Kuva: Pexels

Lopeta hoitotyön hallittu rimanalitus

Olen kuullut, että hoitajia kehotetaan välillä tekemään työssään hallittu rimanalitus. Se on usein kuultu esimiehen tai häntä ylempien tahojen suusta. Olen miettinyt pitkään, mitä se hoitotyössä käytännössä tarkoittaa.

Ymmärrän, että olosuhteet ovat tällaisina työpäivinä haastavat. Ehkä työvuorosta puuttuu hoitajia, eikä sijaisia ole saatu. Ehkä hoitotarvikkeet ovat loppuneet kaapeista, influenssapotilaita tulvii ovista ja ikkunoista ja budjetti on loppunut. Pahimmassa tapauksessa hallitusta rimanalituksesta on tullut hoitajan työpaikalla pelätty hokema.

Uskon, että ajatus on ollut alun perin ihan hyvä ja armollinen, vaikkakin ajattelematon. Tarkoituksena on ollut ehkä viestiä hoitajille, että tehkää se minkä voitte. Älkää ruoskiko itseänne tekemättömästä työstä mahdottomalta tuntuvan tilanteen edessä. Yrittäkää selviytyä ilman resursseja ja nyhjäiskää jotain tyhjästä. Ei ole hoitotyön esimiehenkään osa silloin helppo.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Jokunen hoitaja ehkä suostuu tekemään laadukasta hoitotyötä rimaa hipoen. Hallittu rimanalitus sen sijaan tuntuu epäonnistumiselta. Siltä, että joutuisi heittämään hoitotyön etiikan roskakoriin, toimimaan moraalittomasti ja pettämään potilaansa. Sellaista vapaapäivien määrää ei ole, että kroppa ja pää ehtisivät toipua pitkään kestäneistä rimanalituskausista.

Ei voi olla miettimättä sitäkään, miltä tuntuu olla silloin maksavana potilaana. Millaista on koettaa saada apua, kun hoitotyön ammattilainen on saanut käskyn tehdä hallitun rimanalituksen. Onko se vaikkapa sitä, ettei uskalla kysyä tai pyytää hoidolleen tärkeitä asioita? Sen täytyy tuntua pelottavalta ja lohduttomalta.

Väittäisin, että kaikkein kurjimmalta hallittu rimanalitus tuntuu kuitenkin hoitajasta. Jää hänen käsiinsä määrittää mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Miten käy niinä päivinä lakien, potilasturvallisuuden, työsuojelun ja laatu- ja potilaslupausten? Tiedän, että hoitajien stressi purkautuu esimerkiksi tunneristiriitoina ja rytmihäiriöinä. Työpäivä päättyy huolesta, raivosta ja väsymyksestä johtuva pala kurkussa.

Monen mielestä on moraalisesti sietämätöntä edes miettiä tällaista tilannetta. Kuka nyt haluaisi olla hallitun rimanalituksen kohteena vaikkapa lapsensa syöpähoidossa, puolisonsa toipuessa leikkauksesta tai muistisairaan mumminsa kotihoidossa? Saatikka sitten työskennellä hoitajana sellaisissa työvuoroissa. Mieti. Se on kuin yrittäisi pelastaa jokaisen onnettomuuden uhrin turvaan tietäen jo etukäteen, ettei siihen ole riittäviä resursseja.

Kuka sitten käytännössä vastaa, kun jotain vakavaa sattuu? Tietenkin hoitaja itse. Hoitovirheiden ja -valitusten jälkeen muiden on helppo vetäytyä vastuusta. Ei rimanalituksista ole puhuttu lainkaan tai hoitaja on ymmärtänyt ja toteuttanut sen merkityksen väärin.

Ei tällaista olisi saanut sattua eikä tätä tehdä näin tai noin, on helppo moralisoida jälkikäteen. Perustuslaki, Valvira, rikosilmoitukset tai oikeusasteet eivät tunne hallitun rimanalituksen käsitettä. Se on myös esimiesten ymmärrettävä.

Hallitusta rimanalituksesta puhuminen tuleekin hoitotyössä ja sen johtamisessa lopettaa heti. Sen sijaan on aloitettava keskustelu siitä, miten mahdottomat hoitotyön tilanteet ennaltaehkäistään. Miten sijaisrinki on riittävän laaja, potilaiden hoitoisuusmitoitukset ovat kohdillaan ja kiirevuoroja ennakoidaan.

On päätettävä, miten kiiretehtäviä jaetaan eri ammattiryhmien kesken järkevämmin, kriisitilanteita johdetaan selkeämmin, potilaille viestitään resurssivajeista ymmärrettävästi ja kuinka hyvin poikkeustilanteet on treenattu haltuun jo etukäteen. Ja lopulta se kaikkein tärkein. On ymmärrettävä, miten tärkeää työtä hoitaja työtiimissä tekee ainutlaatuisen potilaansa hyväksi.

Lue myös: Hoitajapula ratkaistaan vain rahalla.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos