Kuva: Pexels

Joutaako hoitotyön etiikka roskakoriin?

Yksi hoitotyön tärkeimmistä periaatteista on eettinen vastuu potilaista. Eettiset ja moraaliset kysymykset ovat läsnä jokaisessa työvuorossa. Tutkimukset osoittavat esimerkiksi potilasturvallisuuden vaarantuvan ja potilaiden kuolleisuuden lisääntyvän hoitajien työkuorman ylittäessä riittävän hoitajamäärän. Mitä siis tehdä, kun ympäristön arvot muuttuvat nopeasti ja hyvä hoito jää vaikkapa taloudellisten arvojen jalkoihin? 

Laadukkaan hoitotyön ihanne vaatii etiikan sisäistämistä, mutta eettisyyteen ohjaavat myös työolot. Henkilökohtainen etiikka on koetuksella, kun hoitajaa rangaistaan vastatoimilla tämän huomauttaessa työpaikallaan epäkohdista. Eettisyys on kovilla myös liiallisessa kiireessä, säästöpaineessa ja hoitajamitoituksen ollessa riittämätön.

Esimerkiksi Kunta10-tutkimuksen mukaan perus- ja lähihoitajista 37 prosenttia joutuu toimimaan viikoittain omien arvojensa vastaisesti. Noin viidesosa koki myös joutuvansa toimimaan viikoittain sääntöjen ja normien vastaisesti. Käytännössä yksittäisen hoitajan on silloin päätettävä, kuka saa kunnon hoitoa ja kuka ei.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sen kamalampaa tunnetta on vaikea kuvailla, kun lähteä kotiin hoitotyöstä tietäen joutuneensa eettisesti joustamaan, jopa ummistamaan silmänsä. Takaraivossa jyskyttää silloin työn perusasia, potilaan arvokas kohtaaminen, johon ei ole yltänyt. Niinä päivinä epäreilusta kohtelusta johtuva pahoinvointi tarttuu ja menee ihon alle. Moraalittomassa työpaikassa hyvä hoitaja sairastuu helposti henkiseen pahoinvointiin, työstressiin ja uupuu.

Väitän, että pääsääntöisesti hoitotyöntekijät ovat vastuuntuntoista ja empaattista väkeä. He puurtavat potilaansa eteen niin paljon kuin kykenevät. Eettisesti kestämättömät työpaikan käytännöt ja työkuorma ovat saaneet monen hoitajan ottamaan lopputilin ihanneammatistaan. Heille potilaiden kärsimyksen lisääntyminen, ja oman osaamisen vastainen irvikuva hoitotyöstä, on käynyt sietämättömäksi.

Tärkeä asia on myös hoitotyön koulutukseen valittavat. Lähtökohtaisesti tulisi valita sellaiset opiskelijat, jotka haluavat tavoitella eettisesti hyvää työtä. Ei niitä, jotka raahautuvat motivaatiotaan keräillen koulunpenkille, kun eivät mistään muualtakaan saa opiskelu- tai työpaikkaa. Hyvä lähtökohta on soveltuvuuskokeiden palauttaminen sote-ammattilaisten koulutukseen, mutta se ei yksin riitä. Opiskelu tai työskentely pitäisi kyetä myös napakasti keskeyttämään, jollei se suju.

Missä opiskelun tai työn hallitsemisen raja sitten kulkee? Eettisten ohjeiden mukaan opintojen aikana ja hoitotyössä on kyettävä kohtelemaan toista ihmistä lähimmäisenä. On osattava kuunnella potilasta herkällä korvalla ja eläytyä tämän kokemukseen. Hoitosuhde perustuu muun muassa oikeudenmukaisuuteen, luottamukseen ja avoimeen vuorovaikutukseen.

Työ on yhtään kaunistelematta ja yhdellä sanalla raskasta. Siksi hoitotyö on arvostettua työtä, mutta se ei ole kaikkia varten. Sitä ei voi myöskään johtaa kuka tahansa.

Päättäjillä ja esimiehillä on eettisen työn mahdollistava, sitä ylläpitävä ja valvova tehtävä. Hyvät esimiehet johtavat hoitotyötä esimerkillään, joka kestää eettisen tarkastelun. Silloin työvuorolistasta ei löydy haamuhoitajia ja hoitotyön eettisiin ongelmiin etsitään muitakin kuin säästöratkaisuja. Hoitajan kun on vaikea toimia kuormittumatta, jos palkanmaksaja kehottaa tekemään potilastyössä arvottomia ”hallittuja rimanalituksia”.

Kysymys on lopulta yksittäistä hoitajaa isommista asioista. Etiikan ja moraalin rapautuminen paljastuvat lopullisesti koko kansalle TV-studiossa. Alennustila näkyy irvokkaasti, kun päättäjät ja hoivapaikan talouskoulutetut toimitusjohtajat latelevat ilmeettömän kylmästi laskelmoituja kriisiviestinnän mantroja kameraan. Hoitaja joutuu katsomaan myös kotisohvalta tätä arvotonta näytelmää, samalla kun jokainen katsoja ymmärtää mediasta tuttujen miljonääriedeltäjien livahtaneen rahat taskussa ja kalmanhaju kannoillaan rikospaikalta.

Politiikan valuessa vaalipopulismiin, valeuutisten vallatessa sosiaalisen median ja mainosmiesten huijatessa asiakkaitaan rikotuilla lupauksilla, maailma muuttuu potilaalle yhä rumemmaksi. Silloin hoitaja tarvitsee rinnalleen jokaisen, jolle etiikka ja moraali on arvokas osa hyvää elämää ja hoitoa. Muussa tapauksessa meidän jokaisen on kysyttävä itseltämme, joutaako hoitotyön etiikka jo roskakoriin.

Lue myös: Kiitos, potilaani.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos