Kuva: Unsplash

Sairaanhoitaja ja opiskelijan tökerö kohtelu

Ei mikään oikeuta kohtelemaan toista ihmistä tuolla tavalla, huudahdan tuohtuneena. Kuuntelen sairaanhoitajaopiskelijoiden huonoja kokemuksia harjoittelujaksoilta. Osa on kokenut syrjintää, tiuskimista, väheksymistä ja naurun alaiseksi saattamista. Yhtä kaikki, asiatonta käytöstä.

Tuntuu oudolta, ettei opiskelijaa kutsuta kuuden viikon harjoittelujakson aikana kertaakaan nimeltä. Hän on ollut aina ja kaikkialla vain ”opiskelija”. Kuinka vaikeaa on opetella puolessatoista kuukaudessa työvuorolistalta ja nimikyltistä opiskelijan nimi?

Vaikuttaa pahalta, että opiskelijan annetaan ymmärtää olevan työpaikalla pelkkänä riesana. Raskaan hoitotyön pällistelijä, jonka ohjaus teettää ylimääräistä työtä. Se tuskin on opiskelijan vika. Mihin on unohtunut että, jokainen meistä terveysalan työntekijöistä on aloittanut uransa opiskelijana?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Karmivinta on, kun opiskelijaa ei ole tarkoituksella otettu mukaan porukkaan. Hän on syönyt eväänsä muualla kuin muut, koska ”kahvihuoneessa ei ole tilaa kaikille”. Hän on saanut osakseen jäätäviä katseita ja palaute on lähtenyt yleensä moitteista. Onko silloin unohtunut, että ohjattava on parin vuoden päästä valmistuva kollega? Ilman rakentavaa palautetta on mahdotonta oppia hoitotyöstä mitään.

Muistan ikuisesti neurokirurgian osaston harjoittelujaksolta oman pikku opiskelijakiusaajani. Olisin halunnut ja voinut oppia häneltä paljon, koska hän oli etevä työssään. Mutta hän piti v-mäisellä asenteellaan tarkasti huolen, että tunsin itseni maan tomuksi hänen jyrätessä ivallisesti ylitseni. Opiskelijoiden palaute ei siis valitettavasti tule minulle yllätyksenä.

Se mikä yllättää, on työryhmän asenne. Eikö kukaan vieläkään uskalla nostaa nokkimisjärjestyksestä päätään? Sanoa, ettei opiskelijaa voi kohdella kaltoin. 

Toisaalta mietin myös välillä joidenkin opiskelijoiden käytöstä. Eikö kukaan ole kertonut, miten ollaan ajoissa työpaikalla, katsotaan silmiin ja tervehditään? Miten sanotaan oma-aloitteisesti, että voitko opettaa minulle tekemäsi hoitotyön toimenpiteen tai saanko kysyä sinulta muutaman asian. Käytöstapojen puute ei tosin oikeuta tökeröön käytökseen opiskelijaa kohtaan.

Moraaliton ja jatkuva negatiivinen käytös lamaa kenet tahansa. Erityisesti haastavaa ja vastuullista hoitotyötä opiskelevan nuoren mielen. Kauhusta jäykkänä mieli sumenee helposti, eikä oppimisesta tule mitään.

Jokaisen harjoittelupaikan seinällä tulisi roikkua kyltti. Siinä lukisi, että meille jokainen opiskelija ja työntekijä on tärkeä. Lähdemme siitä, että jokainen tänne tuleva on kykenevä oppimaan. Meille riittää, kun jokainen yrittää ja tekee parhaansa. On muistettava, että hyvä opiskelijaohjaus on työpaikalle myös imagokysymys ja rekrytointivaltti.

Itse päätin opiskelijana, etten kauhukokemuksieni jälkeen ikinä hakisi tietylle neurokirurgian osastolle töihin. En, vaikka se olisi maailman viimeinen sairaanhoitajan pesti. Päätös on pitänyt pari vuosikymmentä, koska olen hakeutunut töihin sinne missä minua arvostetaan. Seurasin myös vuosia inhokkineurokirurgisen osaston vaikeaa sijaispulaa. Mikä sen mahtoikaan aiheuttaa?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Paspartoo kuva

Noin 7 vuotta sitten tein viimeisiä harjoitteluja aluesairaalan sisätautiosastolla. Aamutoimien aikaan ihmettelin, että mihin kaikki hoitajat hävisivät. Menin katsomaan kahvihuoneeseen ja sielähän he olivat. Ajattelin, että onpa kummallista kun eivät mitään sanoneet. Olin juuri istutumassa syömään eväitäni, kun kello rupesi soimaan. Pöydän toiselta puolelta kuului: opiskelija menee, hopi hopi. Tämän jälkeen tuli palaute, että opiskelijat syövät eväänsä potilaiden kanssa käytävän päässä, koska kahvihuoneessa ei ole tilaa. Tai kanttiinissa tai missä tahansa muualla. Valmistuttuani, en mennyt ikinä tuolle osastolle töihin, vaikka perään soittelivat. Ihmettelivät kun eivät saa sijaisia.

T. Entinen mieshoitaja

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Juuri tällaisille kokemuksille tulevaa kollegaa kohtaan on oltava nollatoleranssi.

Käyttäjän Mimmi kuva

Ihan kauhealta kuulosta kokemuksesi! Jotenkin kuvittelin sinua mieheksi jo tarinasi perusteella. Kertooko se jotain sukupuolisyrjintästä?

Käyttäjän Mimmi kuva

Kiitos kun kirjoitit tästä! Allekirjoitan kaikki nämä kokemukset ja pahempaakin. Tästä on hyvää puhua ja kirjoittaa lisää. HUS: issa olen tehnyt yhteensä 3 harjoittelua, joista yksi on ollut ihana paikka ja kaksi muut ihan kauheita! Töölön sairaalassa ohjaaja huusi meille moduuli-opiskelijoille niin kovaa, että potilas oli jättänyt asiakastyytyväisyys palautteeksi ettei opiskelijoita saa kohdella näin huonosti. Moduuliopiskelioiden voimiin jaksettiin nämä 6 viikot. Meilahden sairaalassa heti ekalla viikolla odotettiin että osaisin kaiken! Sanomisia tuli olemattomista asioista ja jatkuva negatiivinen palaute lamautti minut kokonaan. Selän takana puhuttiin minusta jatkuvasti negatiivisia asioita ja tultiin kertomaan että susta puhuttiin niin ja näin. Väliarvioinnissa kerroin että toivoin että hoitajien stressi ei heijastuisi opiskelijaan. Tämä vaan vaikeutti tilannetta. Olin se ”hankala persoona” tästä lähtien. Kerran sihteeri kommentoi miten huonosti ohjaaja kohteli minua. Olin niin masentunut harjoittelusta että tuli oikein pahaolo aina työpäivillä.
Ymmärrän ettei ole helppoa samalla ohjata ja tehdä vastuullista stressaavaa työtä. Pakotetaanko ohjaustyötä? Saako ohjaaja minkäänlaista lisiä ohjauksesta? Mutta opiskelija ei ole syyllinen eikä ohjaajan nyrkkisakki. Harjoittelut ja ohjaustyötä voi kehittää monella eri tavoilla. Mallia voi ottaa muilta aloilta. Hoitoalan harjoittelut ovat liian monta eriä! 7 x 6 vko on yli 10 kk harjoittelua yhteensä! Yleensä puolet näistä mm lasten harkat ovat turhia! Näitä harjoittelujaksoja pitää lyhentää ja keskittää vaikka kolmeen erään ja opintoja voi fokusoida suuntautumiseen. Tästä olisi kaikille win-win-win tilanne.

Käyttäjän P.P. kuva

2008-2010 useat LKS:n osastot ja poliklinikat. Olen syönyt eväät kahviossa tai pukuhuoneessa, seisonut usean päivän ajan poliklinikan käytävillä hoitajan puku päällä kahdeksan tuntia, koska minulle ei ollut ohjaajaa, jätetty yksin äitiyspoliklinikan vastaanottoon kun muut lähtivät työkaverin eläkejuhliin ja saanut huudot, kun en hoitanut asiakkaita (raskaanaolevia naisia toisen vuoden sh-opiskelijana)...

Käyttäjän P.P. kuva

Ja mikä ironisinta. Yksi töykeimmistä hoitajista oli myös Tehyn opiskelijavastaava.

Käyttäjän JS kuva

Minulla taas on hyviä kokemuksia eräältä kuntoutusosastolta. Siellä otettiin kaikki opiskelijat ja harjoittelijat lämpimästi vastaan, ei syrjitty ja syötiin samassa kahvihuoneessa. Kutsuttiin nimeltä, lääkärit olivat myös ihania ja mukavia. Kenelläkään ei ollut asenne että "no kun se on opiskelija/harjoittelija, ei se osaa". Vaikka mistä sitä tietää mitä ne meidän selän takana jauhoivat.

Käyttäjän Kia kuva

Omalla kohdalla harjoittelun ohjaaja on seissyt vieressä pyörittelemässä silmiä ja huokailemassa muille että ”joo meillä kestää tässä kyllä vielä” lääkehuoneessa kun olen tuskaillut lasiampullien avaamisen kanssa, apua ei kuitenkaan tarjonnut kertaakaan. Opiskelijaksi ollaan huudeltu viiden viikon ajan, vaatteet on pitänyt vaihtaa tyhjässä potilashuoneessa ja kahvitauoilla on käsketty lukemaan potilasasiakirjoja muiden istuessa tauolla. Valmistuin viime vuonna sairaanhoitajaksi mutta nyt olen jo opiskelemassa uutta alaa.

Käyttäjän Sairaanhoitaja Turust kuva

Tämä kirjoitus varmaan syntyi Turun Sanomiin lähettämäni mielipidekirjoituksen pohjalta? http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/4054082/Lukijalta+Terveysalan+opiskelijoita+kohdellaan+torkeasti Ei se mitään, hyvä, että asiasta puhutaan! Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että hoitajilla näitä kokemuksia on! Tuntuu, että asiasta vaietaan ja todetaan "no, hoitoala nyt on sellainen ja se on kestettävä!" Miksi olisi? Tuskin muillakaan aloilla ajatellaan, että on okei antaa palaute opiskelijalle tyyliin: "Sä oot hyvä tässä, mutta HUONO näissä."

Käyttäjän P.P. kuva

Todella hyvä teksti!

Käyttäjän Kokemusta on kuva

Minulle todettiin Salon sairaalassa joskus, että: "Sulla on oltava jokin häiriö", kun epäonnistuin eräässä tehtävässä. Ohjaajan mielestä oli samantekevää, että tehtävässä "opastanut" ihminen tiuski ja haukkui minua koko ajan. "Kyllä sulla nyt jotain on." En saanut edes empatiaa osakseni, olankohautuksen vain. "Ei muilla ole hänestä tuollaisia kokemuksia."

Käyttäjän Anonyymi kuva

Omista harjoitteluista yli 20v, mutta muutamia yhtä ikäviä kokemuksia oli. Jouduin juoksemaan ohjaajana perässä, kun ei koskaan kertonut, että nyt tehdään sitä ja sitä, tämä siis ensimmäisessä harjoittelussa. Lasten harjoittelussa ohjaaja ei ohjannut, eikä antanut tehdä mitään, taas kuljin vain perässä. Molemmissa harjoitteluissa annoin palautteen, mutta omaksi syykseni meni. Viimeisessä harjoittelussa minua kutsuttiin koko ajan opiskelijaksi ja kun yhden toimenpiteen kohdalla pyysin ohjausta , niin vastaus oli, että eikö teillä koulussa näitä opeteta.

Käyttäjän Nollatoleranssi kiusaamiseen! kuva

Hoitoalalla on kurja työilmapiiri. Epäasiallinen kohtelu, juoruaminen, pahan puhuminen, huono johtaminen ja työpaikkakiusaaminen ovat hoitoalan suurimmat ongelmat. Pakolliset harjoittelujaksot ovat hoitoalalla opintojen kamalinta aikaa. Opiskelija on pakollisissa harjoitteluissa täysin lainsuojaton. Osa ohjaajista kohtelee opiskelijoita epäasiallisesti, ilkeilee, juoruaa, nöyryyttää ja kiusaaa. Kiusaava ohjaaja ei pidä ohjauksesta ja/tai ohjattavasta opiskelijasta ihmisenä. Kiusaajia löytyy niin vanhustenhoidosta, hoitokodeista, kunnallisesta kotihoidosta, terveyskeskusten poliklinikoilta ja vuodeosastoilta, erikoissairaanhoidon poliklinikoilta ja vuodeosastoilta. Hoitoalalla työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuvat usein myös keikkalaiset ja sijaiset.

Opiskelija jätetään yksin. Ohjaaja puhuu epäasiallisesti ja käyttäytyy ilkeästi. Ohjaaja juoruilee kansliassa ja kahvihuoneessa ja jättää opiskelijan käytävälle. Opiskelija ei saa pitää taukojaan työpaikan yhteisissä taukotiloissa. Opiskelija ei saa laittaa eväitään taukotilan jääkaappiin. Opiskelijaa ei ohjata lainkaan ja hän ei pääse kehittymään. Jos opiskelija uskaltaa kysyä jotain, hänen kysymyksille nauretaan. Ohjaaja haukkuu opiskelijaa asiakkaiden, potilaiden ja henkilökunnan kuullen. Opiskelijalle nauretaan ja hänestä puhutaan pahaa selän takana. Opiskelijan mahdollisia epäonnistumisia ja virheitä liioitellaan ja suurennellaan. Jne., jne.

Muun muassa Pirkanmaalla on sekä kunnissa että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yksiköissä harjoittelupaikkoja, jonne opiskelijat eivät halua mennä. Jos kiusaavia ohjaajia on kaksi, kiusattu opiskelija on yksin kahta vastaan. Tredun, Tamkin ja muiden oppilaitosten opettajat ja rehtorit eivät joko halua, osaa tai viitsi puuttua kiusaamiseen.

Jokaisessa oppilaitoksessa pitäisi olla tasa-arvovaltuutettu, jolle opiskelija voi tehdä kantelun harjoittelussa tapahtuvasta epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikkakiusaamisesta. Jos opiskelijaa kohdellaan epäasiallisesti, opiskelijan ohjaaja/ohjaajat ja harjoittelupaikka on vaihdettava, opintojen tästä kärsimättä. Opiskelijoita kiusaavat hoitajat on saatava edesvastuuseen. Opiskelijoiden kiusaaminen on työpaikkakiusaamista. Rangaistuksena pitää olla kirjallinen varoitus ja tarvittaessa työsuhteesta irtisanominen kiusaajalle. Hoitotyön esimiesten - johtavien hoitajien, osastonhoitajien ja apulaisosastonhoitajien - on herättävä ja puututtava kiusaamiseen kovalla kädellä. Kiusaamista ei tule sallia, vaan siihen pitää saada nollatoleranssi!

Käyttäjän Erica Lindroos kuva

Olen itsekin kokenut kiusaamista ja vähättelyä harjoitusjaksoilla. Toki 90% harjoituspaikoista oli inhimillisiä tai ainakin siedettäviä. Oli tosi törkeätä, että esim. ohjaaja omista kiireistään johtuen patisti minut potilashuoneisiin kiinnittämään rannekkeita puuttuvilta. Jonkin ajan kuluttua syytti minua siitä, että häviän paikalta, eikä hän siksi voi minua opastaa! Onneksi toinen ohjaajani oli ajan tasalla ja huomautti tälle toiselle sh:lle, että opiskelijaa on ohjattava. Parista muusta kohtelusta tein valituksen koululle, josta luvattiin tulla paikan päälle, mikäli kiusaaminen vielä jatkuisi. Kuulin samanlaisia tapauksia muiltakin opiskelijoilta.

Käyttäjän Terapeutti kuva

Itse olen valmistumassa terapeutiksi. Kaksi harjoittelua yksityisellä sektorilla olivat ihan mielettömiä. Hyviä ohjaajia, hyviä työkavereita, sopivasti vastuuta ja tarpeeksi ohjausta.

Viimeinen harjoittelu yliopistollisen neurologisella olikin sitten pelkkää pään aukomista. Minuun viitattiin pelkästään opiskelijana. Ohjaaja piti suuria palopuheita ja haukkumistalkoita kollegoidensa kanssa viikottain kaikkien kuullen asioista, jotka eivät oikein liittyneet mihinkään, eivät ainakaan käytännön työhön. Osa porukkaa en ollut koskaan, eikä oikein ikinä tervehditty. Piikittely oli päivittäistä.

Ja sitten tarjottiin työtä tuolta osastolta. En ottanut vastaan, enkä tule ottamaan. Sairaala on vihoviimeinen paikka mihin ikinä menen töihin, tai mihin uhraan milliäkään ammattitaidosta tai opistusta.

Käyttäjän Lh vm 1997 kuva

Olin vuonna 1996 kuusi viikkoa kestäneellä harjoittelujaksolla erään pikkukaupungin terveyskeskuksessa. Vuodeosaston henkilökunta vaikutti uupuneelta, osastonhoitaja kiusasi sijaisia ja opiskelijoita ja ylihoitaja kiusasi osastonhoitajaa.

Opiskelijan osa oli ankea. Jouduin tekemään yksin töitä mm. raporttien aikaan. Kun kello soi raportin aikana, minut lähetettiin hoitamaan hommat. "Eihän opiskelijan tarvitse kuunnella raporttia", sanottiin kahvikupin äärestä. Kahvitauolla opiskelijat ja sijaiset jäivät ilman pullaa.

Ainut selkeä palautteeni jaksolta oli "opiiskelija käyttää liikaa hanskoja". MRSA oli silloin ongelma.

14 vuotta harjoittelujaksoni jälkeen muistelin kaverille ääneen harjoitteluaikojani kymmenien kilometrien päässä olevan paikkakunnan toisessa laitoksessa. En kertonut paikkakunnan nimeä. Lähellä ollut sairaanhoitaja kuuli keskustelun, kääntyi ympäri ja kysyi "olitko xx:lla". Hän arvasi oikein jopa osaston.

Opiskelijoiden huono kohtelu lienee ollut arkipäiväistä ja hyväksyttyä em. osastolla.

Käyttäjän sairaanhoitaja kuva

Omista opiskeluajoista on jo jokunen vuosi. Suurin osa harjoitteluista oli mukavia, mutta yksi oli ihan kamala. Huono harjoittelukokemus vaikuttaa vieläkin niin, että tuohon kyseiseen pikkukaupungin (Lohja) aluesairaalaan en hae töihin, koska en halua olla töissä sellaisessa paikassa, missä on niin ilkeitä ihmisiä ja huonoa johtamista. Elämä on parempaa, kun pysyy kaukana siitä paikasta. Vaikuttaa se myös niin, että kohtelen opiskelijoita hyvin, sillä tiedän, miten kurjalta huono kohtelu tuntuu.

Käyttäjän Yks kuva

Kun olin HUS:ssa harjoittelussa, niin tuntui pahalta kun kritisointi tehtiin potilaiden läsnäollessa.

Käyttäjän Pia kuva

Hus:lla on ollut itsellänikin ihan kamalaa kohtelua. Tästä jo aikaa mutta muistan oikein hyvin. Tiuskimista ja sättimistä kun kysyy neuvoa, eristämistä ja puhumattomuutta, haukkumista muiden kuullen, ohjaaja jopa uhkasi että ei hyväksy harjoitteluani koska olen niin surkea..

Mainos
Mainos