä tyhjän kanssa.

Sosiaalisen median syövereistä tulee temmatuksi nopeasti takaisin todellisuuteen. Korvaamattomat hoitajat ovat muiden töidensä lisäksi talkoohommissa, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Talkooväelle on ollut tapana lausua kiitokset ja antaa soppalautanen ja pala saippuaa käteen, kun talkoot ovat ohi.

Hoitajat selviävät tästä tilanteesta kyllä, vaikka muulta välillä tuntuisi. Muita vaihtoehtoja hoitajan työssä ei ole. Tämä pandemia kestää rajatun ajan ja poikkeusolot ovat tilapäisiä, kuten kaikki talkoot. Nämä talkoot eivät tosin ole terveydenhuollossa ohi vuosikausiin, vaikka kaikki ovet yhteiskunnassa jälleen aukeaisivat.

Rehellisesti sanottuna, tulevaisuuden ajatteleminen voi uuvuttaa hoitajan ja huuhtoa kyvyn empatiaan mennessään. Siksi on ehkä viisasta keskittyä tähän hetkeen ja tehdä voitavansa. Säilyttää työasun taskussa jokaiselta ihmiseltä saatu arvostus ja tuki hoitajien arvokkaalle työlle. Ajatella, että kohtaamme tämän tilanteen yhdessä. Ja vain yhdessä olemme enemmän. 

Lue myös: Koska me opimme? 

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Ihmettelijä kuva

En voi ymmärtää, miksi kukaan hakeutuu hoitoalalle. Tein itse tämän valinnan ollessani nuori ja typerä, jonka vuoksi perheessäni tingitään hyvinvoinnista ja kaikista menoista kolmivuorotyön tai pienten tulojen vuoksi. Itseäni vanhemmilta kollegoilta kuulen jatkuvasti saman viisauden, "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot", jonka noudattaminen on muodostunut päivä päivältä vaikeammaksi hintojen noustessa.

Tavatessani ystäviäni, tunnen alemmuutta heidän puhuessa autoistaan ja matkoistaan, koska itselläni ei ole varaa edes riittävän suureen vuokra-asuntoon asuinpaikkakunnallani. Se olisi mielestäni kohtuullista työn rasittavuuteen ja vaativuuteen nähden, ettei tarvitsisi hävetä.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hyvin sanottu. On hienoa saada kiitosta työstään, mutta palkalla on tultava toimeen.

Käyttäjän Tahvo kuva

Puhumatta niistä muista ongelmista mitä hoitoalalla on. Paljon hoitotyön ulkoista hommaa

Käyttäjän Miehenä alalla kuva

Nykyään alalle on pesiytynyt joku käsittämätön uhriutumisen kulttuuri. Palkasta on ihan hyvä ja viksuakin keskustella aika ajoin, mutta kun nykyään tuntuu vallitsevan joku vollottamisen ja negatiivisuuden ilmapiiri hoitajien keskuudessa, joka ruokkii itseään. Ammatinvalinta ja asenne kysymyksiä! Eikun palvelurakenteeseen perehtymään ja toimintamalleja kehittämään. Jos ei ole mitään eteenpäinvievää sanottavaa, muuta kuin "palkkaa lisää, niin kyllä se tästä" niin parempi olla hiljaa... se sillä mihinkään muutu. Vaan sillä omalla asenteella vaikuttamaan siihen oman työpaikan ja
alueen palvelurakenteen ja kehittämiseen. Joku roti, ennen kun ollaan niin alipalkattuja ja onnettomia kaikki! Aamen!

Käyttäjän Mia kuva

Palkkaa lisää... Entä kaikki muu? Miten parantaa työoloja? Palkankorotus on vähän sama kuin pissisi housuihin - hetken aikaa lämmittää, mutta sitten palelee uudelleen. Kauan alalla olleet unohtavat miten arvokasta onkaan pitkät lomat - niiden rahallinen arvo unohtuu usein.

Käyttäjän Juri Sivonen kuva

Tilanne on viimeiset 30 vuotta ollut niin, että huonoina aikoina ei pysty nostamaan palkkoja, kun on huonot ajat ja hyvinä aikoina ei pysty nostamaan palkkoja, kun varaudutaan huonoihin aikoihin. Olemme kyllästyneet odottamaan, vaativasta työstä tulee maksaa oikeudenmukainen palkkaus ja oma sopimus tarvitaan, jotta päästään muuttamaan luutuneita rakenteita. Säästöäkin voisi tulla.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Juuri näin. Olen täysin samaa mieltä.

Mainos
Mainos