Kuva: Unsplash

Mikä hoitotyöstä lähteviä alassa ärsyttää?

Viime viikolla kirjoitin vanhuuseläkkeellä keikkailevista hoitajista. Minua kiinnostaa kovasti toinenkin porukka, alanvaihtajat. Mietin, miksi hoitaja haluaa vaihtaa alaa? Kysyin asiaa tuntemiltani hoitajilta, jotka ovat vaihtaneet tai vaihtamassa pois hoitotyöstä.

Kaikki olivat yhdestä asiasta samaa mieltä. Hoitoalan palkat eivät vastaa työn vaativuutta. Potilasmäärät ovat lisääntyneet ja työmäärä kasvanut. Hoitotyön asiantuntijoille siirrettiin alanvaihtajien mielestä lisäksi turhan helposti muiden alojen töitä, mikä lisäsi kuormitusta äärimmilleen.

Hoitajien selkänahasta yritetään saada irti sellaisia tehoja, etteivät haastattelemani hoitajat enää palautuneet työstä vapaa-ajalla. Resurssit laadukkaaseen ja eettiseen työhön ovat loppuneet. Yksi haastattelemistani henkilöistä kuvasi asiaa oivallisesti. On eri asia vetää viallinen tuote myynnistä, kuin pahoitella ihmisiä vammauttaneita hoitovirheitä. Sen päälle jatkuvasti lisääntyvä väkivalta ja hoitajien uhkailu olivat liikaa. Sitä ei alanvaihtajien mielestä voinut korvata edes rahalla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Seuraavana alanvaihtajien listalla olivat johtamisen ongelmat ja huono työilmapiiri. Epätasa-arvoisuus, pikkumaisuus, vahtiminen, ilkeily ja kiittämättömyys ärsyttivät. Työpaikalla vietetään niin paljon aikaa, että vähin vaatimus heidän mielestään oli raikkaasti tuulettuva työilmapiiri ja reilu kollegiaalisuus. Täydellisyyteen pyrkivässä organisaatiossa pienistä asioista tuli myös äkkiä isoja, jolloin työstä muodostui päivästä toiseen suoriutumista, huomautti yksi alanvaihtajista.

Hoitajien työhyvinvoinnin huomioiminen oli sekin työpaikalla lapsenkengissä. Aivokuormitusta ja multitaskaamista oli huomioitu monen työpaikalla aivan liian vähän. Myötätuntouupumisesta puhuttiin yhtä vähän ja henkilökohtaiseen työohjaukseen oli vaikea päästä. Yhden alanvaihtajan mielestä asiaa kuvasi symbolisesti hyvin pieni ja arkinen asia. Hoitajat ostivat itse työpaikalla juomansa kahvit, autoilijat maksoivat pienestä palkastaan sairaalalle pysäköinnistä ja joukkoliikennettä työmatkoihin käyttävät ostivat suositellut koronakasvosuojansa itse.

Pahinta alanvaihtajien mielestä oli, että he olivat yrittäneet tuloksetta vaikuttaa mainitsemiinsa asioihin. Vastakaiku oli ollut tyyliin taas hoitajat valittavat turhasta ja työssä on vain jaksettava. Heidän vinkkinsä ex-työnantajille oli, että hoitoalalla yhteistä päätöksentekoa tulee kehittää, yksittäisiä hoitajia kuulla tarkemmin ja luoda parempia väyliä uralla etenemiseen. Yksi alanvaihtajista olisi toivonut hoitajille yksilöllistä hyvinvointikartoitusta ja työuravalmennusta vaikkapa vuosittain.

Alanvaihtajat olivat lopulta päättäneet äänestää jaloillaan. He olivat innoissaan uusista koulutus- ja työmahdollisuuksista. Hoitotyön tutkinto vaikutti olevan työnhaussa valtti. Monella alalla arvostettiin hoitajan työkokemusta ja korkeaa työmoraalia. Hoitajia pidettiin uusien työnantajien näkökulmasta luotettavina, tarkkoina, työtä pelkäämättöminä ja ahkerina. He muistuttivat, että hoitoalan työnantajien olisi tullut kaikin keinoin puolustaa hoitajan mahdollisuuttaan kohdata toinen ihminen inhimillisellä ja kunnioittavalla tavalla. Se olisi voinut saada heidät jäämään. 

Hoitotyön ammatit ovat kuuluneet vuodesta toiseen valtakunnan arvostetuimpien ammattien kärkeen. Alanvaihtajia kuunneltuani jäin miettimään yhtä asiaa. Miksei se välittynyt näille hoitajille heidän työpaikallaan?

Lue myös: Koronakriisi ei heti katoa hoitoalalta

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Karo kuva

Juuri nämä samat syyt ovat syynä työpaikallani käyneeseen työntekijä- ja sitä kautta osaamiskatoon. Vaikea käsittää johdon haluttomuutta tehdä näille asioille yhtään mitään, että työntekijät jäisivät ja viihtyisivät töissä. Itse en ole vielä edes vuotta ollut kyseisessä paikassa, mutta jo nyt huomaan olevani ylikuormittunut ja väsynyt, sekä ennen kaikkea kyllästynyt jatkuvaan selkänahan repimiseen. Etsin jo uutta ammattia.

Käyttäjän Niina kuva

Palkalla ei elä, kolmivrotyö niin muuta elämää ei juurikaan ole esimerkiksi millekkään pitkälle ilta tai vlonloppu kurssille ei voinut koskaan ilmottautua, esimiehenä usein nainen, joka ei sovellu alalle. Aina oletettiin, että joustetaan työvrojen vaihdoissa, ettei työkaveri jää pulaan. Naisvaltaisella alalla inhosin sitä juoruilun ja selkäänpuukotuksen määrää. Kaikki savuttomia työpaikkoja, mutta kas kummaa huomaat olevasi yksin vastuussa osastosta kun muut tupakalla ja tupakoimattomana en saanut mitään ylimääräisiä taukoja. Oletetaan, että työpuheluihin vastataan myös vapaa-ajalla. Työvrotoiveita ei juurikaan huomioitu. Kun toimitin lapun, että terveydellisistä syistä en voi yövroa tehdä minut siirrettiin paskempiin hommiin. Osastoilla hoitajia joiden "kirjoittamattomia" sääntöjä piti noudattaa vaikka niillä ei mitään tekemistä hoitotyön kanssa. Ja sitten sitä väsähti jatkuviin työkaverien puheisiin, että kyllä mä vielä joskus alaa vaihdan. Ja kun kysyin kuinka kauan on suunnitellut alanvaihtoa, niin viimeiset 20 vuotta. Otin siltä istumalta lopputilin ja lähdin kouluun.

Käyttäjän Ei alalla enää kauaa  kuva

Asiakkailla itsemääräämisoikeus on hyvinkin vahva, hoitajilla ei minkäänlaista ja varsinkin pakkorokotukset varmasti vaikuttavat siihen, että alanvaihtajia on paljon. Asia yritetään vaieta kuoliaaksi, vaikka suuren osan hoitajien hiljainen mielipide on kielteinen.

Käyttäjän Rokottamaton kuva

Tämä!! Missään ei ikinä mainita pakkorokotuksia ja niiden takia alaa vaihtavia.

Käyttäjän Laura kuva

Samaa mieltä. Itseasiassa olen pääosin tyytyväinen hoitotyöhön, mutta pakkorokotteet ajaa minut pois alalta.

Käyttäjän Kirsi kuva

Juuri näin! Koskaan ei mainita artikkeleissa pakkorokotuksia, vaikka ne todellakin ovat hyvin monella syynä, myös minulla. Esim influenssarokotteen teho on hyvin kyseenalainen, mutta haittavaikutuksia on selkeästi monia. Minä rokottamattomana olen tervein influenssakaudella, mutta silti se olen minä joka on vaaraksi potilaille. Rokotetuilla köhää pitkin talvea. Ja nyt varmasti tullaan vaatimaan koronarokotetta, ei kiitos, tähänkään ihniskokeeseen en osallistu.

Käyttäjän Tanja  kuva

Hei Jan, sulla unohtui kirjoituksestasi pakkorokotuslain vuoksi alalta katovat hoitajat. Kohta tämän myötä tulee lisää katoa sillä hoitajathan aiottiin rokottaa koronaa vastaan ensimmäisten joukossa. Tämmöiset nopealla aikataululla kyhätyt ja vähän tutkitut rokotteet ovat uhka terveydelle

Käyttäjän Susanna kuva

Juuri näin. Tässä syy, miksi vaihdoin alaa!

Käyttäjän Kutsumusammatti kuva

Sama juttu, tein hoitoalan työtä 10 v ja vaikka alalla on haasteita, rakastin työtäni ja olin tosi tykätty ja ammattitaitonen hoitaja.
Minut ajoi alalta pois ”rokotepakko”, periaatteessa mahdoton tehdä työtä ilman, joka vuotisia influ rokotteita, joita en tosellakaan halua joka vuosi ottaa. Olen nähnyt liian monen sairastuneen niistä, itse vuodesta toiseen pysnyt terveenä eikä sairasloma päiviä ole syntynyt. Lisäksi esim liittoni Tehyn erittäin tympeä ja puolueellinen suhatutuminen asiaan oli vika tikki, hoitajilla ei ole itsemääräämisoikeutta!

Käyttäjän Ahdistus kuva

Ne ovat isoin syy miksi tältä alalta pois haluaa. Jos et ota rokotteita sinut irtisanotaan onko se oikein?. Eikö jokaisella suomalaiselle ole ihan lain antama suoja valita rokottaako itsensä?. Eipä ole! jos sinuun käytetään negatiivisia seurauksia kietäytyessä. Suomessa ei ole pakkorokotuksia!!!!!! Mutta sotealalla on!!! Sairasta, tämä asian salailu. Tämä, aiheuttaa osalle ihan mielenterveysoireita, joista sitten maksetaan sairaslomia!. Poistakaa pykälä48.

Käyttäjän Sama homma kuva

Sinua haukutaan jos kyseenalaistat tai kieltäydyt. Ammattitaidossani- johon sisältyy myös tiedon hakeminen ja uuden oppiminen, asioiden kyseenalaistaminen Ei ole vikaa. terveyteni on liian arvokas vuosittaiseen arpapeliin.

Käyttäjän LH/sh-opiskelija kuva

Unohdit jutustasi nämä "vapaaehtoiset" Rokotukset. Kyllä itselleni tässä on suurin syy miksi unelma sairaanhoitajana murenee pala palalta. Viimeisimpänä laaja ihottuma hepatiittirokotteen jälkeen, jonka koulu tarjosi.
Oma terveys tässä elämän pelissä menee asiakkaiden kuvitelua suojaan verrattuna edelle.
Olen aina ollut huolellinen käsihygienian ja aseptiikan suhteen, pysynyt poissa töistä jos olen ollut sairas. Mutta tämä ei enää riitä vaan kaikkea vastaan pitäisi rokotteet ottaa, jotka ei ilmeisesti omalle kropalleni sovi ottaen huomioon että saanut allergisen reaktion myös muista lääkelääkeaineista.
Toivoisin ammattiliitoltakin enemmän informaatiota tälläisistä asioista ja että kaikki ammattilaiset voivat tartuttaa esim influenssaa vaikka olisikin rokotettu. Ei paljoa influenssarokote suojaa asiakkaita jos työntekijä tulee buranan voimalla töihin kun aamulla mitannut kuumeen itsellään.

Käyttäjän Tanja kuva

Vielä jäi tämä tuosta 1. Kommentistani pois joten....: Sain itse aikoinaan sikapiikistä allergisen reaktion ja se tarkoittaa sitä että olen sairaanhoitajana töihin kelpaamaton koska en enää uskalla rokotteita ottaa. Meitä allergisia hoitajia on rokotettu elvytyshuoneissa. Miettikää! Elvytyshuoneissa lääkärin valvonnassa. Onko ammatillisesti oikein alkaa edes rokottamaan rokoteallergisia? Missä on lääkärin/hoitajien ammattietiikka kun ovat tämmöiseen ryhtyneet. Entä kuinka seinää vasten on hoitaja silloin ajettu? Oman hengen kaupalla joutuu rokotteen ottamaan jotta ei menettäisi työpaikkaansa. Sitä kun on soveltumaton alalle ilman perusrokotteita ja jokavuotista influenssarokotusta. Rokottamattomuus on irtisanomisperuste ja irtisanomisesta seuraa karenssi.

Käyttäjän Hoitaja kuva

Hoitoalalla voidaan huonosti ja silti pitäisi voida hoitaa ihmisiä ja tehdä monin tavoin kuluttavaa työtä alati kiristyvin säännöin niin ei ole ihme, että ihmiset vaihtavat alaa.
Viimeisinä surkea palkankorotus mitä niin uhottiin, ettei periksi anneta ja kirsikkana kakun päällä pakollinen vuosittainen influenssarokote!

Käyttäjän Anne kuva

Suurin syy alan vaihtamiseen itselläni oli pakkorokotukset, huono työilmapiiri, työn kuormittavuus. Palkkaus oli naurettava, oman elämän ja terveyden menettämisestä.

Käyttäjän Mira kuva

Hei!
Varmasti osittain totta nuo asiat miksi hoitajat vaihtaa alaa, mutta itselle se tuli pakonsanelemana. Nimittäin en suostunut ottaman influenssa rokotetta. Sain sikainfluenssa piikin jälkeen useamman autoimmuunisairauden ja en tästä syystä uskalla enää ottaa influenssa rokotteita (muut esim. Jäykkäkouristus rokotteet kyllä otan koska ne eivät ole oireita jälkeenpäin aiheuttanut). Kövin hakemassa terveyskeskuksesta omalta lääkäriltä lausunnon tästä asiasta. No sepä ei käynyt vanhustyön johtajalle, sano että ainoastaan työterveyslääkärin lausunto käy. No minäpä kävin siellä, hän kieltäytyi myös kirjoittamasta ja sanoi että kukaan ei tule lausuntoa kirjoittamaan...
Tämän seurauksena mut siirrettiin seuraavaksi vuodeksi vanhustyöstä lasten pariin. En pitänyt yhtään joten vuoden kituuttelin ja viime syksynä jäin opintovapaalle ja lähdin opiskelemaan uutta ammattia. Ja mun työpaikka oli ihan mieletön, aivan ihana pomo ja työkaverit. Meillä oli tosi paljon vaikutusmahdollisuuksia työvuoroihin yms. En todellakaan olisi vaihtanut alaa, mutta pakko tuon influenssa rokotteen takia. :(

Käyttäjän Hanna Hirvonen kuva

Pakkorokotuksista on tullut on terveysalan yksiköissä trendi, mikä kovaa vauhtia on leviämässä sosiaalialan puolelle, myös järjestöihin ja kotona tehtävään työhön! Monet sosiaali- ja terveysalan yksiköt vastuuttomasti ja perusteettomasti tekevät päätöksiä vaatia henkilöstöltä tartuntatautilain 48§ mukaista rokotesuojaa. Ongelma on iso ja vaiettu. Se, että ongelmasta ei saa puhua, näkyy erinomaisesti blogitekstissäsi!

Vastuullinen yhteiskunta ja sen sisällä yhteisöt ja yksiköt eivät toimi pakkokeinoin! Vastuullinen hoito- ja hoivayksikkö ymmärtää ja huomioi, etteivät pakkokeinot lisää alan vetovoimaisuutta. Vastuullinen yksikkö ei pakkokeinoilla halua lisätä jo vaikeuksissa olevan terveysalan valtavaa hoitajapulaa! Vastuulliselle yksikölle on tärkeää, että kiinnostus alaa kohtaan säilyy myös tulevaisuudessa. Vastuullisen yksikön tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia henkilöstönsä hyvinvoinnista ja ennenkaikkea perustuslaillista oikeuksista! Tiedämme henkilöstön hyvinvoinnin vaikuttavan suoraan asiakkaisiin, työn tehokkuuteen, työn iloon tai sairauslomien määrään ja kaiken tämän myötä talouteen. Vastuullinen yksikkö tekee vastuullisia päätöksiä, suhtautuen asioihin kriittisesti, asioihin perehtyen ja seuraamuksia tarkastellen. Vastuullinen yksillö uskaltaa olla rohkea ja näyttää esimerkkiä, olla jopa eri mieltä!

Ongelmat koskevat pakkokeinojen lisäksi influessarokotetta itsessään. Moniko tietää, että influenssarokotetta ei tarvitse WHO:n päätöksen mukaan testata luotettavimmalla RCT -menetelmällä?Kuka tietää, mitä vaikutuksia muilla keinoin testatulla rokotteella on, kun se pakkopiikitetään jo opiskelijoille, jotka työuransa aikana tulevat rokotetuiksi pelkästään influenssarokotteen osalta noin 40 kertaa! Moniko nuori opiskelija uskaltaa, rohkenee tai ymmärtää edes kyseenalaistaa "pakkopykälää". Suunta on äärimmäisen huolestuttava. Ja ovella jo odottaa seuraava, koronarokotus.

Vastuullinen työntekijä pitää huolta oikeuksistaan ja terveydestään. Kuinka monta työntekijää alalla onkaan, jotka pelosta (leimautumisen pelko ja työpaikan menetys) ja pakosta ovat rokotuksen ottaneet! Kaikilla ei ole voimia lähteä taisteluun tämän äärimmäisen tärkeän asian puolesta. Osa jaksaa yrittää ja osa luovuttaa (ottaa piikin). Osalta löytyy voimia alanvaihtoon, voimia välittää terveydestään ja oikeuksistaan sekä rohkeutta puuttua koko yhteiskuntaa laajasti koskevaan ongelmaan.

Käyttäjän Katja kuva

Pakkorokotteet on itselleni viimeinen niitti ja tosiasiassa ainoa painava syy vaihtaa alaa. Tykkäsin työstäni ihmisten parissa, mutta omaa terveyttäni en työn takia ala riskeeraamaan, sen enempää vuosittaisella influenssarokotteella kuin uudella tutkimattomalla Koronarokotteella. Toki tunnistan ja allekirjoitan kaikki muutkin kommenteissa mainitut alan epäkohdat, mutta pakkorokottamisessa menee raja. Tästä pelkkiä ongelmia aiheuttavasta lakipykälästä olisi syytä puhua ääneen, eikä yrittää peitellä. 48§ voimaanastuessaan ei ole saanut mitään hyvää aikaiseksi.

Käyttäjän Samaa mieltä kuva

Hyvin muotoiltu. Valitettavasti tämmöiset puheenvuorot puuttuvat tehyn julkaisuista.
Hoitajat halutaan hiljentää.

Käyttäjän Susanna kuva

Vielä en ole elaa vaihtanut, mutta vakavassa harkkinnassa se kyllä on, vaikkakin ikää jo 54v. Syynä tähän on nuo tutkimattomat, testaamattomat millälie apuaineilla kasaan kyhätyt rokotteet. Varsinkin kaiken peastava influrokote, jota mainostetaan täydellisenä ja Pakollisena hoitohenkilökunnalle ( ja myös pelkille paperinheiluttajille hoitoalalla). Todellisuudessahan nuo kasataan hakuammuntana ja toimivuus vähintäänkin kyseenalainen ja todistetusti altistaa mm. koronale alentuneen ja sekaisin menneen immuunisuojan vuoksi. Sitten kun aletaan puhumaan haittavaikutuksista, joita saattaa tulla vasta kymmenien vuosien päästä, onkin talutusnuorassa olevat ammattiliitot ja THL hipihiljaa.
Olisiko viimein aika puhua myös näistä asioista avoimesti, niinkuin enenevissä määrin esim. Saksassa puhutan???????

Käyttäjän Pian ex-sairaanhoitaja kuva

Tutkimustietoa hoitajien alalta lähtemisestä on, ja niissä yleensä tulee esille huono palkka, huono johtaminen, vaikeus sovittaa yhteen työtä ja henkilökohtaista elämää sekä neljäntenä urakehitysmahdollisuuksien puuttuminen. Omalla kohdallani tunnistan nuo kaikki. Avaan niitä tässä vähän.

Alkuun harmitti eniten huono palkka, se oli sellaisena perusharmituksena taustalla koko ajan. Ei siitä mihinkään pääse, että palkka on sairaanhoitajan työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden liian pieni. Itse työskentelin ensin hoivapuolella, missä yksityisen TES:in mukainen palkka G 21 oli 2174 euroa/kk. Sairaanhoitajat ei ainakaan siinä hoivakodissa tehneet lainkaan yövuoroja, koska se olisi tullut liian kalliiksi. Sen jälkeen olin töissä päivystysvastaanotolla, missä ei tehdä ollenkaan yötyötä, mutta kun uusi tehtävä edellytti aiempaa enemmän itsenäistä päätöksentekoa ja työehtosopimus vaihtui KVTES:iksi, niin palkka nousi 2538 euroon. Siinä sitten olin urani huipulla, odotellen ikälisiä, jotka voisivat nostaa palkkaa ensin 5 vuoden kokemuksen jälkeen 4% ja 10 vuoden kokemuksen jälkeen 8%. Ärsyttää kun palkan pienuudesta valittavat on julkisessa keskustelussa mitätöity inttämällä, että tuleehan siihen lisät päälle. No, ei tosiaan läheskään kaikilla tule, ja jos joku tekee töitä yöllä, niin eikös siitä nyt kuulu jokin lisä maksaakin?

Johtaminen vaihteli eri työpaikoissa, mutta yleisesti ottaen se oli ällistyttävän huonoa. Sellaista määräilyä ja kyttäämistä en missään muualla ole nähnyt kuin hoitoalalla. Suurimmalla osalla hoitoalan esimiehistä ei ole johtamiskoulutusta, tai sitten työn ohessa on tehty jokin rimaa hipoen läpäisty YAMK, jonka ei ole ollut tarkoituskaan lisätä osaamista vaan tuottaa vain muodollinen pätevyys. Rokotuksiin pakottaminen on osa tuota työnantajan käyttämää määräysvaltaa. Itse kyllä aina rokotukset olen ottanut, kun ne on ilmaiseksi saanut, mutta ymmärrän niitä, joilla on allergioita tai muuten saavat rokotteista helposti sivuvaikutuksia, eivätkä siksi jokaista flunssapiikkiä halua ottaa.

Työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen varmasti korostuu enemmän niillä, jotka tekevät työvuorolistan mukaan kolmen viikon jaksoissa. Omalla kohdallani yhteen sovittaminen oli useimmiten aika helppoa, koska tein päivätöitä ja käytössä oli liukuva työaika. Poikkeuksena tähän oli koronakevät, jolloin poikkeuslaki antoi työnantajalle valtuudet määrätä uudet pelisäännöt. Työaika oli alun perin sovittu pääsääntöisesti 8-16 välille, mutta maaliskuun lopulla käskettiin tehdä klo 18 saakka. Kun tätä oli jatkunut muutama viikko, määrättiin jatkamaan klo 20 saakka. Syyksi kerrottiin, että ei saatu muuten kaikkia töitä tehdyksi. Lisäväkeä ei edes yritetty rekrytoida, vedottiin säästöihin. Kesälomia ei vahvistettu ennen kuin toukokuussa, eikä lomia saanut koulujen loma-aikaan kuin 1-2 viikon pätkissä, eikä kaikki pienten lasten vanhemmat saaneet yhtään lomaa ennen elokuuta.

Mistään urakehitysmahdollisuuksista on turha puhua. Sairaanhoitaja ovat kuin orjattaria tai robotteja, joista otetaan kaikki teho irti ja heitetään sen jälkeen menemään ja korvataan uudella. Työnantajan intresseissä ei ole, että sairaanhoitajat jatkokouluttautuvat, koska silloin he ovat vähemmän töissä ja lähtevät muualle. Tätä asennetta ei muuta edes tutkimusnäyttö siitä, että hoitotyön laatua eniten nostava tekijä on hoitajien koulutustason parantaminen. Sairaanhoitajien koulutustason nostaminen vähentää kuolleisuutta. Silti Suomessa on muihin sivistysmaihin nähden todella vähän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita kliinisiä asiantuntijoita. Sairaanhoitajia ei kannusteta kouluttautumaan, vaan heidät halutaan pitää alempina työntekijöinä esimerkiksi lääkäreihin nähden, ja tämä näkyy johtamisessa ja urakehityksessä. Olemme varmaan ainoa maa, missä vanhalla opistokoulutuksella saa saman palkan kuin AMK-tutkinnolla, ja ainoa palkkaa nostava tekijä on työpaikalla vietetyt vuodet. Minulle ei tule sitä 4% ikälisäkorotusta, koska olen oman ratkaisuni tehnyt, enkä palaa syksyllä loman jälkeen enää sairaanhoitajaksi.

Käyttäjän Sairaanhoitaja kuva

Pitkään työpaikassa ollut työkaveri sai opiskelupaikan terveystieteiden maisteriopintoihin. Anoi syksyksi opintovapaata, mutta ei saanut. Halusi opiskella, niin joutui irtisanoutumaan.

Käyttäjän kukkis. kuva

Kiitos ja kumarrus, nostan hattua! Minä lähden myös, kun saan opiskeluni valmiiksi.

Käyttäjän Kollega Kolmonen kuva

Kouluttautumista ei myöskään huomioida tai palkita. Koulutustason nostamiseen ei kannusta se että sama palkka ja samat työt jatkuvat olipa opisto-, amk-, yamk-, tai jopa maisteritutkinto. Harvat ovat valitut kun perustyöstä pois pyritään. Urakehitystä tapahtuu vain jos on oikea henkilö oikealla hetkellä oikeassa paikassa tai "vihreämmällä oksalla" jo oleva kaveri vähän jeesaa. Oma polku olisi otettava haltuun jo uran alussa, hakeuduttava siinä heti oikeille väylille jotta voisi jo työiän keskivaiheilla ollakin koulutustaan ja mielenkiintoa vastaavissa tehtävissä. Muuten vaarana on jumittaa sektorille josta ei enää pääse vaihtamaan, varsinkin jos työn perässä muuttaminen ei yksityiselämän puolesta ole enää realiteetti.

Käyttäjän Heidi kuva

Minua ärsyttää eniten se, että jopa Tehy niputtaa kaikki hoitajat samaan. Oikeasti, kansainvälisesti vertailtuna, vain AMK-tutkinnon suorittaneet sairaanhoitajat ovat palkkakuopassa. Lähihoitajien ja opistotutkinnon suorittaneiden sairaanhoitajien palkka on kansainvälisesti vertailtuna ihan samaa tasoa kuin muuallakin. Jos ei suostuta erittelemään, niin AMK-sairaanhoitajien palkkakuoppaa ei saada korjatuksi.

Ne on AMK-tutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia, jotka lähtevät Suomesta ulkomaille töihin (ei muita edes houkutella), eikä heitä ole tulossa tänne lisää. Ei näillä palkoilla houkutella edes aasialaista työvoimaa. Jos joku lähtee Aasiasta Eurooppaan töihin, niin varmasti hän menee sellaiseen maahan, missä saa parempaa palkkaa kuin Suomessa.

Nyt, kun puhutaan vaan hoitajista, ilman mitään erittelyä, niin ei tiedä, mistä puhutaan. Lähihoitajien palkoista ja AMK-sairaanhoitajien osaamisesta ja vastuusta? Opistosairaanhoitajien ikälisistä? Ei ole sellaista ammattia tai koulutusta kuin hoitaja. Lähihoitaja tuskin vaihtaa alaa siksi, että palkka olisi työn aativuuteen nähden huono. Eihän se edes ole. Peruspalkka on lähes sama kuin sairaanhoitajalla ja lisien kanssa lähihoitaja saa usein ylikin sairaanhoitajan palkan.

Käyttäjän opistohoitaja kuva

Miten opistotason sairaanhoitajan ja AMK-sairaanhoitajan tehtävänkuva eroaa toisistaan?

Käyttäjän Imppa kuva

No nyt..
Olen opistotason sh ja töissä ulkomailla, ollut jo vuosia... Täällä palkkaan vaikuttaa työvuodet ja kokemus osastosta jolla töitä teet, EI koulutus. Voit myös yrittää hinata palkkaasi ylöspäin tekemällä asioita jotka auttavat työyhteisöä tai helpottavat työntekoa, näyttöön perustuvasti tietenkin. Suomalaisen AMK sh tutkinto jää jälkeen täällä olevien ulkomaisten kollegojen yliopistotutkinnosta. Ihmettelevät ääneen kuinka suomalaiset saa käyttää batchelor tutkintoa haussaan koska eivät sitä ole heidän mielestään edes suorittaneet..

Käyttäjän Tina kuva

Pakkorokotus oli viimeinen tippa vaihtaa alaa.
Hoitajan urani v. 2007-2020.

Käyttäjän Kätsy kuva

Minusta voisi puhua myös työsopimuksien ketjuttamisesta yms. Alalla on tarvetta työntekijöille aina, mutta nykyään ei saa kuin määräaikaisia työsopimuksia ja joka syksy ja kevät joutuu jännittämään jatketaanko työsuhdetta ja millä prosentilla. Ahdistaa elää tämmiösessä epävarmuudessa!

Käyttäjän Alanvaihtaja kuva

Vaihdon kaksi vuotta sitten alaa. Olin kerennyt tehdä hoitotyötä alle kolme vuotta. Pidin itse työstä todella paljon ja koin löytäneeni unelma-ammattini. Allekirjoitan tekstissä kaikki mainitut kohdat täysin ja kun kohtia on monta, saivat ne lopulta minut laittamaan oman terveyteni sekä jaksamiseni etusijalle ja päädyin vaihtamaan alaa. Nyt teen työtä, joka paljon stressittömämpää, kevyempää ja reilusti isommalla palkalla. Työ ei ole unelma-ammattini, mutta menettelee. Harmittaa, että sairaanhoitajan tutkinto valuu viemäriin, mutta kyllä oma elämä on tullut helpommaksi alan vaihtamisen jälkeen!

Käyttäjän Sh kuva

Olen sairastunut neurologisesti sikapiikin jälkeen siten, että muutkaan rokotteet ei minulle enää sovi ja minulla on siitä neurologin todistus. Tällä todistuksella ei ole ollut työnantajalle mitään arvoa. Tärkeintä on se, että kaikilla työntekijöillä on influenssarokote. Ja kohta toki koronarokote.
Tyttäreni oli vuosia kiinnostunut hoitoalasta, mutta pakkorokotusten myötä hänkään ei enää alalle halua.
Menetämme hyviä hoitajia tämän väärintulkitun lain takia. Meidän perheestäkin kaksi.

Käyttäjän Ex-hoitsu kuva

Epätasa-arvoinen kohtelu oli suurin syy alanvaihtooni. Johto myöntää toisille (kavereilleen) koulutusta, pitkiä lomia ja henkilökohtaisia lisiä. Tällä ei mitään tekemistä koulutuksen kanssa, van kyse on pärstäkertoimesta.
Maistereita pidetään rivihoitajana ja joku yamk:in suorittanut pääsee johtotehtäviin (Osastonhoitajaksi) maistereiden ohi.
Eikö ylihoitajan työn vähimmäisvaatimus tänä päivänä ole tohtorintutkinto ja osastonhoitajan maisterintutkinto???

Huono johtaminen oli isoIn ongelma ja se sai minut äänestämään jaloillani!
En ole katunut päätöstäni!!!

Käyttäjän Tuleva ex-hoitaja kuva

Olet asian ytimessä. Hyväsisarjärjestelmä rehottaa. Johtajisto pitäisi vaihtua, kuten kunta- tai valtionpolitiikassa, jotta kaikenlainen kuppikuntaisuus saataisiin pois, ja päätösten takana painaisi faktat, ei omat mieltymykset tai kaverisuhteet.

Käyttäjän Sh vielä kuva

Samaan törmäsin etenkin somatiikan puolella. Työ oli äärettömän hektistä ja raskasta, lisän siihen teki se, että toisten ääni kuului esimiesten korviin paremmin kuin toisten. Pientä muutosta alkoi tapahtua, kun "vanhan koulukunnan" yh:t ja oh:t alkoivat jäädä eläkkeelle. Työsuojelua myöten hyväsisarjärjestelmä vaikutti ja tänä päivänä menisi varmaan tarkasteluun ne toimet, joita aikanaan sillä tasolla tehtiin ja miten hoitajia työsuojelua myöten kohdeltiin. Työsuojeluvaltuutetut kun olivat samaa pataa esimiesten kanssa ja vaikka työntekijä viimeisenä keinonaan koitti hoitaa epäkohtaa työsuojelun kautta, joutui hän viimein syytetyksi molemmilta tahoilta, vaikka todellisuudessa vika oli toisaalla. Psykiatrian puolelle vaihdettuani ensimmäisenä huomasi selkeän eron asenteessa ja arvostuksessa työntekijää kohtaan positiivisessa mielessä.
Alaa olen vaihtamassa silti minäkin samoista syistä kuin niin moni muukin. Reilu 20 vuoden sairaanhoitajana työskentelyn jälkeen epäkohdat alkavat tekemään tehtävänsä. Työ on tänä aikana muuttunut monin verroin kiireisemmäksi ja vaativammaksi, tässä kohtaa sitä jo haluaisi saada työnsä vaativuutta vastaavaa palkkaa. Olen ollut jo kauan sen suhteen "urani huipulla" enkä tämän enempää tule koskaan tienaamaan. 3-vuorotyö on myös tehnyt tehtävänsä, lapsetkin on siinä ajassa kasvaneet jolähes aikuisiksi ja olen ollut koko heidän elämänsä ajan liian paljon poissa kaikesta yhteisestä perhe-elämästä työni vuoksi. Sitä kadun, mutta niitä vuosia en enää takaisin saa. Tässä kohtaa elämää haluaa alkaa pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan, mutta 3-vuorotyö ei sitä tue työmuotona ja pitää myös huolen siitä, ettei mihinkään säännölliseen harrasteeseen pysty koskaan sitoutumaan. Ymmärtää, kuinka paljon työ vaikuttaa ihan kaikkeen omassa elämässä ja kuinka paljon se on vienyt mahdollisuuksia viettää mielekästä omaa elämää työn ohessa jo ihan senkin takia, että usein työvuoron jälkeen on niin poikki, ettei tule enää mieleenkään lähteä liikkumaan tai urheilemaan mihinkään, kun olet saanut ruoat tehtyä ja muut arkiaskareet hoidettua.
Nyt olen valmistunut uuteen ammattiin ja kun tuolta alalta mielenkiintoisen työn löydän niin valintani on selvä-vaihdan.

Käyttäjän Anonyymi kuva

Minä olin viime vuorossa lähihoitajan lisäksi myös putkimies, muuttomies, talonmies, siivooja ja sitten vielä keittäjä. Vajaa miehitys vuorossa ja siistijä jäi korvaamaan yhden hoitajan iltavuoroon. Silmät tarttisi olla selässäkin, koska koko ajan sattuu ja tapahtuu.. kun syötät asiakasta, niin sillävälin kaksi hakkaa toisiaan käytävällä.. kun juokset siihen väliin, saat itse nyrkistä ja samalla syötettävä tukehtuu perunaan pyörätuolissaan. Aivan perseestä. En haluaisi vaihtaa alaa, koska pidän työstäni.. mutta jotain inhimillisyyttä hoitajia kohtaan! Olen joka työvuoron jälkeen rättiväsynyt ja sitten pitäisi jaksaa lasten harrastukset, ruokkimiset, kinastelut, siivoukset.. lähinnä kaikki, mitä työssänikin teen. Ja sen lisäksi vielä se palkkaus.. huh. Taas on tuskaiset 20 vuorokautta odotella seuraavaa palkkapäivää.. ruokakassi jakoonkaan ei ole aikaa mennä, saatikka terapiaan, joka olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten.

Käyttäjän Anonyymi kuva

Lähdin tänä syksynä opiskelemaan uutta alaa enkä kadu hetkeäkään! Suurin syy alan vaihtoon oli se, että huomasin kuormittuvani enemmän huonosta työilmapiiristä ja pahoinvoivista työkavereista entä itse työnteosta.
Ikävä kyllä, alalle valuu liikaa entisiä koulukiusaajia ja mt-ongelmaisia jotka sitten vaikuttavat koko työyhteisöön toksisesti.

Käyttäjän Minna-Maija kuva

Surkea palkka, joka ei millään muotoa ole linjassa työn haasteellisuuden, paskojen työaikojen, ylipitkien vuorojen, jatkuvan kouluttautumisen, väkivallan uhan ja vastuun kanssa. Ei mahdollisuutta lakkoiluun ja poikkeustilanteessa ilmaista työntekoa ilman minkäänlaista arvostusta. Pakkorokotukset olivat itselleni viimeinen niitti. Rokotusohjelman tutkitut ja vanhat rokotukset kunnossa tietenkin, mutta nämä vuosittaiset influenssarokotteet( ja kohta koronarokotteet), jotka täysin arpapeliä, joiden haittavaikutukset usein suuremmat kuin hyöty. Se riitti! Kukaan ei määrää, mitä myrkkyjä muhun laitetaan. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus.

Käyttäjän Ex-hoitaja (AMK)  kuva

Eikä tästä ammatista saa siis edes erota ja vaihtaa hommia. Koronakriisi iski ja STM linjasi, että kaikki koulutuksen saaneet tänne näin jos kutsu käy - ihan sama oletko muualla töissä vai et! En olisi uskonut että koulutuksesta voi tulla tällanen rasite! Tämän tiedoksiannon alku sittemmin poikkesi siitä miten asiaa sovellettiin, mutta kyllä tuntui törkeältä! Vapaa valtioko muka, no ei ole hoitajille!

Käyttäjän Väsynyt kuva

Viikottain mennään alimiehityksellä, potilaita kuitenkin koko ajan ylipaikoilla. Sijaisia tulee ja menee, työturvallisuus kärsii ja pahimmassa tapauksessa työryhmässä vaan yks kollega, johon voit työturvallisuuden puolesta luottaa. Työpäivien jälkeen monesti niin poikki, ettei jaksa harrastaa ja huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Viime keväänä ripeä pakkosiirto toiseen yksikköön, jossa en koskaan ollu työskennellyt ja kaikki oman osaston hommat jäi kesken, palaverien sopimiset jne. Työnkuvakin oli toisenlainen, mitä olin kuullut.
Ja pakkorokotus.. Taidan lopettaa alalla jo ennen seuraavaa rokotusta.
Uusi ala jo vahvasti harkinnassa, töitä riittäis ja peruspalkka alkais toisella numerolla. Tosin harmittaa heittää hukkaan vasta käyty koulu, mut ei kiinnosta enää hoitoala, sen lukuisat epäkohdat ja tää jatkuva venyminen ja väsyminen.

Käyttäjän Alanvaihtaja kuva

Kurja palkka suhteutettuna vaatimuksiin ja työn määrään, päivittäinen väkivallan uhka, jatkuva alimiehitys, olematon perehdytys, ilkeilevä ja hierarkkinen työyhteisö, muutosvastarinta, Apotti, huono johtaminen, kolmivuorotyö, epäergonominen työvuorosuunnittelu, riittämätön aika palautumiseen yövuoroista & pitkistä työputkista. Monilla keinoin voi ittensä tappaa, mutta työllä en sitä tee. Kiitos hoitsuvuodet 2015-2020.

Käyttäjän Sara kuva

Tämä teksti ja kommentointi tulisi olla muillakin foorumeilla kuin alan ihmisten liiton sivuilla. Täyttä ja painavaa asiaa. Voisiko kirjoittaja viedä tekstiään eteenpäin?

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hei! Olen linkannut jutun sosiaalisen median kanaviini ja se on ollut esillä erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä. Toki voit jakaa blogitekstiä myös tiedossasi olevissa some-kanavissa ja ryhmissä.

Käyttäjän A.k kuva

Lukekaapa rokotekammoiset rokotteista muualtakin kuin iltapäivälehtien sivuilta. Hävettää entisenä sairaanhoitajana lukea näitä rokotuskielteisiä kommentteja, kun korkeakoulun käynyt terveydenhuoltoalan ammattilainen ei nojaa väitteitään tutkittuun tietoon vaan puhtaaseen mutuiluun.

Käyttäjän Sh kuva

Et sitten lukenut korkeakoulun käyneenä mitä sinun mukaasi ”rokotuskammoiset” kirjoittivat. Ei tarvita tutkimuksia jos omakohtaisesti sairastuu rokotteesta. On tervettä itsesuojeluvaistoa välttää samaa tilannetta uudelleen . Missä empatia ?

Käyttäjän a.k kuva

Ei tainnut olla kuin yhden kommentoijan kohdalla rokotteen jälkeisestä sairastumisesta neurologin todistus. Eli nimenomaan tarvitaan tutkimusta, jotta voidaan todeta varmaksi, että esim autoimmuunisairauden aiheuttaa jokin rokote, eikä tehdä maallikkomaisia suoria päätelmiä asioista. Asiat kun eivät ole niin yksinkertaisia. Tulisi muistaa, että ihmisillä voi olla tietämättään alttius sairastua ja autoimmuunisairauden puhkeamisen syyt vielä nykyaikana epäselviä ja arvelujen tasolla.

Käyttäjän kukkis. kuva

En ole rokotusvastainen, mutta joka vuosi ihmettelen miten ihmeessä se sama tauti osaa iskeä täsmällisesti 2 viikon sisällä influenssarokotuksen saamisen jälkeen? Tätä on jatkunut niin kauan kuin pakkorokotus on ollut voimassa. Miksi tulen kipeäksi influenssarokotuksen jälkeen?
Kohta en enää tule sairaaksi :) valmistun uuteen ammattiin ensi keväänä ja sanon hyvästit hoitoalalle.

Käyttäjän Sh kuva

Pian entinen hoitaja täälläkin kirjoittaa. Pakkorokotukset ajaa minutkin tältä alalta pois mikäli koronarokotetta aletaan testaamaan väkisin hoitohenkilökunnalla. Joku raja tähän hoitajien kyykyttämiseen täytyy saada!

Mainos
Mainos