Kuva: Pixabay

Kuka tällä työpaikalla oikein määrää?

Vastaus on näennäisesti helppo. Työpaikalla määrää siihen valittu esimies, hänen esimiehensä ja lopulta työpaikan johto työnantajan edustajana. Työnantajan oikeutta määrätä työpaikan asioista, johtaa ja valvoa kutsutaan työnjohto-oikeudeksi. Esimiehille on säädetty omat lakisääteiset tehtävänsä, kuten välitön puuttuminen terveysvaaroihin ja kiusaamiskokemuksiin.

Monella työpaikalla tarina on toinen. Virallisen esimiehen ohi kävelee silloin epävirallinen johtaja. Näin voi käydä esimerkiksi, kun työpaikalle valitaan nuori muodollisesti pätevä esimies tai -nainen, jonka päätösten yli vuosikymmeniä talossa ollut niin sanottu työpaikan henkinen johtaja tai työntekijäklikki toistuvasti kävelee.

Moni ajattelee, että kokenutta työntekijää tai porukkaa on parempi kuunnella kuin esimiestä. Ongelma on, ettei esimiehen kuulukaan olla samanlainen työkaveri kuin henkisen johtajan paikan ottaneen henkilön tai porukan. Esimiehen tehtävä on johtaa työyhteisöä kohti työlle asetettuja tavoitteita. Oikean esimiehen voi olla vaikea esimerkiksi puuttua työpaikan konfliktitilanteisiin aina kivalla tavalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ongelma työpaikan henkisten johtajien seuraamisessa on, etteivät he tiukan paikan tullen edes laillisesti vastaa työohjeiden antamisesta tai virheellisen työsuorituksen selvittämisestä. He voivat - tai heidän tulee - silloin vetäytyä sivuun sen tieltä, joka oikeasti työpaikalla määrää. Esimiehen vastuulla kun on raastupaan mentäessä usein sekin, että hänen työntekijänsä on tehnyt muiden neuvoilla työnsä väärin.

Kovassa ryhmäpaineessa, esimiesten vaihtuessa tiuhaan tai luottamuspulaa kärsivän pomon alaisena on silti suuri houkutus uida henkisen johtajan vanaveteen. Työntekeminen muodostuu silloin sekavaksi, koska työpaikalle kylvetään työn tavoitteista ja niiden saavuttamisesta näkemyseroja. Lopulta osa kulkee valitsemiensa johtajien perässä ja osa hiihtelee omia latujaan.

Työpaikka repeää epäselvän johtajuuden edessä helposti kahteen leiriin tai pieniin kuppikuntiin. Se vaikuttaa negatiivisesti työskentelytapoihin, kollegiaalisuuteen ja vuorovaikutukseen. Työilmapiirissä haisee konfliktin katku ja se kantautuu aina asiakkaiden neniin saakka. Samalla monen työntekijän mielessä tykyttää kysymys, että kuka tällä työpaikalla oikein määrää.

Oikeaoppisesti tilanne ratkeaa niin, että tunteista ja mielipiteistä huolimatta jokainen työntekijä alkaa ottaa ohjeensa vastaan vain tehtävään nimetyltä esimieheltä. Johtamisen konflikti ratkaistaan niin rautaisella otteella, että työilmapiiri alkaa elpyä ja työntekijät saavat keskittyä riittävillä ja yhdenmukaisilla ohjeistuksilla ydintehtäviinsä. Mahdolliset johtamisen tai työntekijöiden väärinkäytökset raportoidaan eteenpäin. Siis silläkin uhalla, etteivät ratkaisut miellytä kaikkia.

Määräysvallan palauttamisen kulmakivi on sujuva vuorovaikutus ja esimiehen entistä näkyvämpi läsnäolo työntekijöiden arjessa. Työntekijöiden taas tulee kantaa esimiestään ja ymmärtää, miten tuulinen ja yksinäinen pomon paikka työyhteisössä usein on. Moni esimerkiksi kokee, ettei saa esimieheltään riittävästi kiitosta. Mutta kuinka moni työntekijä kiittelee esimiehestään erityisesti tämän selän takana?

Työpaikan puhdas ilmapiiri ja hyvä työkulttuuri on monen pienen tekijän summa. Niistä ei lopulta määrää yksittäinen esimies, työntekijä tai kuppikunta. Niistä ovat vastuussa jokainen, joka työpaikan ovesta sisään astuu, siitä poistuu ja vapaa-aikanaan työpaikastaan muille puhuu. Töihin kannattaa siis lähteä asenteella, jolla lunastaa oman työpaikkansa joka päivä takaisin.

Lue myös: Terveiset hoitotyön johtajalle

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos