Mikä hoitotyöstä lähteviä alassa ärsyttää?

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Viime viikolla kirjoitin vanhuuseläkkeellä keikkailevista hoitajista. Minua kiinnostaa kovasti toinenkin porukka, alanvaihtajat. Mietin, miksi hoitaja haluaa vaihtaa alaa? Kysyin asiaa tuntemiltani hoitajilta, jotka ovat vaihtaneet tai vaihtamassa pois hoitotyöstä.

Kaikki olivat yhdestä asiasta samaa mieltä. Hoitoalan palkat eivät vastaa työn vaativuutta. Potilasmäärät ovat lisääntyneet ja työmäärä kasvanut. Hoitotyön asiantuntijoille siirrettiin alanvaihtajien mielestä lisäksi turhan helposti muiden alojen töitä, mikä lisäsi kuormitusta äärimmilleen.

Hoitajien selkänahasta yritetään saada irti sellaisia tehoja, etteivät haastattelemani hoitajat enää palautuneet työstä vapaa-ajalla. Resurssit laadukkaaseen ja eettiseen työhön ovat loppuneet. Yksi haastattelemistani henkilöistä kuvasi asiaa oivallisesti. On eri asia vetää viallinen tuote myynnistä, kuin pahoitella ihmisiä vammauttaneita hoitovirheitä. Sen päälle jatkuvasti lisääntyvä väkivalta ja hoitajien uhkailu olivat liikaa. Sitä ei alanvaihtajien mielestä voinut korvata edes rahalla.

Seuraavana alanvaihtajien listalla olivat johtamisen ongelmat ja huono työilmapiiri. Epätasa-arvoisuus, pikkumaisuus, vahtiminen, ilkeily ja kiittämättömyys ärsyttivät. Työpaikalla vietetään niin paljon aikaa, että vähin vaatimus heidän mielestään oli raikkaasti tuulettuva työilmapiiri ja reilu kollegiaalisuus. Täydellisyyteen pyrkivässä organisaatiossa pienistä asioista tuli myös äkkiä isoja, jolloin työstä muodostui päivästä toiseen suoriutumista, huomautti yksi alanvaihtajista.

Hoitajien työhyvinvoinnin huomioiminen oli sekin työpaikalla lapsenkengissä. Aivokuormitusta ja multitaskaamista oli huomioitu monen työpaikalla aivan liian vähän. Myötätuntouupumisesta puhuttiin yhtä vähän ja henkilökohtaiseen työohjaukseen oli vaikea päästä. Yhden alanvaihtajan mielestä asiaa kuvasi symbolisesti hyvin pieni ja arkinen asia. Hoitajat ostivat itse työpaikalla juomansa kahvit, autoilijat maksoivat pienestä palkastaan sairaalalle pysäköinnistä ja joukkoliikennettä työmatkoihin käyttävät ostivat suositellut koronakasvosuojansa itse.

Pahinta alanvaihtajien mielestä oli, että he olivat yrittäneet tuloksetta vaikuttaa mainitsemiinsa asioihin. Vastakaiku oli ollut tyyliin taas hoitajat valittavat turhasta ja työssä on vain jaksettava. Heidän vinkkinsä ex-työnantajille oli, että hoitoalalla yhteistä päätöksentekoa tulee kehittää, yksittäisiä hoitajia kuulla tarkemmin ja luoda parempia väyliä uralla etenemiseen. Yksi alanvaihtajista olisi toivonut hoitajille yksilöllistä hyvinvointikartoitusta ja työuravalmennusta vaikkapa vuosittain.

Alanvaihtajat olivat lopulta päättäneet äänestää jaloillaan. He olivat innoissaan uusista koulutus- ja työmahdollisuuksista. Hoitotyön tutkinto vaikutti olevan työnhaussa valtti. Monella alalla arvostettiin hoitajan työkokemusta ja korkeaa työmoraalia. Hoitajia pidettiin uusien työnantajien näkökulmasta luotettavina, tarkkoina, työtä pelkäämättöminä ja ahkerina. He muistuttivat, että hoitoalan työnantajien olisi tullut kaikin keinoin puolustaa hoitajan mahdollisuuttaan kohdata toinen ihminen inhimillisellä ja kunnioittavalla tavalla. Se olisi voinut saada heidät jäämään. 

Hoitotyön ammatit ovat kuuluneet vuodesta toiseen valtakunnan arvostetuimpien ammattien kärkeen. Alanvaihtajia kuunneltuani jäin miettimään yhtä asiaa. Miksei se välittynyt näille hoitajille heidän työpaikallaan?

Lue myös: Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.