Kuva: Unsplash

Koska me opimme?

Suomessa on astunut voimaan poikkeustila ja otettu käyttöön valmiuslaki. Monet ihmiset kuuluvat riskiryhmään. Meidän tulisi eristää itsemme heidän vuokseen välittömästi kotiin niin hyvin kuin suinkin voimme. Näin ei ole käynyt. Päinvastoin, nyt lähdetään uhmakkaasti sauvakävelemään isoissa laumoissa ja haetaan itsepintaisesti ostoksia maitopurkki kerrallaan kaupasta ilman riittävää turvaväliä muihin.

Harvalla hoitajalla on etuoikeus siirtyä koronavirukselta turvaan kotiin tai etätöihin. Loput meistä terveysalan ammattilaisista odottavat valmiustilassa. Nyt perustuslakivaliokunta ei vielä hyväksynyt käyttöönottoasetuksen kohtaa, joka käsitteli hoitajien työvelvoitetta. Tämä kupru ei tule poistamaan hoitajien lisääntyvää tarvetta työskennellä siellä, missä meitä tarvitaan.

Meidän koulutettujen hoitajien tulisi pysyä mahdollisimman terveinä, jotta pysymme pinnalla koronaviruksen aiheuttamissa potilashyökyaalloissa. Me olemme valmiina. Siksi en voi ymmärtää, että joku pitää oikeudestaan kiinni tehdä mitä lystää näin poikkeuksellisessa maailmantilanteessa. Eikö sellaisen ihmisen mieleen juolahda edes yhtä asiaa? Hänelle tai hänen rakkaimmalleen ei välttämättä riitä hoitajia, jos me ammattilaiset sairastumme joukoittain koronaviruspotilaiksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Nyt ei ole kyse edes tehohoito- tai hengityskonekeskustelusta. On kyse shokista ja arjen kriisiytymisestä. Silloin osa ihmisistä lamaantuu ja uppoaa ajatuksiinsa, joissa koronaviruspandemia ei kosketa heidän tunteitaan. Päällimmäinen ajatus voi olla, ettei mitään ole oikeasti tapahtunut. Ajoittainen itkuisuus, ahdistus, epätodellinen olo tai tunteiden vuoristorata voivat kuitenkin olla merkkejä sisäisen kriisin alkamisesta. Meidän tulee auttaa toisiamme selviämään sen yli. Yhdessä olemme enemmän.

Itse koin kieltämättä pienimuotoisen shokin kuultuani valmiuslain käyttöönotosta. Kuulun siihen ammattiryhmään, josta vielä äsken haluttiin säästää. Nyt huudetaan kurkku suorana, että mistä niitä hoitajia saadaan, kun niitä nyt tarvitaan. Niinpä.

Me hoitajat lupaamme tehdä sen, mihin meidät on koulutettu. Suojelemme ihmiselämää, kansanterveyttä ja kansantaloutta. Siitä syystä olen vuosia koettanut puhua hoitajamitoituksen tärkeydestä myös tällaisia aikoja silmällä pitäen. Se on välillä kaikunut kuuroille korville. Samalla tavoin kuin nyt puhuessani fyysisten kontaktien rajoittamisesta muihin ihmisiin.

Koska me opimme, että hoitajat ovat kaikkina vuoden päivinä ja kellon ympäri osa tämän maan selkärankaa? Parhaiten ihmiset voivat auttaa hoitajia auttamaan itseään noudattamalla hallituksen antamia ohjeita tarkasti. Se luo potilasvuoteiden vierelle sekä hoitajille että hoidettaville toivoa. Turvallinen käytös luo kaikille meille paremmat mahdollisuudet toipua koronaviruspandemiasta, jonka me olemme valmiit nyt ottamaan vastaan.

Lue myös: Koronavirus ja hoitajien tuleva työsavotta.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos